Siirry pääsisältöön

yksitoista




Sinä päivänä kun synnyit, satoi maahan myöhäisin lumi koskaan. Kahden suomalaisen vanhemman amerikkalainen lapsi syntyi sattuvasti hyiseen säähän lämpimän huhtikuisen auringonpaisteen sijaan. Siitä aamusta on tänään yksitoista vuotta. Katson sinua farkkuhaalareissasi olohuoneen sohvalla. Ranteessa kimmeltää uusi ranneketju, se vanha kun oli jo jäämässä lyhyeksi. Olet itse valinnut vaatteesi syntymäpäivälahjoistasi, kampasit hiuksesikin ihan itse. Tarjosin apua muttet huolinut, et tarvinnut enää. Katson sinua, lumen lapsi. Katson sinua rakkaudella ja pohjattomalla ylpeydellä. Minun esikoiseni. Miten minusta onkaan lähtenyt mitään noin hienoa ja kaunista.

Olet kasvanut vuodessa lapsesta jonnekin orastavan naiseuden kynnykselle. Elät tunteiden sekamelskassa ja mielesi vaihtaa suuntaa kuin pyörteinen myrskytuuli. Elämäsi on murroksessa. Et aina huomaa miten tärkeä olet veljillesi, olet isosisko ja pikkuveljet on lähinnä aika rasittavia. Sinäkin kyllä rakastat. Vähän salaa. Tiukan paikan tullen puolustat tulisesti. Heille olet koko maailma, niin minullekin. Minä rakastan sinua.

Olet kasvanut vuodessa myös fyysisesti. Pääsi on jo minun olkapääni yläpuolella ja aamuisin kenkämme tahtovat mennä sekaisin. Lastenvaateliikkeet ovat taaksejäänyttä elämää ja katson vähän kaihoisasti kevätmekkoja kauppojen ikkunoissa. Sinä haluat revityt farkut ja t-paidan. Minä rakastan sinua.

Olet kasvanut vuodessa ihmissuhdetaidoissasi. Olet viimeinkin löytänyt ihan oikean ystävän. Sellaisen jonka kanssa jaat ne suurimmat salaisuudet, ilot ja surut. Ystävän jonka kanssa vaihdat varmasti satoja tekstiviestejä viikonlopussa. Jokainen meistä tarvitsee ystävän ja olen onnellinen siitä että olet löytänyt sellaisen. Minä rakastan sinua.

Olet kasvanut vuodessa tanssijaksi. Vuosi sitten olit vasta aloittanut. Nyt sinulla on soolo tanssikoulun kevätnäytöksessä kahdessa esityksessä ja odotat kilpatiimin pääsykokeita. Tanssinopettajasi sanoo että olet taitava, että olet kehittynyt ihan valtavasti ja että kova työnteko näkyy. Tanssinopettajasi sanoo että olet ystävällinen ja autat jokaista muuta tanssijaa, että olet ilo jokaisella tanssitunnilla. Olet löytänyt oman juttusi. Siinä missä minä lapsena vihasin tanssitunteja, sinulle ne ovat päivän paras hetki, ja haluat mennä tanssitunnille tänäänkin, syntymäpäivänäsi. Minä rakastan sinua.

Olet kasvanut vuodessa. Menet syksyllä yläkouluun ja minua jännittää enemmän kuin sinua. Sinulle on tärkeintä että sielläkin saa tanssia. Vuodet menevät niin nopeasti ja tiedän jo että ennen kuin huomaankaan olet aikuisuuden kynnyksellä. Onneksi olet kuitenkin vielä aika pieni. Tulet meidän aikuisten väliin nukkumaan, halaat ja kiipeät syliin. Minä rakastan sinua.

Hyvää syntymäpäivää!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...