Siirry pääsisältöön

playing hooky

Aamulla kellon pärähtäessä soimaan kello 05:30 mua väsytti. Väsytti isolla alkukirjaimella. Väsytti sen verran että miltei jätin menemättä. Väsytti niin että vasta kuntoklubin edustalla tajusin että mulla oli edelleen jalassa tohvelit. Hyvä että menin. Sain oman radan ja sen myötä totaalisen nirvanan. Viereisellä radalla räpiköi aasialainen nainen josta mulle tuli lähinnä mieleen uppoavasta laivasta pelastautuva uimataidoton ihminen... oli huikeeta miten se kuitenkin pysyi pinnalla, ja miten se jaksoi. Itse olisin sillä tyylillä jaksanut räveltää korkeintaan yhden altaanmitan.

Joskus olis hyvä pitää vapaapäivä, myös lasten. Me tehtiin M:n kanssa eilen illalla sitä sen tiedeprojektia ja muita läksyjä, pieniä taukoja lukuunottamatta, liki neljä tuntia...


tieteellinen koe, osa A

tieteellinen koe, osa B

valmis tuote... vitsit et MÄ olen hyvä... M vähän avusti

sit me pelattiin äännepeliä...

...ja luettiin ne kolme kirjaa...

...tehtiin matikkaa...

...ja fonetiikkaa...

...ja lisää fonetiikkaa

Tänään aamulla oli terapiat yhdeksästä yhteentoista, ja toimintaterapeutti kommentoi ihan erikseen että se oli pistänyt M:n hommiin – ihan toden teolla – ja lykkäs vielä kotitehtävätkin mulle kouraan. Terapiasta olis pitänyt ajella pikalounaan kautta kouluun, ja koulun jälkeen sit taasa jatkaa läksyillä... jossakin kohtaa matkalla Klinikalta moottoritielle sain idea, ajoin auton tiensivuun ja kysäisin prinsessalta et mitäs jos me ei mentäiskään kouluun. Hetken aikaa se katsoi mua hölmistyneenä ja kysyi et onko se sama asia kuin myöhästyä, ja mä vastasin että ei... jos ei mene ollenkaan, ei voi olla myöhässä.

Siitä tienvierestä soitin samantien koulun poissaolopuhelimeen, ja kirjoitin sähköpostit opelle, koulusihteerille ja rehtorin sihteerille... ”M:n vatsa on kipeä ja M ei tule tänään kouluun.” Sen jälkeen valitsin moottoritien liittymistä sen joka vei länteen ja me ajeltiin ostarille humputtelemaan – koko päiväksi. Jossakin vaiheessa sähköpostiin ilmestyi Opelta viesti huomisesta matikan kokeesta, ja mä olin entistä tyytyväisempi meidän vapaapäivään. M osaa numerot 11-20 etuperin ja takaperin, eiköhän se pärjää ihan hyvin huomisessa testissä.

Me käytiin lounaaksi jätskillä, ja sitten leikkipaikalla leikkimässä. Me käytiin ensin yhdessä kaupassa ja sitten toisessa kaupassa ja lopulta me räjäytettiin pankki legokaupassa. Samaan aikaan 700.000 ihmistä bailasi Seattlen keskustassa Seahawksien Super Bowl voittoa...pelkästään Seattlen koulupiirissä 600 opettajaa ja 13.000 oppilasta oli "sairaana".Ihan kuriositeettinä kerrottakoon että vuonna 1995 Suomen voittaessa jääkiekon MM-kultaa oli joukkuetta vastassa noin 40.000 ihmistä.

sähköauto keräsi lisää voimia meidän humputellessa

"lounas"

mä olin unohtanut miten ihanan rauhallista lasten sisäleikkiksessä on koulupäivän aikana...


ostari valmistautuu kiinalaiseen uuteenvuoteen... edessä on hevosen vuosi

ja sit me tultiin kotiin ja valmistauduttiin matikan kokeeseen...
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää