Siirry pääsisältöön

koiran kanssa kävelyllä

 

Jossakin kohden työpäivää, etenkin nyt kun lapset ovat palanneet kouluun jompikumpi ehdottaa kävelylle lähtöä. Useimpina päivinä on mahdollista löytää palavereiden välistä sen verran aikaa että me päästään yhdessä tiimipalaveriin polulle. Keskiviikkoisin usein kävelylle lähtee mun kanssa jannut, ja tietysti Martta, Martan lenkkihän tämä on. Reitti on useimmiten se sama, talvikuukausina on kuitenkin välillä niin märkää ettei metsään tohdi mennä, silloin kierretään se isompi kortteli asuinalueella. 

 

Reilun kahden kilometrin lenkkiin kuluu seurasta riippuen paristakymmenestä minuutista reiluun puoleen tuntiin, se alkaa kotiovelta ja päättyy joko samalle ovelle tai autotalliin jos matka oli kovin mutainen.





Koulupiiri tukee mielenterveystyötä kylttikampanjalla. Kylteissä muistutetaan että meistä jokainen on ainutlaatuinen ja tärkeä ja vaikka juuri nyt tuntuisi siltä että kaikki kaatuu päälle on huomenna kuitenkin uusi päivä. 




Meidän asuinalueella on useita lampia, puistoja, urheilukenttiä. Tällä retkellä kävellään urheilukentän ohitse, toiseen suuntaan mennessä tulevat vastaan koripallo- ja tenniskentät. 


Oikopolun kautta varsinaiselle metsäpolulle. Näitä metsäreittejä ylläpidetään asukasyhdistyksen, ratsastajayhdistyksen ja piirikunnan yhteistyönä. Näillä poluilla tormää usein ratsukoihin. 


Alkumatkasta kuljetaan voimalinjan huoltotietä. 




Paikoitellen on edelleen märkää, onhan meillä edelleen kevät. Metsässä on karttoja ja suuntaviittoja auttamassa uutta kulkijaa. 



Tässä kohdassa virallinen kulkureitti on niin märkä ja mutainen että metsän puolelle on syntynyt oikopolku. 


Paikoitellen havupuut kasvavat niin tiiviinä ettei talvinen lumisadekaan läpäise oksien rakentamaa suojakattoa. 







Metsästä putkahdetaan suoraan keskelle asuinaluetta. 






Takaisin aloituspisteessä. Omasta kävelyretkestään on kirjoittanut myös Katariina.

Meillä kävellään Yhdysvaltain länsirannikolla, Seattlen esikaupungissa Redmondissa. Seattle Metro on Yhdysvaltain 15. suurin kaupunkialue noin 4 miljoonalla asukkaallaan ja meiltä kotoa ajaa Seattlen keskustaan parissakymmenessä minuutissa. Omasta kotiosavaltiostani Washingtonista yli puolet (n. 89.000 km2) on metsää. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...