Siirry pääsisältöön

saksia, viiniä ja sadetta

Lauantaina oli parturipäivä. Ekaks leikkaan Fredden tukan, sit pikavilkaisu K:hon, viimeiseksi ajelen Koiran. O:n tukkaan ei kosketa. Autosta soitan Rudy’s Barber:iin ja laitan M:n ja itseni listalle. Meillä on tunti aikaa, siinä tunnissa ehtii postiin jonottamaan. 

O on ihan varmasti edellisessä elämässään elänyt jossakin lämpimässä.
Ulkona on kaatosade ja +12C, omasta mielestään sillä on säähän sopiva asu.


Postissa on täällä aina enemmän tai vähemmän maailmanlopun tunnelma ja muutenkin touhu on kuin jostakin tragikomediasta. Kukaan ei käy postissa jos ei oo pakko, ja jos on pakko tarkoittaa se keskimäärin isoja vakuutettavia tai ulkomaille lähteviä paketteja. Me päästiin helpolla, jonossa ennen meitä oli vaan viis tyyppiä. Kymmenen minuuttia myöhemmin se kiemurtelee jo ulos ovesta. Virkailijoita on kaksi. Toinen on kovaääninen setä, joka onnistuu leimaamaankin niin että koko tila kaikuu – SLÄM! Se kohtelee jokaista asiakastaan kuin kuulovammaista ja siis käytännössä huutaa jokaisen kysymyksensä huonolla englannilla; ”TO YOU NEE ANII STAAAMPS? FOEVER STAAAAMPS? INSUUURANS? ANII POSON IN BOX? TWENTI TRII DOLAARS SIIR!” Ja leima kolahtaa taas lappuun – SLÄM!” Tottakai meille sattuu tää tyyppi, eikä sen työpari ”kuiskaaja”, ei muuten mitään väliä mutta kuiskaaja hoitaa kaksi asiakasta siinä missä huutaja yhden. Syykin selviää, huutajan kymmensormijärjestelmä sisältää yhden sormen, joka sekin etsii oikeaa kirjainta näppäimistöltä pitkään.

meidän jonottaessa postissa, M otti itsestään selfien jos toisenkin


M haluaa palata polkkatukaan. Se etsii mun puhelimesta kuvia polkkatukista ja valitsee mieleisensä. Se esittelee kuvan parturilleen. Kun tulee mun vuoro pääsen helpolla; ”Mitä sais olla?” – No sama kuin just leikkasit tolle pikkupojalle, mut vähän pidempänä... Lopputulos on loistava ja sen sijaan et olisin maksanut leikkauksesta sen normaalin satasen jollekin hiusmuotoilijalle, me päästään M:n kanssa ulos parturista alle kahdeksankympin, ja siihen kuuluu jo tippikin. Kannatti.



Olis kai pitänyt vaan sanoo et sellainen ku Zac Efronilla...


Sateisena lauantaina on liikkeellä muistakin viininmaistelijoita. Me käydään hakemassa meidän klubiviinit ja jäädään samalla nauttimaan maisteluhetkestä. Kotiin lähtevässä kassissa on mun elämän ensimmäinen $80 viini, on se kyllä hyvääkin. Hetken elämä on sellaista kuin elokuvissa. Lapset natustaa voileipäkeksejä ja me siemaillaan laadukkaita rypälemehuja pehmeissä nojatuoleissa.







Ruokakaupassa maistellaan shampanjoita, tai siis listalla on kaksi kuohuviiniä ranskasta ja kaksi shampanjaa. Ostaminen muuttu helpommaksi ja mukaan tarttuu juustotiskiltä neljä juustoa, lihatiskistä luomulammasta, luomulehmää, luomupossua, aamiaismakkaroita ja luomupekonia. Kysyn myyjältä onko se kokeillut erikoiselta kuulostavaa mokkapekonia ja myyjä kääräisee meille pakettiin vielä useamman viipaleen mokkapekonia kaupanpäällisiksi, saatesanoin: ”on se aika erikoista” Kärryyn pakataan vielä tuoretta minttua, paprikaa, sipulia,  vadelmia, soijakermavaahtoa, muutama sorbetti ja yks jäätelö, tahinia ja munakoisodippiä... ruuaksi on libanonilaista.




Kotona ilmoitan meidän laululinnun koulun kuoroon ja samalla istumalla varaan itselleni maanantaiaamuksi lääkärin, James saa taas rasauttaa mun SI-nivelen lukon auki.


tää on maailman kätevintä, varata lääkäri netissä



Sunnutaiaamuna keittiössä askarrellaan. Ensin synttärikortteja ja sen jälkeen ne rustaa nimiä ystävänpäiväkortteihin. Loppusuoralla O on onnistunut lyhentämään oman nimensä yhteen kirjaimeen, huomautan asiasta ystävällisesti ja saan vastaukseksi ärtyneen urahduksen; ”Kyllä se on ihan hyvä” – olkoon sit niin, ihan hyvä. K jaksaa tehdä viisi, sen jälkeen se luovuttaa ja painelee yläkertaan. Onneksi sateen tilalla on taas aurinko.



kevät on viitisen viikkoa etuajassa, ei haittaa


Kommentit

  1. Kun lukee otsikoksi Seksia Viinia ja Sadetta, miettii, etta tuleeko liikaa informaatiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha haa... vetäisin valkkarin väärään kurkkuun ja nauroin sun kanssa :D Niin, seksiä, viiniä ja sadetta olis ihan oman kirjoituksensa arvoinen...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi