Siirry pääsisältöön

koiran kanssa kävelyllä

 

Jossakin kohden työpäivää, etenkin nyt kun lapset ovat palanneet kouluun jompikumpi ehdottaa kävelylle lähtöä. Useimpina päivinä on mahdollista löytää palavereiden välistä sen verran aikaa että me päästään yhdessä tiimipalaveriin polulle. Keskiviikkoisin usein kävelylle lähtee mun kanssa jannut, ja tietysti Martta, Martan lenkkihän tämä on. Reitti on useimmiten se sama, talvikuukausina on kuitenkin välillä niin märkää ettei metsään tohdi mennä, silloin kierretään se isompi kortteli asuinalueella. 

 

Reilun kahden kilometrin lenkkiin kuluu seurasta riippuen paristakymmenestä minuutista reiluun puoleen tuntiin, se alkaa kotiovelta ja päättyy joko samalle ovelle tai autotalliin jos matka oli kovin mutainen.





Koulupiiri tukee mielenterveystyötä kylttikampanjalla. Kylteissä muistutetaan että meistä jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä ja vaikka juuri nyt tuntuisi siltä että kaikki kaatuu päälle on huomenna kuitenkin uusi päivä. 




Meidän asuinalueella on useita lampia, puistoja, urheilukenttiä. Tällä retkellä kävellään urheilukentän ohitse, toiseen suuntaan mennessä tulevat vastaan koripallo- ja tenniskentät. 


Oikopolun kautta varsinaiselle metsäpolulle. Näitä metsäreittejä ylläpidetään asukasyhdistyksen, ratsastajayhdistyksen ja piirikunnan yhteistyönä. Näillä poluilla tormää usein ratsukoihin. 


Alkumatkasta kuljetaan voimalinjan huoltotietä. 




Paikoitellen on edelleen märkää, onhan meillä edelleen kevät. Metsässä on karttoja ja suuntaviittoja auttamassa uutta kulkijaa. 



Tässä kohdassa virallinen kulkureitti on niin märkä ja mutainen että metsän puolelle on syntynyt oikopolku. 


Paikoitellen havupuut kasvavat niin tiiviinä ettei talvinen lumisadekaan läpäise oksien rakentamaa suojakattoa. 







Metsästä putkahdetaan suoraan keskelle asuinaluetta. 






Takaisin aloituspisteessä. Omasta kävelyretkestään on kirjoittanut myös Katariina.

Meillä kävellään Yhdysvaltain länsirannikolla, Seattlen esikaupungissa Redmondissa. Seattle Metro on Yhdysvaltain 15. suurin kaupunkialue noin 4 miljoonalla asukkaallaan ja meiltä kotoa ajaa Seattlen keskustaan parissakymmenessä minuutissa. Omasta kotiosavaltiostani Washingtonista yli puolet (n. 89.000 km2) on metsää. 



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää