täältä tullaan taas leiri

Tällä viikolla me valmistaudutaan tulevan viikonlopun partioleiriin, tilaan amazonista pakastekuivattuja ruokia, fleecevuoria Tättiksen saappaisiin, itselleni uudet vaelluskengät ja makuupusseihin lämmittimiä. Käyn läpi varusteita, sadevaatteet, aluskerros, välikerros, lisäkerros, lisäkerros, lisäkerros, ja vaihtovaatteita loputtomiin. Tättis on edennyt elämässään siihen vaiheeseen että sitä mietityttää kauneudenhoidolliset asiat alkeellisissa oloissa eikä se ole ihan vakuuttunut mun vastauksesta että föönin sijasta ehkä kuitenkin vaan lippis päähän. Sähköä siellä kyllä on, mutta siihen se sit jääkin. Ei lämmintä vettä. Ei lämmitystä, me kun ollaan ulkona koko kaksi vuorokautta. Fredde on sitä mieltä että me ollaan ihan hulluja, niin varmaan ollaankin.

Leirikeskukseen ajaa meiltä noin vartin. Siis ajatelkaa! Vartti meiltä kotoa! Perillä odottaa miltei pari sataa hehtaaria vaihtelevaa maastoa luonnonvesiä ja sademetsää, kilometreittäin vaellusreittejä, kiipeilyseiniä ja leiriytymisalueita. Samassa paikassa järjestetään kesällä kesäleirejä. Tulevana kesänä Tättis on menossa kolmannelle leirilleen, koko viikon ratsastusleirille.

Tää on meidän kolmas partioleiri. Ekana vuonna yövyttiin mökeissä, tai siis, toiset yöpyi ja toiset ajoi kotiin nukkumaan keskellä yötä. Lukija voi ihan vapaasti arvailla kumpaan ryhmään me kuuluttiin. Viime vuonna oltiin ekaa kertaa ulkona ja edellisvuodesta viisastuneena parkkeerasin itseni Tättiksen kanssa samaan laavuun ja pakkasin sille unilääkkeet mukaan. Yöstä selvittiin hyvin. Kesällä se yöpyi vankkureissa ratsastusleirillä kolme yötä ja nyt tänä vuonna mennään takaisin niihin samoihin “laavuihin” kahdeksi yöksi, perjantaista sunnuntaihin. Kylmä kevät vähän huolestuttaa ja ostin meille uudet makuupussit. Sellaiset joissa voi yöpyä silloinkin kun elohopea vetäisee reilusti pakkaselle yön pimeinä tunteina.

Amerikkalaista tyttöpartiota parjataan ihan turhaan. Aika pitkälle ollaan päästy pelkästä askartelusta ja ristipistotöistä, vaikka kyllähän noi on tämän vuoden aikana opetelleet myös parsimaan, tarpeellinen taito tuokin. Partio on opettanut Tättiksen matkustamaan julkisilla, suunnistamaan, geokätköilemään ja lukemaan karttaa, monen muun taidon lisäksi. Saihan tytöt koulunpihan leikkitelineenkin korjattua kirjoitettuaan kirjeen koulupiirin johtoon. Viime vuonna keksirahoilla kunnostettiin koulun kukkapenkit. Tänä vuonna tienatuilla rahoilla ostetaan hygieniapaketteja kodittomille. Partion myötä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja hyväntekeväisyydestä on tullut osa näitten nuorten elämää.

Olen salaa aika innoissani. Edelliset kerrat on olleet niin mukavia ja niistä on jäänyt ihania muistoja. Tyttöjen kanssa puuhamisen lisäksi meidän aikuisten iltaisia juttuhetkiä, laukun pohjalle kätkettyjä jaettuja oluita ja kylmässä aamussa juotuja nokikahveja.