Siirry pääsisältöön

kevätlomalla


Pitäis kai olla jotain fiksua sanottavaa mutta ei ole. Ei oikeastaan ole yhtään mitään sanottavaa ja nekin jutut joita olen lukenut kipinän toiveessa eivät ole johtaneet mihinkään. Niin että ei tänne kuulu mitään mielenkiintoista. Se kevätloma, se jona me ei menty mihinkään vaan pyörittiin ihan omilla nurkilla kun kaikkialla tuntui olevan yhtälailla surkea sää.

Kivaa meillä on ollut, katsokaa vaikka kuvia...

Tacoma on kaupunki Seattlen eteläpuolella. Ennen kehnomaineinen kaupunki valittiin taannoin yhdeksi parhaimmista paikoista asua Yhdysvalloissa. Vielä silloin kun me muutettiin tänne, ei Tacomaan oikeastaan ollut mitään asiaa. 

Autotyypin paratiisi - Fredde - LeMay America's Car Museum huikeine autokokoelmineen. 

Museon ylimmästä kerroksesta voi ihailla kaupunkia. 

Marttakin oli mukana museoretkellä. 

Lautalla matkalla takaisin kotiin. Tacomaan pääsee toki ihan lautoittakin, mutta lauttamatka tekee retkestä hauskemman. 

Pääsiäisylläri.

Meidän jannut rakastaa käydä tässä huonekaluliikkeessä haaveilemassa. Ne leikkii et ne asuu nelikerroksisessa näyttelyssä, on kuuluisia ja järjestää siellä bileitä kaikille kavereille. Äiti tietty pääsee aina kaikkiin kemuihin näissä leikeissä. 

Restoration Hardwaren näyttelytila on kokemisen arvoinen ihan ilman leikkiäkin. 

Seattle Queen Annesta

Johdinauto muistuttaa omasta lapsuudesta Helsingissä. 

Käytiin me katsastamassa nää Amazonin kuplatkin...
...ja kauppa jossa ei ole kassoja vaan maksu tapahtuu automaattisesti puhelinsovelluksen avulla.




Käytiin pannariaamiaisella vähän paremmassa ravintolassa. 

...ja aika monta kertaa mun asiakkaitten raksalla. Hieno tulee!
...ja seuraava museo - Kentsun pyynnöstä - MOHAI, Museum of History and Industry

rautatietä rakentamassa




Kaupungissa on korkeita taloja.

...ja kotikaupunkituristit menee tietysti kauppahalliin.



...ja käy syömässä dumplingeja. Ruokakriitikoitten mukaan yhdessä maailman parhaimmista kiinalaisista ravintoloista. 

Käytiin me leffassakin.

Ja liimattiin lastareita yhteen silmäkulmaan.

Ja tehtiin leipäjuustoa jälkkäriksi. 

Niin, että vaikkei mulla kauheesti ole asiaa, niin hyvä loma meillä oli. Lisäksi tehtiin useampi palapeli yhteistyössä Tättiksen kanssa. Syötiin hyvin myös kotona. Käytiin panimoissa ja viinitiloilla. Shoppailtiin sopivasti. Tehtiin vähän töitä ja nukuttiin aamuisin pitkään, no okei, mä heräsin aina kasiin mennessä. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...