Tahdon Asiat

  Sunnuntaiaamuna sataa vettä. Poikien huoneesta kuuluu tasainen puheensorina niitten pelatessa ja yhdessä. Kun pelikaverit herää se vaihtuu huudahduksiin joissa vilisee mulle tuntemattomien lapsioletettujen nimiä, Cody, CatsForLife, Ethan, taysoures, Koa, JailHouse. Muistutan aina säännöllisesti että nämä tyypit on tosiaan lapsioletettuja vaikka olenkin melko varma tässä vaiheessa että he ovat ihan oikeasti lapsia, onhan ystävyys kantanut jo yli vuoden ilman minkäänlaisia kalasteluyrityksiä. Ne herää viikonloppuisin kukonpieremän aikaan pelaamaan, sääntö tosin on että ennen kuin mä olen herännyt ei pelata. Sääntöä on kohtalaisen helppoa noudattaa kun mä olen pystyssä kuitenkin kuuteen mennessä.   Prinsessa nukkuu vielä ja nukkunee vielä tovin jos toisenkin. Sen huoneesta kuuluu musiikki, teini nukkuu yönsä Bebe Rexhan kanssa. Mä tiedän että tää tyyppi on pelannut pitkälle yli puolenyön, pelannut tai chattäillyt ympäri maailmaa. Niistä senkin kavereista alan olemaan melko ...

  Maailmasta löytyy vähintäänkin tuhansittain, ellei ihan miljoonittain kirjoituksia vauvan, taaperon ja leikki-ikäisen vanhemmuudesta. On puhetta unesta ja ruuasta, leikkimisestä ja vanhemman jaksamisesta. On juttuja pukeutumisesta ja kaikesta siitä ihanasta varustelusta mikä liittyy pieniin lapsiin. Minkälaiset vaunut? Entä rattaat? Yhdellä kädellä taitettavat sateenvarjorattaat vai jotakin mukulakivikelpoista? Mitkä on ne kaikista parhaat välikausivermeet, entä syöttötuoli tai autoistuin? Missä pitää nukkua? Sitteri vai kantoliina? Ehkä sittenkin kantoreppu? Molemmat? Jokainen vanhempi joka tätä lukee tietää että näitä juttuja, näkemyksiä ja puhetta riittää maailman tappiin. Sitten ne kasvaa ja jutut hiipuu. Uhmaiästä puhutaan, harvemmin murrosiästä, koska ketä kiinnostaa rasvatukkainen finninaamainen murjottaja? Ei ketään. Teinin vanhemmat ovat vähintään yhtä yksin kuin ne teinit siellä teini-ikäisyydessään. Minkälaista on sitten ihan oikeesti olla vanhempi, jonka lapset ovat e...

  Amerikkalainen pääsiäinen on lyhyt ja ytimekäs. Se on pupuja ja suklaamunia ja suloisia kuvia lapsista-kissoista-koirista pupunkorvat päässä. Täällä ei virvota ja varvota, tai pukeuduta noidaksi. Useimmissa kodeissa pääsiäinen alkaa ja päättyy sunnuntaina, se sekä alkaa että päättyy suklaaövereihin. Ruoka on myös amerikkalaisen pääsiäisen ytimessä vaikka lampaan korvaakin monessa kodissa pääsiäiskinkku, ja usein brunssi on päivällistä suuremmassa roolissa. Pitkäperjantaina on ihan tavallinen työpäivä, samoin kiirastorstaina, lankalauantaina ja maanantaina, toisena pääsiäispäivänä. Sattuman satona meidän lasten kevätloma osui tähän kohtaan ja he ovat siis nyt kevät-pääsiäislomalla. Pääsiäisen ajankohta kun vaihtelee vuodesta toiseen ja koulun kevätloma on huhtikuun ensimmäinen kokonainen viikko.   Itselleni on vanhempana tärkeää että kolmikko tietää miksi siellä pihalla kirmaillaan niitten munien perässä ja että pääsiäisen merkitys on syvemmällä kuin haalareihin pukeutuneessa...

  Kaikkia jännittää. Edellisenä iltana unihiekka oli hukassa ja kaksi nuorta miestä tai pientä poikaa - miten sen nyt ottaa - jutusteli tovin jos toisenkin mun kanssa mun peiton alla. Yksi yhdessä kainalossa, toinen toisessa. ”Herätäthän varmasti viimeistään puolikahdeksalta?” - No en herätä, herätän kahdeksalta. Ehditte kyllä. Mennään yhdessä. ”Ne kuitenkin laittaa mut sinne teloitusalueelle...” - No, ei laita ja se on karanteenialue. Ne tietää että sulla on tic-yskä. ”Mut ainakin joudun sinne yskimisalueelle, sinne mikä on merkattu sinisellä teipillä lattiaan.” - No, et joudu sinnekään.   Kun lapsella on ikää 3953 päivää on 387 päivää pitkä aika, melkein kymmenen prosenttia elämästä. Sen ajan, 387 päivää, meidän kaksikko oli etäopetuksessa. Joo, oli siinä epäkesä ilman kavereita, uimarantoja ja puistoja, mutta kouluun ei ollut asiaa maaliskuun 8. ja seuraavan vuoden maaliskuun 30. välillä. Ei mikään ihme että vähän hermostutti.   Aamulla täytettiin kaavakkeet ja...