Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - lauantai

Viikon päättää lauantai. Julkaisen sen sunnuntaiaamuna kahvikupin ääressä hiljaisessa talossa. Ollipolli yskii yläkerrassa. Martta hinkkaa peppuaan - tästä kuva - ja muut nukkuu vielä. Kun arkipäivät on pitkiä ja työntäyteisiä menee lauantait aina harrastuksiin ja asioiden hoitamiseen. Takapenkkirivistöistä kuuluu pitkä huokaus matkan alkaessa ja joku kysyy aina säännöllisesti: ”Kuinka monta vielä ennen kuin mennään kotiin?”

Mä nukuin lauantaina pitkään ja tulin alakertaan siinä vaiheesa kun jannut veti jo vohveleita napaan Fredden johdolla.

Keitän itselleni kahvit ja kirjoitan tekstin perjantaille.

Yläkerrassa on kauppa ja me käydään Fredden kanssa ostoksilla. 

Martan mielestä homma kusee ja pahasti, enää ei pääse lenkille ja joutuu käyttämään näitä typeriä pöksyjä. 

Me kävellään jalkapalloharkkoihin lämpimässä syysmyrskyssä. 

Huoltojoukot seuraa treenejä kentänlaidalla.

Tättis juomatauolla.

Lounasta ennen kun me lähdetään meidän lauantaiturneelle.

Mukaan kahvit. 

Vettä sataa ja tuulee.


Eka kohde on viedä mun kone huoltoon. 

Nordstromilla tarjoillaan herkkuja ja mallinuket on eläviä. Mä käyn ostamassa aurinkopuuterin ja yritän löytää itselleni uuden sadetakin. Lopulta sadetakki löytyy J.Crewlta lauman jutellessa ystävien kanssa Legokaupassa.


Nää koklaa iPadeja kun mä sovittelen uutta konetta itselleni.

Sit seuraava vaihde silmään ja ruokakauppaputkeen...

Ensin aasialaiseen markettiin. 

Viinikaupasta voi hakea olutta omaan pulloon. 


Joo, se tosiaan on ihan laillista.

Ajettiin kuitenkin vaan ohitse. 

Bensaa tankkiin. 

Tää on se rankin osuus. Maitoa, lihaa, koiranhammasharjoja, viiniä, juustoa, leipää, aamiaisvohveleita...


Halloweenkaupasta käydään ostamassa puvut laumalle. 

...ja kauhistelemassa hautausmaan tyyppejä. 


Päivän satoa. 

Martta hinkkaa takapuoltaan kaapinoveen ja Kentsu tyhjentää tiskikonetta mun tehdessä lihakeittoa. 

Keiton kypsysessä me ehditään pelata muutama erä Mastermindia.

Meillä on kymmenen hengen ruokapöytä ja silti me aina syödään tässä keittiösaarekkeen ympärillä. 

Tättis lukee kirjaa mun vieressä Fredden katsoessa Formulaa alakerrassa.

Mä luen jannuille Potteria. 

Asioidenhoitopäivänä askeleita tulee huomaamatta. 
Tää oli itseasiassa mielenkiintoinen kokeilu. Pitäis varmaan yrittää joskus toistekin. On taas sunnuntai. Fredde lähtee tänään työmatkalle Nevadaan. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...