Siirry pääsisältöön

lastuja

Lauantairetki saaristoon.


Ulkona on ihan järjettömän kylmä, sellainen meidän kylmä, melkein pakkasella jo iltapäivästä. Sisälläkin on kylmä 17 astetta käy koneella istuessa pian kylmäksi. Istun tekemässä töitä kietoen valtavan torkkupeiton lämpöpatterin kanssa teltaksi ympärilleni, jalassa niin villasukat kuin tohvelitkin. Vähitellen sormet sulaa sen verran että ne taipuu näppikselle. Fredde istuu oman pöytänsä ääressä toppatakissa. Mun lapsi on samaan aikaan koulussa shortseissa ja t-paidassa, sen opettaja nauroi mulle aamulla kun sanoin puolinolona että mä ihan aikuisten oikeesti kannustan sitä järkevämpään pukeutumiseen. Sen oma lapsi on kuulemma samanlainen. Eipä nuo näytä palelevan.

Lämmittelemässä peiton alla.

On kuitenkin kevät. Puiston puut ovat täynnänsä haikaranpesiä, narsissit ovat nupullaan ja aurinko lämmittää. Suojaisissa paikoissa kirsikat ovat kukassa vaikka minä käärin hortensian pieniä lehtiä säkkikankaalla suojaan pakkaselta.

Yhdeksän haikaranpesää ja ainakin kuusi haikaraa.


Me käytiin Tättiksen kanssa murrosikäkurssilla. Mentiin kun sitä niin hehkutettiin vaikka kumpikin tais ekalle kerralle mennessä olla vähän asennevammainen. Tättis oli sitä mieltä että tietää jo kaiken oleellisen naiseksi kasvamisesta ja minä vastaavasti ajattelin että osaanhan minäkin puhua ja olen puhunutkin. Hyvä että mentiin. Ihan mahtavat kaksi iltaa. Käytännönläheistä puhetta niin anatomiasta, muutoksesta kuin siitäkin miten ajetaan säärikarvat jos ne nyt ylipäätään haluaa ajaa, tai miten ja miksi moni valitsee käyttää deodoranttia. Puhuttiin kuukautisista, terveyssiteistä ja tamponeista, ja hahmoteltiin paniikkisuunnitelmaa tilanteeseen jossa kuukautiset alkaa kesken koulupäivän, laskettelurinteessä tai vaikka kesäleirillä.

Ihan paras kurssi! www.greatconversations.com


Toisella kerralla puhuttiin pojistakin ja seksistä ja ehkäisystä. Siitäkin puhuttiin miten me ollaan erilaisia tässäkin asiassa, miten osa tytöistä tykkää tytöistä, osa pojista ja osa kummastakin tai ei kummastakaan. Mietittiin mitä eroa on poikien ja tyttöjen kehityksessä. Naurettiin paljon, välillä kyyneleet silmissä. Kun jannut kasvaa vielä muutaman vuoden ne saa mennä sinne poikien kurssille.



Sit me käytiin partioretkellä ratsastamassa yks sunnuntaipäivä. Sekin oli ihan mielettömän makeesti järjestetty. Yliopiston ratsastusjoukkueen nuoret naiset opetti noille hevosnaistaitoja, hevosen anatomiaa, värejä, rotuja, harjaamista, satulointia, taluttamista ja ratsastusta. Partiolaiset teki satulassa jumppaa ja opetteli perusjuttuja.

Tättis näyttää miten kaviokoukkua käytetään. 


Stanwood Equestrian Center oli valtava. Täällähän nyt on hevosia ja talleja joka nurkalla, mutta harvemmin törmää tälläiseen paikkaan jossa maneesejakin oli useampi, puhumattakaan ulkokentistä ja laidunalueista. Tallejakin oli monin kappalein. Se talli jossa me touhuttiin oli kymmenien hevosten koti. Hyvin hoidettuja hevosia neljä pitkää käytävällistä.

Tasapainoharjoituksia


Kilparatsastajat esitteli kouluratsastuksen ja westernin eroja ratsastusnäytöksessä. Ratsastusjoukkue toimii ihan samalla tapaa kuin muutkin yliopistojen urheilujoukkueet. Nämä naiset edustaa yliopistoa ja saavat opinnot sitä kautta edullisemmin tai ilmaiseksi. Osa saattaa opiskella jotain aiheeseen liittyvää, mutta useimmat kyllä jotakin aivan muuta kuin hevosenhoitoa tai eläinlääketiedettä, kunhan ovat satulaan ja satulassa kasvaneita.

Mitä eroa on Westernillä ja kouluratsastuksella?


Ratsastuskoulutoiminta poikkeaa täällä suomalaisesta. Monella on joko oma tai vuokrahevonen jo alusta asti, eikä ratsastustunteja järjestetä samalla tapaan kuin omassa lapsuudessa. Ryhmätunti tarkoittaa yleensa kolmea, korkeintaan neljää ratsukkoa ja aloittelijalle suositellaan joko yksityistunteja tai kahden ratsukon ryhmää jotta rahalle saa myös vastinetta. Perustaitoja voi monessa kaupungissa opetella ihan kaupungin virkistystoimen puolesta.

Lautttasatamassa



Yksi lauantai vierähti retkeillessä saaristossa. Olympicin niemimaa ja Puget Soundin saaret ovat monelle paitsi lomakohde niin myös koti ja alueella kulkeekin kymmenen autolauttaa  pääsaariin samoin kuin niemen tärkeimpiin kaupunkeihin. Space Needlen ohella ne lautat taitaa löytyä miltei jokaisesta postikortista. 


Kommentit

  1. Tosi mielenkiintoista tekemistä teillä on ollut. Tuo heppatalli toiminta on kyllä hyvin erilaista kuin omasta lapsuudesta muistaa.
    Kiitos kun osallistuit Viikon Kuva Maailmalta - Link Up Partyyn!

    VastaaPoista
  2. Voi, tuollaisen hyvän ja toimivan murrosikäkurssin voisin ottaa kyllä tännekin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...