Ensi viikon keskiviikkona alkaa koulu. Meidän kolmikko on taas pitkästä aikaa samassa koulussa ja jannut odottaa yläkoulun alkamista sellaisella varovaisella, jännittyneellä innostuksella. Siellä koulun pihalla jonossa seisokellessani tajusin että tämä on meidän lapsille kolmas kouluvuosi jota Covid-19 koskettaa, käytännössä koko Tättiksen yläkouluaika.
Meidän yläkoulussa on vajaat 900 oppilasta ja kouluun tutustuminen hoidetaan aakkosjärjestyksessä niin että ruuhkia vältellään. Joissakin kouluissa tämä menee luokka-asteittain mikä on vähän haastavaa niille perheille joissa on useampi yläkoululainen. Ensin otetaan koulukuvat ja tulostetaan samalla oppilaskortti. Oppilaskortilla saa lunastaa kirjastosta läppärin ja kun kainalossa on tietokone voi halutessaan mennä opastetulle kierrokselle. Opastetut kierrokset on tarkoitettu niille oppilaille joille koulu on uusi, käytännössä kaikki 6-luokkalaiset, 2/3 7-luokkalaisista ja satunnaiset, koulun alueelle kesän aikana muuttaneet 8-luokkalaiset.
Kuutosluokkalaiset ovat täyttäneet yksitoista syyskuun alkuun mennessä. Ja kolmen vuoden Middle Schoolin jälkeen siirrytään High Schooliin neljätoistavuotiaana. On edelleen osavaltioita ja koulupiirejä joissa on Junior High, se alkaa kaksitoistavuotiaana ja lukioon mennään siis vuotta myöhemmin kuin meillä. On myös alueita joissa 9-luokkalaiset käyvät koulua omassa koulussaan. Amerikkalaista koulujärjestelmää ja yläkoulukokemusta on siis mahdotonta tasapäistää jonkinlaiseksi yleiseksi totuudeksi. Näin on jopa sen yhden ja saman koulupiirin sisällä. Meidän koulupiirissä kun on yli 30.000 oppilasta ja heistä vajaat 7.500 käy yläkoulua koulupiirin neljässätoista (8 tavallista ja 6 erikoistunutta koulua) Middle Schoolissa, koulupiirimme on osavaltion toiseksi suurin. Vertailun vuoksi - naapuripiirissä on 3,500 oppilasta ja yläkouluja on tasan yksi. Pohjoispuolen koulupiirissä on oppilaita 21.000 ja yläkouluja kuusi. Yläkoulukokemus näissä kouluissa saattaa poiketa toisistaan paljonkin.
Omat kuutosluokkalaiseni opiskelevat tulevan vuoden aikana englantia, yhteiskuntatieteitä, tiedeaineita, matematiikkaa, kotitaloutta, kuvaamataitoa, johtamistaitoa, koodaamista, tiedonhankkimista ja liikuntavalinnaista. Toinen pojista valitsi tanssin, toinen perinteisen koululiikunnan. Kouluvuosi on jaettu kahteen lukukauteen ja neljään neljännekseen. Vain matematiikkaa, englantia, yhteiskuntatieteitä ja tiedeaineita opiskellaan koko kouluvuosi. Liikunta ja johtamistaito on kumpikin yhden lukukauden kurssi ja kotitalous, koodaaminen, kuvaamataito ja tiedonhankinta ovat taas neljännesvuoden kursseja.
Kasiluokkalainen taas opiskelee englantia, yhteiskuntatieteitä ja tiedeaineita yhdessä kaikkien kasiluokkalaisten kanssa. Matematiikka on 10. luokan eli lukion toisen luokan matematiikkaa, liikuntavalinnainen on valittu kolmesta vaihtoehdosta (koululiikunta, kuntosaliharjoittelu tai tanssi) Ymmärrettävästi Tättiksen valinta on se viimeinen vaihtari. Sen lisäksi on kaksi valinnaisainetta, toivelistalla olivat espanja ja kansainvälinen keittiö, ensi viikolla selviää toteutuivatko toiveet. Viime vuonna Tättiksen valinnaisaineena oli katsaus lääketieteeseen ja johtamistaito.
Musiikki on valinnaisaine. Meidän koulussa tarjotaan koko lukuvuoden kestävinä vaihtoehtoina sitä elokuvista tuttua marching bandiä, kamariorkesteria ja kuoroa. Nämä oppilaat eivät voi valita muita valinnaisaineita ja kuudennella luokalla musiikkivalinnainen syö ne neljä neljännesvuoden kurssia.
Koulupäivä alkaa ja päättyy aina samaan aikaan. Koulun ovet avautuvat 8:15 ja koulupäivä alkaa 8:25. Koulupäivä päättyy neljänä päivänä viikossa 14:55 ja keskiviikkoisin jo 13:25. Lukujärjestys on sen verran monimutkainen että olen jo aikaa sitten lakannut yrittämästä opetella mitä tapahtuu minäkin päivänä. Kahtena päivänä viikosta on ns. Flex joka on tarkoitettu tukiopetukseen, rästihommien hoitamiseen ja silloin ennen Covidia ihan vaan hengailuun. Nykyään koulussa ei kauheesti hengailla kavereitten kanssa. Kahtena päivänä taas on PACK-time joka käytännössä tarkoittaa sosioemotionaalisten taitojen opettelua. Lapsille tarjotaan koulupäivän aikana ilmainen aamupala ja lounas, tosin meidän kullannupuillehan ne ei kelpaa, joten kotilounailla mennään. Ilmainen kouluruoka tuli kuvioihin Covidin myötä ja ainakin toistaiseksi se tarjoillaan ihan kaikille oppilaille.
Näin ennen koulujen alkamista isi ja äiti kaivavat kuvetta. Mikäli vanhemmilla
ei ole mahdollisuutta maksaa näitä miljoonaa erilaista pikkumaksua joista
kertyy melkoinen virta, on kaikki saatavilla myös maksutta. Olen viimeisten
päivien aikana maksellut oppilaskuntamaksuja (3x$25), maanjäristys-tulva-hirmumyrskytukea
($10), opettajienkannustusmaksua (3x$20), oppilasyhdistyksen tukemiseen (3x$50),
vanhempainyhdistyksen tukemiseen (3x$50), koulukuvia (3x$34) ja lisäksi
harrastusmaksun sille joka haluaa harrastaa maastojuoksua koulun kautta ($75/neljännesvuosi).
Toistaiseksi koulunalkaminen on siis maksanut meille reilut $600 ja siihen
sitten vielä ne koulutarvikkeet päälle. Yläkoululaiset ostavat itse vihkot, kansiot,
kynät, kumit, liimat, laskimet jne. Alakoululaiset taas saavat nykyään kaikki
koulutarvikkeet koululta koulujen alkaessa.
Koulun kautta on siis mahdollista harrastaa. Näin syyslukukaudella vaihtoehtoina oli muun muassa, tennis, koripallo, maastojuoksu, väittely, koodaaminen, robotit, tiedeolympialaiset ja kilpamatematiikka. Täällä meidän koulussa on ihan alueen demografiasta johtuen tarjonta melko kilpailu ja matemaattispainotteista. Nämä kouluklubit tapaavat koulupäivän jälkeen koululla ja kilpailevat koulupiirin toisia Middle Schooleja vastaan. Toiset koulut/lapset/vanhemmat suhtautuvat kilpailuun kepeämmin kuin toiset. Vähemmän kilpailullisesti koulussa on myös oppilaiden vetämä Green Team ja koululla on piirikunnan ekosertifiointi.
Koulujen alkamisen aika on aina yhtä kutkuttavan ihanaa. Noin puolet koulun
oppilaista tulee kouluun jalan tai pyörällä. Viidennes kulkee koulubussilla ja
loput meidän kolmikon tavoin vanhempien kyydillä.
Kommentit
Lähetä kommentti