sisäistä kapinaa

 

Olen jotenkin väsynyt kirjoittamaan tai ehkä se on tämä loputtomalta tuntunut kesä, kesä joka muistuttaa liian paljon edeltäjäänsä. Savua, helteitä, peruuntuneita lomia ja takapuolessa pieni pelko siitä miltä tuleva kouluvuosi näyttää tälle kolmikolle, joka on kirjaimellisesti pölyyntynyt huoneessaan viimeiset viikot ja kuukaudet. Onko delta viimeinen näytös, vai seuraako sitä vielä epsilon, gamma ja omega? Olisiko meidän kesä näyttänyt toisenlaiselta jos koko perhe olisi jo rokotettu? Kai? Ehkä? Ainakin vähän.

Oman postinumeroalueen 12-vuotta täyttäneistä 95% on saanut koronarokotteensa, niin meilläkin. Paska juttu että 40% meidän perheestä ei ole vielä täyttänyt kahtatoista. Toinen heistä kiteytti kesälomansa niin että me (lapset) ollaan aina vaan kotona, mutsi ja faija duunissa tai takakireinä. Ai kun meillä on kivaa.

 

Muidenkin kuin allekirjoittaneen empatia on aika vähissä niitä kohtaan jotka eivät halua rokotetta ottaa, heidän päätöksensä kun kusee kaikkien muidenkin arjen. Meidän pohjoispuolella olevaan piirikuntaan on palannut maskipakko, meillä siitä tehtiin ”vain” painava suositus. Seattlen kaupunki on ilmoittanut että ilman rokotetta ei tarvitse tulla töihin, samoin osavaltion hallinto. Niitten ravintoloiden, joihin pääsee vain rokotustodistus kourassa, määrä kasvaa päivittäin. Ravintolayrittäjät ovat kyllästyneet. Yhä useamman kaupan ovella lukee että heille on aivan se ja sama onko rokotetta vai ei, mutta ilman maskia et ole tervetullut asioimaan, tämä on aiheuttanut se että oli olemassa ne neljä viikkoa kun jokainen sai valita omantuntonsa mukaan miten toimi eikä rokotettujen tarvinnut käyttää maskia. Omissa lähikaupoissa ollaan kahdessa viikossa siirrytty siihen että 85% asiakkaista käyttää maskia alkukesän 10% verrattuna vaikkei maskin käyttöön velvoiteta ulko-ovella.

Sosiaalisen kontaktin jano on suuri. Sen huomaa kun pyörähtää toimistolla (rokotustodistusta vastaan), istuu lapsen kanssa lääkärissä ja ruotii lääkärin kanssa kaikkea muuta kuin itse asiaa, tai kun viikon kaksi kohokohtaa on juttuhetket fysioterapeutin kanssa.

 

Meidän piti lähteä tänä aamuna kesän toiselle lomapätkälle, olisin suonut sen paitsi meille aikuisille, niin ennen kaikkea lapsille. Lomakaupungin ilmaantuvuusluku on kuitenkin päälle 1300 (200,000 asukasta) kun omassa piirikunnassa se on 180 (vajaat 2.4 miljoonaa asukasta). Niin että kiitti vaan niille 55.5%:lle jotka eivät ole ottaneet rokotetta, alueen miettiessä mihin helvettiin viinituristit on menneet. Ne jäi kotiin vähän niin kuin meidänkin perhe.

Valokuvissa sitten niitä parempia siivuja meidän perheen kesästä. Kahdestatoista kesäkuvasta kahdeksan liittyy työhön.