Siirry pääsisältöön

yläkoululaiset

 

Ensi viikon keskiviikkona alkaa koulu. Meidän kolmikko on taas pitkästä aikaa samassa koulussa ja jannut odottaa yläkoulun alkamista sellaisella varovaisella, jännittyneellä innostuksella. Siellä koulun pihalla jonossa seisokellessani tajusin että tämä on meidän lapsille kolmas kouluvuosi jota Covid-19 koskettaa, käytännössä koko Tättiksen yläkouluaika.

Meidän yläkoulussa on vajaat 900 oppilasta ja kouluun tutustuminen hoidetaan aakkosjärjestyksessä niin että ruuhkia vältellään. Joissakin kouluissa tämä menee luokka-asteittain mikä on vähän haastavaa niille perheille joissa on useampi yläkoululainen. Ensin otetaan koulukuvat ja tulostetaan samalla oppilaskortti. Oppilaskortilla saa lunastaa kirjastosta läppärin ja kun kainalossa on tietokone voi halutessaan mennä opastetulle kierrokselle. Opastetut kierrokset on tarkoitettu niille oppilaille joille koulu on uusi, käytännössä kaikki 6-luokkalaiset, 2/3 7-luokkalaisista ja satunnaiset, koulun alueelle kesän aikana muuttaneet 8-luokkalaiset.

Kuutosluokkalaiset ovat täyttäneet yksitoista syyskuun alkuun mennessä. Ja kolmen vuoden Middle Schoolin jälkeen siirrytään High Schooliin neljätoistavuotiaana. On edelleen osavaltioita ja koulupiirejä joissa on Junior High, se alkaa kaksitoistavuotiaana ja lukioon mennään siis vuotta myöhemmin kuin meillä. On myös alueita joissa 9-luokkalaiset käyvät koulua omassa koulussaan. Amerikkalaista koulujärjestelmää ja yläkoulukokemusta on siis mahdotonta tasapäistää jonkinlaiseksi yleiseksi totuudeksi. Näin on jopa sen yhden ja saman koulupiirin sisällä. Meidän koulupiirissä kun on yli 30.000 oppilasta ja heistä vajaat 7.500 käy yläkoulua koulupiirin neljässätoista (8 tavallista ja 6 erikoistunutta koulua) Middle Schoolissa, koulupiirimme on osavaltion toiseksi suurin. Vertailun vuoksi - naapuripiirissä on 3,500 oppilasta ja yläkouluja on tasan yksi. Pohjoispuolen koulupiirissä on oppilaita 21.000 ja yläkouluja kuusi. Yläkoulukokemus näissä kouluissa saattaa poiketa toisistaan paljonkin.

Omat kuutosluokkalaiseni opiskelevat tulevan vuoden aikana englantia, yhteiskuntatieteitä, tiedeaineita, matematiikkaa, kotitaloutta, kuvaamataitoa, johtamistaitoa, koodaamista, tiedonhankkimista ja liikuntavalinnaista. Toinen pojista valitsi tanssin, toinen perinteisen koululiikunnan. Kouluvuosi on jaettu kahteen lukukauteen ja neljään neljännekseen. Vain matematiikkaa, englantia, yhteiskuntatieteitä ja tiedeaineita opiskellaan koko kouluvuosi. Liikunta ja johtamistaito on kumpikin yhden lukukauden kurssi ja kotitalous, koodaaminen, kuvaamataito ja tiedonhankinta ovat taas neljännesvuoden kursseja.

Kasiluokkalainen taas opiskelee englantia, yhteiskuntatieteitä ja tiedeaineita yhdessä kaikkien kasiluokkalaisten kanssa. Matematiikka on 10. luokan eli lukion toisen luokan matematiikkaa, liikuntavalinnainen on valittu kolmesta vaihtoehdosta (koululiikunta, kuntosaliharjoittelu tai tanssi) Ymmärrettävästi Tättiksen valinta on se viimeinen vaihtari. Sen lisäksi on kaksi valinnaisainetta, toivelistalla olivat espanja ja kansainvälinen keittiö, ensi viikolla selviää toteutuivatko toiveet. Viime vuonna Tättiksen valinnaisaineena oli katsaus lääketieteeseen ja johtamistaito.

Musiikki on valinnaisaine. Meidän koulussa tarjotaan koko lukuvuoden kestävinä vaihtoehtoina sitä elokuvista tuttua marching bandiä, kamariorkesteria ja kuoroa. Nämä oppilaat eivät voi valita muita valinnaisaineita ja kuudennella luokalla musiikkivalinnainen syö ne neljä neljännesvuoden kurssia.

Koulupäivä alkaa ja päättyy aina samaan aikaan. Koulun ovet avautuvat 8:15 ja koulupäivä alkaa 8:25. Koulupäivä päättyy neljänä päivänä viikossa 14:55 ja keskiviikkoisin jo 13:25. Lukujärjestys on sen verran monimutkainen että olen jo aikaa sitten lakannut yrittämästä opetella mitä tapahtuu minäkin päivänä. Kahtena päivänä viikosta on ns. Flex joka on tarkoitettu tukiopetukseen, rästihommien hoitamiseen ja silloin ennen Covidia ihan vaan hengailuun. Nykyään koulussa ei kauheesti hengailla kavereitten kanssa. Kahtena päivänä taas on PACK-time joka käytännössä tarkoittaa sosioemotionaalisten taitojen opettelua. Lapsille tarjotaan koulupäivän aikana ilmainen aamupala ja lounas, tosin meidän kullannupuillehan ne ei kelpaa, joten kotilounailla mennään. Ilmainen kouluruoka tuli kuvioihin Covidin myötä ja ainakin toistaiseksi se tarjoillaan ihan kaikille oppilaille.

Covid-19 vaikuttaa koulunkäyntiin muunmuassa näin. Lounas syödään lounasravintolan sijaan tällaisin järjestelyin. Ei pöytiä, kasvot samaan suuntaan, nimetyt istuinpaikat. Koulun käytävät ovat yksisuuntaisia ja rokotusstatuksesta riippumatta maskit ovat käytössä kaikilla. 


Näin ennen koulujen alkamista isi ja äiti kaivavat kuvetta. Mikäli vanhemmilla ei ole mahdollisuutta maksaa näitä miljoonaa erilaista pikkumaksua joista kertyy melkoinen virta, on kaikki saatavilla myös maksutta. Olen viimeisten päivien aikana maksellut oppilaskuntamaksuja (3x$25), maanjäristys-tulva-hirmumyrskytukea ($10), opettajienkannustusmaksua (3x$20), oppilasyhdistyksen tukemiseen (3x$50), vanhempainyhdistyksen tukemiseen (3x$50), koulukuvia (3x$34) ja lisäksi harrastusmaksun sille joka haluaa harrastaa maastojuoksua koulun kautta ($75/neljännesvuosi). Toistaiseksi koulunalkaminen on siis maksanut meille reilut $600 ja siihen sitten vielä ne koulutarvikkeet päälle. Yläkoululaiset ostavat itse vihkot, kansiot, kynät, kumit, liimat, laskimet jne. Alakoululaiset taas saavat nykyään kaikki koulutarvikkeet koululta koulujen alkaessa.

Koulun kautta on siis mahdollista harrastaa. Näin syyslukukaudella vaihtoehtoina oli muun muassa, tennis, koripallo, maastojuoksu, väittely, koodaaminen, robotit, tiedeolympialaiset ja kilpamatematiikka. Täällä meidän koulussa on ihan alueen demografiasta johtuen tarjonta melko kilpailu ja matemaattispainotteista. Nämä kouluklubit tapaavat koulupäivän jälkeen koululla ja kilpailevat koulupiirin toisia Middle Schooleja vastaan. Toiset koulut/lapset/vanhemmat suhtautuvat kilpailuun kepeämmin kuin toiset. Vähemmän kilpailullisesti koulussa on myös oppilaiden vetämä Green Team ja koululla on piirikunnan ekosertifiointi.


Koulujen alkamisen aika on aina yhtä kutkuttavan ihanaa. Noin puolet koulun oppilaista tulee kouluun jalan tai pyörällä. Viidennes kulkee koulubussilla ja loput meidän kolmikon tavoin vanhempien kyydillä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän