Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa

Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa.

Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta.

Martta mahtuu edlleen syliin

Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lapsi saa viisivuotiaanakin jälkkäriksi porkkanan ja syö jugurttinsa ilman sokeria. Hyvä äiti, ja hyvä vanhempi kasvattaa lapsensa ilman sokeria, rasvaa, eineksiä, gluteiinia... Hyvän vanhemman lapsi ei edes halua karkkia tai jäätelöä. Hyvän vanhemman lapset ei edes halua keksiä ja jättää sen tarjotun keksin syömättä. Hyvän vanhemman lapsi tietää että keksi on pahaa ja pahasta. Helsinkiläiset päiväkodit eivät enää tarjoa lapsille xylitolpastilleja koska ne muistuttavat liikaa karkkia. Hyvä vanhempi syö lauantaipussinsa salaa lapsiltaan.  Paras vanhempi ei koskaan julkisesti tunnusta syövänsä moisia lisäaine-väriaine-glukoosifruktoosisiirappipommeja.

K leikkautti eilen tukkansa

Hyvä suomalainen kärsii ja kurinalaistaa arjessaan. Se taistelee ylipainoa ja diabetesta vastaan, ja uskoo että kieltämällä jälkikasvultaan sokerin ja rasvan kokonaan se kasvattaa uuden uljaamman sukupolven, josta tulee onnellisempi, kurinalaisempi ja terveempi. Se uusi uljaampi sukupolvi on entistä kurinalaisempi ja se on oppinut entistä paremmin kieltäytymään, kurinalaistamaan ja rajoittamaan. Se uskoo ettei sen omat lapset syö koskaan karkkia salaa lapsiltaan, eihän ne ole koskaan edes syöneet karkkia. Se uusi uljaampi sukupolvi nauttii arjesta vielä vähän vähemmän ja saa kiksinsä kieltäytymisestä, siitä että se tietää elävänsä oikein - kurinalaisesti ja sääntöjen mukaan. 

Elämästä nauttiminen on väärin. Elämästä pitää nautiskella korkeintaan salaa, ja muistaa pyytää anteeksi, sillä se joka kuritta elää, se kunniatta kuolee. Jos elämä on kivaa ei siitä voi seurata mitään hyvää. 

Suomalainen uskoo toimivansa oikein. Siinä ei ole mitään väärää, että uskoo toimivansa oikein, mutta toimivatko ne kaikki muut sitten väärin? Suomalainen uskoo olevansa maailman paras. Suomalainen uskoo täydestä sydämestään että Suomessa tiedetään enemmän kuin missään muualla, ja että suomalaiset ovat salaa onnellisempia, terveempiä ja tasapainoisempia kuin kukaan muu. Tyhmiä ovat ne kaikki muut, jotka eivät seuraa Suomen vanavedessä. Ne joitten lapset syövät suklaata ja keksejä, ne jotka valvovat illalla myöhään. 

Ranskalaiset lapset elävät kekseillä ja makeilla välipaloilla. Ne on tehneet niin aina. Salaa suomalainen tietää että ranskalainen on ihan väärässä. Suomalainen tietää että ranskalainen vanhempi on ihan väärässä, vaikka ranskalainen lapsi tuskin kuolee ylipainoon tai diabetekseen. Silti suomalalainen vanhempi tietää paremmin. Onhan sillä suomalainen tieto ja viisaus.

Suomalainen äiti tietää että lapset pitää pukea haalareihin. On talvihaalarit, välikausihaalarit ja varmasti myös kesähaalarit. Vain pohjoismaiset vanhemmat uskovat haalareihin, samalla säälien niitä kaikkien muitten maailman maitten lapsia. Voi niitä onnettomia joilla ei ole haalareita. Onhan niitten lapsuus pilalla. Haalarit tarvitaan, jotta lapset voivat leikkiä puistossa. Sivuhuomautuksena totean ettei meidän lasten välikausihaalareita käytetty kuin kerran tai kaksi, ja silti ne leikkivät puistossa. Mutta kyllä suomalainen äiti tietää ettei lapsi voi kasvaa hyväksi ihmiseksi onnellisena ilman haalareitaan. Jumala suojatkoon niitä kaikkien muitten maitten lapsia, niitä jotka joutuvat kasvamaan onnettomina ilman haalareita. Ne eivät tiedä haalareitten autuudesta ja onnesta – ihmispolot.

Suomalainen osaa onneksi elää oikein. Suomalainen tietää mikä on paras ratkaisu ja se tietää että vajaan kuudenmiljoonan ihmisen kansalla on käsissään suuri salaisuus. Se miten elämä eletään oikein. Kaikkialla muualla eletään väärin. Ne sadat miljardit muut ihmiset ovat onnettomia. Muualla ei tiedetä että suomalaiset ovat jo aikaa sitten ratkaisseet onnellisen, täydellisen elämän salaisuuden. Voi niitä raukkoja, jotka eivät saa kasvaa ja elää Suomen kaltaisessa onnelassa. Mutta ne jotka sinne pyrkivät, ne on kuitenkin ehkä syytä lähettää jonnekin muualle.

Joskus kauan sitten, joulupäivänä Sipoon maaseudulla. Yksi ulkosuomalainen totesi meille ulkosuomalaisuudesta haaveileville nuorille, että maailmalle muuttaminen vaatii ennen kaikkea konsensusta. Silloin se tuntui huonolta pilalta; itseään täynnä oleva ulkosuomalainen, mitä se muka mistään mitään tietää. Parikymmentä vuotta myöhemmin ymmärrän paremmin. Konsensus. Jos jotakin, niin konsensusta elämä muualla vaatii. Tapoja tehdä asioita kun on niin kovin monia, eikä yksikään niistä ole välttämättä yhtään sen enempää oikea kuin vääräkään.

Martan kaulapannassa on killutin jos toinenkin; osoite-, rabies-, mirosiru- ja vakuutusmerkki