Lauantaina järkkäsin
ensin vaatekutsut naapuruston ja koulun frouville. M oli sillä aikaa ystävän
synttäreillä, ja Fredde hoiteli asioita jannujen kanssa. Asioiden hoitoon
sisältyi myös parturissakäynti toiselle pojista. Me juotiin frouvien kanssa
skumppaa ja syötiin lounasta ja sovitettiin iso rekillinen vaatteita. Oli hauskaa,
ja löytyihän sieltä kaikkea kivaakin – etenkin kuin kutsujen järjestäjänä sain
tuhdin 50% alennuksen.
Iltapäivällä käväisin
vuorostani M:n kanssa parturissa. Kyllä. Me käydään parturissa eikä
kampaajalla. M leikkautti tukkaansa sentin verran, sen verta että vähän
tasoitettiin. Mä katsoin peiliin ja keräsin rohkeutta hetken. Mun vakkari
parturi Erin lähti kotiin, Erin kannusti ja sain tilalle Barbaran. Barb kysyi
et mitä laitetaan... sanoin et vedä kutosella päältä ja kakkosella sivut.
Olin tyytyväinen
radikaaliin lopputulokseen. M kokeili mun sänkeä ja sanoi että se tuntuu
pehmeälle. Parturin ovella mua tuli vastaan kahden pienen pojan äiti. Sillä oli
sellainen standardi äitipolkka, oli tuomassa omia poikiaan parturiin. Se katsoi
mua hetken, kysyi sit et justko mun tukka on leikattu, ja lisäsi perään et
makee... oikeesti – sikamakee, ja kaunis. Sit se sanoi et haaveilee sitä et
sillä itsellään olis rohkeutta samaan.
Fredden mielestä
ei ollut makee. Me saatiin mun ajellusta päästä aikaseksi varmaan tukevin riita
viimeiseen viiteen vuoteen. Fredden mielestä näytin naisvangilta, tai
syöpäpotilaalta... tai ehkä naisvangilta jolla on syöpä. Mä olin häkeltynyt ja
Fredde järkyttynyt. En ollut osannut kuvitellakaan että tästä tulis näin iso
juttu, nehän on vaan hiuksia, mutta Fredden mielestä ne ei tosiaankaan ole vain
hiuksia.
Maanantaina
töissä sateli kehuja. Kerroin Fredden reaktiosta. Sanoin myös ettei Fredde usko
et oikeesti tykkäätte – Fredde ei tykkää. Fredden mielestä tää on karsee.
Fredde on tässä asiassa avoimesti se mies, joka haluaa että vaimo kysyy myös
häneltä mielipidettä siihen miltä vaimon hiukset näyttää. Mä taas olen se
nainen jonka mielestä mä saan itse päättää siitä miltä näytän. Ahmad sanoi että
hänen vaimonsa meinas ottaa hänestä avioeron kun hän kehtas mennä sanomaan että
vanha tukka oli parempi, nauroin että meillä se meni toisinpäin.
Perhesovun
nimissä lupaan Freddelle että se saa kasvaa vähän, sivulauseessa kuitenkin
muistutan että siksi et perhesopu, ei siksi ettei Fredde tykkää. Jonkinlainen
kompromissi. Tilasin neitistä M:lle pyynnöstä hiusvärejä.
mun mielestä on nätti kuontalo!
VastaaPoistaKiitos, niin munkii!
PoistaTosi hieno tukka!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaAlkoi huvittamaan, kun kuvittelin tuota teidän riitaa. Voit ainakin luottaa, että saat mieheltäsi rehellisen vastauksen jos kysyt jotain ulkonäköön liittyvää.
VastaaPoistaEn itse kauheasti tykkää ihan lyhyistä hiuksista naisilla, mutta tärkeintä on tietysti että kantaja itse tykkää. On muuten jännä, kuinka rohkeana vetona hiusten leikkausta pidetään. Suomessa tosi monella naisella on ihan lyhyet hiukset, mutta täällä se on paljon harvinaisempaa. Onnea siis rohkeasta ratkaisusta. Et ainakaan sulaudu massaan :)
Juu, on se aina ollut rehellinen. Edellinen vastaava selkkaus oli joskus ysärillä kun otin napalävistyksen ;)
PoistaEhdottomasti upea! Älä kasvata. Itselläni on ollut samanlainen noin 10v sitten ja silloin se oli vielä kaiken lisäksi oranssi. Mieheni on jo tottunut kaikkeen kuontaloni kanssa mutta silloinen esimieheni totesi kun otin moottoripyöräkypärän päästäni " minkä helvetin ruohonleikkurin alle sä oot jäänyt"
VastaaPoistaEli älä tee mitään muuta kuin värjää. Hiukset ovat ehtymätön luonnonvara
Kiitos aamun nauruista! Täytyy näyttää tää Freddelle niin se voi sit kysyä multa samaa...
Poista