Siirry pääsisältöön

pimpit ja pippelit

Eilistä aihetta sivuten jatkan tänään uudella kirjoituksella samaa sivuten. Netissä leviää ruotsalaisen lastenohjelman videopätkä ”noppen och snippan” Meidän lasten kielellä ”wee wees and pimpit” tai ihan vaan selkosuomeksi pimpit ja pippelit. Ensin ne katsoi sitä vähän hämillään, hetkeä myöhemmin M oli saanut mekon päälleen ja pyysi että saa katsoa sen uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan. M totes että: ”that’s a vagina, my vagina, and a wee wee, a penis.” No nehän ne siinä, K halus myös katsoa pätkän useampaan kertaan, ja sit ne paineli yläkertaan leikkimään. Eipä siinä sen kummempaa.




Tilasin lapsille, tai siis lähinnä M:lle aikanaan kirjan. Tilasin sen silloin kun se oli kiinnostunut pimpeistä ja pippeleistä, ja vauvoista, ja siitä mistä ne vauvat tulee. Se luki kirjaa aikansa, selitti sisällön jannuille ja sit se unohtui. Kirja löytyy hyllystä ja siihen voi palata jos aihe kiinnostaa. Epäilemättä se kiinnostaa myöhemminkin. Meidän perheelle sopivasti kirjassa käsitellään myös monikkoraskauksia.








Silläkin uhalla että aiheesta syntyy aikuisen mielessä hankalia keskusteluita kodin ulkopuolella, on meillä puhuttu ihmisen lisääntymisestä ja sukupuolten välisistä eroista alusta saakka niin sanotusti asioiden oikeilla nimillä. Haikarat ei tuo vauvoja, mistään ei sattumalta löydy vauvansiemeniä vaan kyllä siihen ihan rehdisti tarvitaan mies ja nainen tai sit vaihtoehtoisesti tosi pätevä lääkäri ja lapsettomuusklinikka.


Kommentit

  1. Mä tilasin ton kirjan sun suosituksesta joskus vuosi sitten ja sitä luetaan aina silloin tällöin. Tytöt on hyvin sisäistänyt siittiö/munasolu kuvion ja ymmärtävät miten syntyy identtiset ja epäidenttiset kaksoset :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...