Siirry pääsisältöön

all labs matter

Koko klinikka kuuntelee kun meidän puhelintyyppi Tanya tekee uuden potilaan sisäänottohaastattelua. Ei me yleensä kuunnella, tai mä joskus puolella korvalla kun se puhuu mua koskettavista asioista kuvantamisesta, lähetteistä tai lääkityksistä. Tällä kertaa meitä seisoi siinä Tanyan työhuoneen ulkopuolella useampi... Siinä vaiheessa kun me oltiin keräännytty siihen supisemaan oli keskustelu toistunut jo useampaan kertaan, ja se meni jotenkin tähän tyyliin (toki, me kuultiin vain toinen puoli puhelusta, eikä edes tiedetä oliko soittaja mies vai nainen, minkä ikäinen ja mistä):

-Dr Agrawal on intialainen.
-Dr Copeland on kaukaasialainen. Olisko Dr Copeland hyvä.
-Kaukaasialainen on sama kuin valkoihoinen.
-Ymmärrän että haluat valkoihoisen lääkärin. Dr Copeland on valkoihoinen.

Jos soittaja on amerikkalainen, soittaja epäilemättä kuulee että Tanya ei ole valkoinen. Tanya on musta. En tiedä tietääkö soittaja että langan toisessa päässä ei ole kaukaasialainen henkilö. Dr Copelandin sairaanhoitaja on Taiwanista ja assari Kamputseasta. Mitenköhän se sopii soittajalle. Entä se että vastaanotto on Sudanista, koordinaattori kyllä joo valkoihoinen, mutta se on Suomesta. Testausteknikko on Afganistanista. Olis varmaan pitänyt sanoa että sen lisäksi että meidän klinikka on kirjaimellisesti värikäs; keskimääräistä värikkäämpi, on klinikan henkilökunnasta kolme myös avoimesti homoseksuaaleja – kaksi niistä on vielä ihan lääkäreitäkin.

Pitäis varmaan ohjata tyyppi hoitoon jonnekin muualle. Kukaan meistä ringissä seisojista ei usko että tämä on oikea paikka soittajalle. 


Mun omalääkäri on intialainen. Kardiologi on tsekki. Allergiaspesialisti oli Koreasta. Sitä kenen kanssa ne on parisuhteessa en tiedä. Se hammaslääkäri silloin joskus, se joka oli Taiwanista jonka puheesta en ymmärtänyt sanaakaan. Se oli vähän ongelmallista. Lähinnä koska potilaan on kuitenkin tärkeää ymmärtää mitä lääkäri puhuu. Seuraava hammaslääkäri oli kiinalainen. Sillä minkä värinen lääkäri on tai kenen kanssa se sekstaa, sillä ei pitäis olla tuon taivaallisen merkitystä. 


Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää