Siirry pääsisältöön

75 päivää kesää

vikaa kertaa ekalla


Aamulla saatoin sen vikaa kertaa bussipysäkille ekaluokkalaisena. Seuraavalla kerralla saattelen sinne koko kolmikon, kaksi K-luokkalaista ja yhden tokaluokkalaisen. Siihen hetkeen on 75 päivää. 75 päivää kesää. 75 päivää viipyileviä aamuja, retkiä rannalle, puistoon ja niitä päiviä joina ei nyt vaan ole mitään tekemistä.

jätskillä

Puoliltapäivin poimin kyytiin itkevän lapsen. Muitten astellessa kesänviettoon riemukkaissa tunnelmissa, poimin kyytiini sen jota edessä aukeava epävarmuus pelottaa. Seitsemänvuotiaalle 75 päivää on ikuisuus. Syyskuun ensimmäinen on niin kaukana ettei sinne asti osaa edes ajatella. Istahdan kivelle ja poimin syliini lohduttoman lapsen, ne kaksi muuta kysyy voidaanko me jo mennä syömään sitä jäätelöä. Silitän pientä päätä. Lupaan kulkea rinnalla. Lupaan että muutaman päivän päästä on jo paremmin. Lupaan että me voidaan tehdä läksyjä jo heti huomenna, ja lupaan että me tehdään kesäänkin järjestys.

kesätöitä


Iltapäivällä mä pyydän jokaista kertomaan viisi asiaa, jotka ne haluaa tehdä kesän aikana. K:n listalla on 1. Idylwoodin hiekkaranta 2. Matka Meksikoon 3. Dinosaurusmuseo 4. Eläintarha ja viimeisenä 5. Pine Lake. Kohdat kaksi ja kolme saattavat olla vähän haasteellisia toteuttaa. O ei tahdo keksiä listalleen mitään, tai se haluaa olla kotona ja rakentaa legoilla, tai se haluaa leikkiä pihalla. Lopulta me kootaan sen listalle se sama hiekkaranta kuin K:llakin, pari leikkipuistoa, lasten museo ja lentokonemuseo. M:n kesän listalla on samat puistot kuin muillakin, lisäksi se haluaa mennä poikien kummien mökille. Sinne me ollaan menossa heinäkuun viimeisellä viikolla. Lisään listalle muutaman kohteen; uuden leikkipuiston Seattlessa, eläinpuiston, sen hiekkarannan josta ne aina puhuu muttei kuitenkaan muista mainita, päivävaelluksen ja elokuvat. Eiköhän me näistä saada aikaiseksi ihan kelvollinen kesä.

kesän ohjelma



M kaivaa repustaan todistuksen. Sieltä ei löydy ylläreitä. Paperista on helppoa olla ylpeä. Lukutaidossa ja kirjoittamisessa ne on eritelleet asiatekstin fiktiosta, yhteiskuntatieteitten listalle on ilmestynyt myös taloustiede. Tiedeaineisiin biologian rinnalle maantiede ja tietojenkäsittely. Matematiikassa se on saanut numerot geometriasta, algebrasta ja tilastotieteestä. Yhteensä arvosanoja todistuksessa on kolmekymmentä. 

yölukija

opettajan kauniit sanat

Kommentit

  1. Onko nuo "kesätyöt" jotain koulun määräämiä juttuja vai hankittu vain siksi, että lapset haluavat kesällä puuhailla koulutehtävien tapaisia juttuja?

    Kepa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole pakollisia ja mä tätä alkuun vastustinkin kun olin sitä mieltä et kyllä lomalla pitäis vaan lomailla.

      Erityisope ja toimintaterapeutti sit käänsivät mun pään tässä asiassa. Jos koulutaitoja tavallaan ylläpidetään kesälomalla kevyellä kädellä, on näillä meidän sosiaalisesti rajoitteisilla sit koulun taas alkaessa enemmän kapasiteettia keskittyä siihen heille olennaiseen eli sosiaalisiin suhteisiin, kun akateemista puolta ei tarvitse kertailla.

      Poista
  2. Moi, Pacific Science Centerissa on dinoja!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...