Siirry pääsisältöön

täältä tullaan taas leiri



Tällä viikolla me valmistaudutaan tulevan viikonlopun partioleiriin, tilaan amazonista pakastekuivattuja ruokia, fleecevuoria Tättiksen saappaisiin, itselleni uudet vaelluskengät ja makuupusseihin lämmittimiä. Käyn läpi varusteita, sadevaatteet, aluskerros, välikerros, lisäkerros, lisäkerros, lisäkerros, ja vaihtovaatteita loputtomiin. Tättis on edennyt elämässään siihen vaiheeseen että sitä mietityttää kauneudenhoidolliset asiat alkeellisissa oloissa eikä se ole ihan vakuuttunut mun vastauksesta että föönin sijasta ehkä kuitenkin vaan lippis päähän. Sähköä siellä kyllä on, mutta siihen se sit jääkin. Ei lämmintä vettä. Ei lämmitystä, me kun ollaan ulkona koko kaksi vuorokautta. Fredde on sitä mieltä että me ollaan ihan hulluja, niin varmaan ollaankin.



Leirikeskukseen ajaa meiltä noin vartin. Siis ajatelkaa! Vartti meiltä kotoa! Perillä odottaa miltei pari sataa hehtaaria vaihtelevaa maastoa luonnonvesiä ja sademetsää, kilometreittäin vaellusreittejä, kiipeilyseiniä ja leiriytymisalueita. Samassa paikassa järjestetään kesällä kesäleirejä. Tulevana kesänä Tättis on menossa kolmannelle leirilleen, koko viikon ratsastusleirille.



Tää on meidän kolmas partioleiri. Ekana vuonna yövyttiin mökeissä, tai siis, toiset yöpyi ja toiset ajoi kotiin nukkumaan keskellä yötä. Lukija voi ihan vapaasti arvailla kumpaan ryhmään me kuuluttiin. Viime vuonna oltiin ekaa kertaa ulkona ja edellisvuodesta viisastuneena parkkeerasin itseni Tättiksen kanssa samaan laavuun ja pakkasin sille unilääkkeet mukaan. Yöstä selvittiin hyvin. Kesällä se yöpyi vankkureissa ratsastusleirillä kolme yötä ja nyt tänä vuonna mennään takaisin niihin samoihin “laavuihin” kahdeksi yöksi, perjantaista sunnuntaihin. Kylmä kevät vähän huolestuttaa ja ostin meille uudet makuupussit. Sellaiset joissa voi yöpyä silloinkin kun elohopea vetäisee reilusti pakkaselle yön pimeinä tunteina.



Amerikkalaista tyttöpartiota parjataan ihan turhaan. Aika pitkälle ollaan päästy pelkästä askartelusta ja ristipistotöistä, vaikka kyllähän noi on tämän vuoden aikana opetelleet myös parsimaan, tarpeellinen taito tuokin. Partio on opettanut Tättiksen matkustamaan julkisilla, suunnistamaan, geokätköilemään ja lukemaan karttaa, monen muun taidon lisäksi. Saihan tytöt koulunpihan leikkitelineenkin korjattua kirjoitettuaan kirjeen koulupiirin johtoon. Viime vuonna keksirahoilla kunnostettiin koulun kukkapenkit. Tänä vuonna tienatuilla rahoilla ostetaan hygieniapaketteja kodittomille. Partion myötä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja hyväntekeväisyydestä on tullut osa näitten nuorten elämää.


Olen salaa aika innoissani. Edelliset kerrat on olleet niin mukavia ja niistä on jäänyt ihania muistoja. Tyttöjen kanssa puuhamisen lisäksi meidän aikuisten iltaisia juttuhetkiä, laukun pohjalle kätkettyjä jaettuja oluita ja kylmässä aamussa juotuja nokikahveja. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Veera8. maaliskuuta 2018 klo 6.37

    On lapseni oli juuri viime viikonlopun partioretkellä metsässä.
    Tottakai vähän äidin sydäntä etukäteen kylmäsi, kun edeltävällä viikolla pakkanen paukkui kahdenkymmenen asteen alapuolella. Kylmää oli viikonloppunakin, mutta eipä sitten ole ainakaan märkää, kun on kunnolla pakkasta ;)

    VastaaPoista
  2. Muusa Liinpaa8. maaliskuuta 2018 klo 19.28

    Kylmä on tosiaan ainakin sitten kuivaa. Mua vähän huolettaa nimenomaan kosteus, se ettei ehkä varsinbaisesti sada mutta ilmassa on sumua ja lämpöä hädintuskin viisi astetta.

    VastaaPoista
  3. Veera8. maaliskuuta 2018 klo 21.03

    Suomalainen juhannussää ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää