Siirry pääsisältöön

puhukaa pippeleistä ja pimpeistä

Perjantaiaamuna aikaisin, joskus neljän huitteilla havahdun siihen että mun sängyn vieressä seisoo huolestunut nuorimies. Se on herännyt omasta aamu-unestaan erektioon ja kuiskaa mulle että sen pippelissä on jotakin pahasti vialla. Unisena kysyn että miten niin? – No kun se on kasvanut ihan kamalasti ja on ihan kummallinen... Hoitsuna mulla on hoitsun ajatukset ja mietin heti lapsen peniksen ympärille kiertynyttä kivuliaan turvotuksen aiheuttajaa. Pyydän näyttämään, kysyn sattuuko? Ei satu, tuntuu kummalta. Katson pientäsuurta pippeliä ja totean että mee takaisin sänkyyn, ei hätää, selitän sulle huomenna mistä on kysymys.

Töissä kerroin yöllisestä herätyksestäni. Ensimmäinen kysymys oli et mitä mä aion tehdä; vastaan kysyjälle et sähän olet sairaanhoitaja, kyllä sun nyt pitäis tietää miten erektio selitetään. Vastaus on, et joo, mutta omalle lapselle... Niin, myös omalle lapselle. Keltä se sitten kysyis, jos ei omalta vanhemmaltaan.

Alicia kertoo ettei heidän kotonaan koskaan puhuttu näistä. Alician äiti katsoo edelleen pahasti kun Alicia puhuu ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta omille lapsilleen, asioina joilla on nimet ja luonnollisina tapahtumina. Alicia on sitä mieltä että se ettei heillä koskaan puhuttu näistä johti lopulta siihen että hänen ensimmäinen lapsensa syntyi kun hän oli juuri täyttänyt seitsemäntoista. Tieto seksistä tuli kavereilta, tiedossa oli selkeästi aukkoja. Alicia oli esikoiselleen äiti ja isä. Kun poika tuli teini-ikään osti Alicia säästöpakkauksen kondomeja, saatesanoin ettei tarvitse kertoa jos tulee käyttöä, mutta saa tulla kertomaan jos haluaa.

Keväisessä auringonpaisteessa me istuttiin syömässä lounasta ja puhuttiin tyokavereitten kanssa siitä mitä kukin sai mukaansa kotoaan, tiesikö miten lapsia tehdään, miksi on kuukautiset, miksi erektio. Miten raskauksia ehkäistään.

Pheassan vanhempien lähestymistapa oli kieltää seurusteleminen. Me naurettiin yhdessä et sehän se auttaa asiaa. Alicia sai ensimmäisensä teini-ikäisenä koska seksistä ei saanut puhua. Truc sanoo että heillä puhuttiin, ja niin puhuu hänkin. Meillä ei puhuttu, sain käteeni paketin terveyssiteitä ja kommentin; kyl sä tiedät.

Sisään palatessa me oltiin kaikki samaa mieltä, pitää puhua, pitää vastata, pitää olla rehellinen. Pitää olla valmis myös niihin keskusteluihin jotka saattaa tuntua itsestä vaikeilta, onhan ne melkoinen luottamuksen osoitus lapselta. 


Meillä puhutaan peniksistä ja vaginoista. Puhutaan toki myös pippeleistä ja pimpeistä, mutta avoimesti. Eilen illalla me sit istuttiin sen pienen pojan kanssa kylppärin lattialla ja puhuttiin erektioista, siitä miksi sellainen on, mistä se tulee ja mihin sitä tarvitaan. Puhuttiin siitäkin miksi se tuntuu hyvältä. Lapsen itsetyydytyskään ei ole tabu, siitäkin voi puhua. Lopulta se pieni mies katsoo mua helpottuneena; ”Ai, tää on siis hyvä juttu?!!” – Joo se on hyvä juttu, ja tärkeä. 




Kommentit

  1. Asiasta viidenteen.Tässä on yksi kiinnostava linkki" mielenterveyden rokoteohjelmaan", jonka suomalaiset ovat kehittäneet. (Hesarin kirjoitus)

    http://www.hs.fi/tiede/a1459740312216?jako=3950a1e3a713903c4c2c1b7884fb430b&ref=tf_iHSisboksi-artikkeli&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage

    Aika tasapainoinen näkemys siitä aiemmin tässä blogissa käsitellystä aiheesta, että osa lasten käyttäytymishäiriöistä on sellaisia, joihin voi vaikuttaa hyvin vanhempia kouluttamalla ja opettamalla ja osa sellaisia, ettei sekään yksin riitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...