Siirry pääsisältöön

huoltopäivä

sunnuntaiaamiaista


Mulla on jonkinlaisena sisäisenä tavoitteena järjestää tää uusi elämänvaihe siten että maanantaista perjantaihin voi käytännössä keskittyä sellaiseen kevyeen perusarjen pyörittämiseen. Suuret linjat hoidettakoon viikonloppuisin, ja suuriin linjoihin kuuluu niin pyykinpesu, parturit kuin isommat kauppareissutkin.

Sunnuntaina tehdään läksyt, perehdytään repussa kotiin kannettuihin lupalappusiin, pakataan kouluretkille kamat valmiiksi ja harrastuskassit matkan varrelle. Niin ettei toivottavasti tarvitsis aamulla silmät ristissä yrittää muistaa mikä lappu menee minnekäkin ja koska ne lenkkarit piti olla siellä repussa. Pöydällä odottaa M:n partio systeemi merkkejään. Josko ne sais tänään silitettyä kiinni.



Koulueväät pitää pakata päivittäin. Lasten vastuu loppuu siihen että eväslaukut ilomestyy keittiöön mun purettavaksi, pestäväksi ja uudelleen täytettäväksi. Fredde hoitaa lapset kouluun ja koulusta kotiin. Mä huolehdin että niillä on mukanaan asianmukaiset varusteet,  lounas, ja lippuset ja lappuset.

Joutunen myös myöntymään sille että jonkinlaista ateriasuunnittelua on pakko tehdä. Muuten elämä luisuu liian helposti siihen että kotimatkalla kaappaan mukaan jostakin jotakin valmista. Niin voi tehdä joskus, mutta pidemmän päälle se on turhan epäterveellistä. Jos tänään lykkää uuniin lammaspaistin. Voi sitä syödä myös tiistaina. Huomiseksi vois tehdä valmiiksi jonkun padan ja syödä sitä sit myös keskiviikkona tai torstaina. Perjantaina voidaan hyvin joko hakea valmista tai syödä ravintolassa. Ja yhtenä iltana syödä vaikka nuudeliwokkia.

Koko viikon pyykit on selvittämättä pitkin yläkertaa. Pesty niitä on pitkin viikkoa, mutta jos ne vaikka sais lajiteltua ja kaappeihin tänään. Sillä pitäis selvitä hyvin ainakin puoliväliin tulevaa viikkoa. K:n tukka on pakko leikata tänään, se näyttää ihan kauheelle, eikä siitä nyt ainakaan haittaa olis jos M:n kutrejakin vähän siistis. O sen sijaan on taas kasvatusvaiheessa. Niin, ja sunnuntaista tulee myös koirankynnenleikkaajan ja harjaajan työpäivä.




Saa nähdä miten tää käytännössä toimii. Kaikki se minkä on ennen kyennyt tekemään pitkin viikkoa on nyt tehtävä viikonloppuna. On sunnuntaiaamu. Pojat leikkii, M nukkuu vielä. Mä juon kahviani tässä koneella Martan nukkuessa mun jaloissa. Taustalla soi Bo Kaspers Orkester. Lenkillä me ollaan jo käyty. Onko mitään parempaa maailmassa kuin sateinen metsä, eläinten äänet ja koiran kaulapannan kilinä. 

Martta ja sateinen metsä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina18. lokakuuta 2015 klo 16.37

    Toimii, kunnes tajuaa että viikonloppuisin haluaa tehdä muutakin kuin olla toisenlainen työkone kuin viikolla ja vaikkapa viettää sosiaalista elämää :)

    VastaaPoista
  2. Anna R18. lokakuuta 2015 klo 22.10

    Eiköhän ne rutiinit sitten muodostu pikkuhiljaa.
    Itse kuulun nyt, ja myös silloin kun olin töissä, siihen porukkaan joka halusi hoitaa kaiken viikolla, että viikonloppuna voi ottaa iisisti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää