Siirry pääsisältöön

keväthype




Me ollaan menossa keskellä kevään hypetystä, siis sitä juhlasta ja lomasta toiseen loikintaa. Tänä vuonna hypetys on ollut ihan erityisen hypeä sillä me saatiin ekaa kertaan vuosiin vieras Suomesta.



Meille suomivieraat ovat sen verran harvinaista herkkua että sitä ihan ilokseen toimii viikonpäivät matkaoppaana esitellen omaa elämäänsä. Turistikohteet jäi aika vähiin ja vieraalta jäi tällä erää kokematta ne monet ”pakolliset”. Sen sijaan tarjolla oli panimoita, viinitiloja, koulutapahtumia ja aika tavallista arkea. Muistin taas että se mikä on mulle arkipäiväistä, ei välttämättä ole sitä ollenkaan vieraalle ja meidän tavis ruokakauppakin voi vieraalle näyttäytyä loistavana retkikohteena.



Samalla tehtiin vähän työprojekteja ja sivutuotteena syntyi myös ulkomaille muuttamisesta kertova vlogipostaus. On muuten aika kätsää kun perheestä löytyy videoguru ja tuottaja.



Viikko vierähti nopeasti kierrellessä näitä meidän kulmia, esitellessä meille rakkaita ja tärkeitä juttuja siinä sivussa. Kun vieras oli saateltu takaisin lentokentälle ja kohti Suomea me pakattiin kipsut ja kamsut ja lähdettiin kevätlomalle.



Siinä missä Suomessa hiihtoloma on se kevään lomabreikki on täällä kevätloma vastaava ja sosiaalisesta mediasta voi seurailla ystävien ja tuttavien matkailua. Nopealla skrollauksella voi vilkaista kuvia Japanista, Saksasta, Hollannista, Uudesta Seelannista, Karibialta, Floridasta, Meksikosta, Hawaiilta... ja sitten on meidän kaltaiset automatkailijat jotka pyörivät niin Grand Canyonilla, Kaliforniassa kuin meidän tavoin Oregonin rannikolla. Tuntuu siltä että kaikki on jossakin.


Kolmenkopla.

Nousuvesi

Depoe Bayn vesi on huikaisevan turkoosia.

Merileijonat yrittävät kiivetä kalustusalukseen.


Ensi viikolla onkin sit Tättiksen synttärit, synttärijuhlinnat ja vielä hännän huippuna pääsiäinen. Onneksi sen jälkeen saadaan hengähtää hetki ennen äitienpäivää ja jannujen synttäreitä.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää