Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - lauantai

Viikon päättää lauantai. Julkaisen sen sunnuntaiaamuna kahvikupin ääressä hiljaisessa talossa. Ollipolli yskii yläkerrassa. Martta hinkkaa peppuaan - tästä kuva - ja muut nukkuu vielä. Kun arkipäivät on pitkiä ja työntäyteisiä menee lauantait aina harrastuksiin ja asioiden hoitamiseen. Takapenkkirivistöistä kuuluu pitkä huokaus matkan alkaessa ja joku kysyy aina säännöllisesti: ”Kuinka monta vielä ennen kuin mennään kotiin?”

Mä nukuin lauantaina pitkään ja tulin alakertaan siinä vaiheesa kun jannut veti jo vohveleita napaan Fredden johdolla.

Keitän itselleni kahvit ja kirjoitan tekstin perjantaille.

Yläkerrassa on kauppa ja me käydään Fredden kanssa ostoksilla. 

Martan mielestä homma kusee ja pahasti, enää ei pääse lenkille ja joutuu käyttämään näitä typeriä pöksyjä. 

Me kävellään jalkapalloharkkoihin lämpimässä syysmyrskyssä. 

Huoltojoukot seuraa treenejä kentänlaidalla.

Tättis juomatauolla.

Lounasta ennen kun me lähdetään meidän lauantaiturneelle.

Mukaan kahvit. 

Vettä sataa ja tuulee.


Eka kohde on viedä mun kone huoltoon. 

Nordstromilla tarjoillaan herkkuja ja mallinuket on eläviä. Mä käyn ostamassa aurinkopuuterin ja yritän löytää itselleni uuden sadetakin. Lopulta sadetakki löytyy J.Crewlta lauman jutellessa ystävien kanssa Legokaupassa.


Nää koklaa iPadeja kun mä sovittelen uutta konetta itselleni.

Sit seuraava vaihde silmään ja ruokakauppaputkeen...

Ensin aasialaiseen markettiin. 

Viinikaupasta voi hakea olutta omaan pulloon. 


Joo, se tosiaan on ihan laillista.

Ajettiin kuitenkin vaan ohitse. 

Bensaa tankkiin. 

Tää on se rankin osuus. Maitoa, lihaa, koiranhammasharjoja, viiniä, juustoa, leipää, aamiaisvohveleita...


Halloweenkaupasta käydään ostamassa puvut laumalle. 

...ja kauhistelemassa hautausmaan tyyppejä. 


Päivän satoa. 

Martta hinkkaa takapuoltaan kaapinoveen ja Kentsu tyhjentää tiskikonetta mun tehdessä lihakeittoa. 

Keiton kypsysessä me ehditään pelata muutama erä Mastermindia.

Meillä on kymmenen hengen ruokapöytä ja silti me aina syödään tässä keittiösaarekkeen ympärillä. 

Tättis lukee kirjaa mun vieressä Fredden katsoessa Formulaa alakerrassa.

Mä luen jannuille Potteria. 

Asioidenhoitopäivänä askeleita tulee huomaamatta. 
Tää oli itseasiassa mielenkiintoinen kokeilu. Pitäis varmaan yrittää joskus toistekin. On taas sunnuntai. Fredde lähtee tänään työmatkalle Nevadaan. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...