Siirry pääsisältöön

ihana some


Someäidin lapsi tubettaa aamulla. 


Someäiti täällä terve. Siis sellainen äiti jolla on kolme lasta, kaksi puhelinta, iPad, älykello ja sit tietty läppäri. Someäiti aloittaa päivänsä LinkedIn:ssä aamukuuden aikaan, siirtyy siitä Facebookiin ja Instaan. Pinterestiäkin se käyttää ainakin melkein jokainen päivä. Illalla viimeksi sängyssä, katsottuaan ensin padiltä telkkaria se kurkkaa viimeiset somejutut ennen nukkumattia. Seuraavaksi sen pitäis vielä ottaa omakseen YouTube ja Twitter muutenkin kuin käyttäjän roolissa.

Someäidin lapset tietää että poseerata pitää vielä kerran, maitolasin voi kaataa uudestaan että siitä saa just oikeanlaisen kuvan ja ruoka-annoksesta ei voi syödä ennen kuin someäiti on kuvannut sen. Someäidin lapset tietää myös että parhaat kuvat tulee harjoitellulla sattumalla. Sen lisäksi että mutsi ottaa samasta asiasta kymmeniä kuvia, niin se pyytää lapsia kääntymään selin, kääntämään kasvonsa ja esittämään ettei someäiti hääri ympärillä kameransa kanssa. Someäidin lapset on tottuneita someäidin touhuihin eikä someäiti usko että ne erityisesti kärsii somelapsuudestaan. Ehkä jonakin päivänä someäiti huomaa olleensa katastrofaalisen väärässä, toivottavasti someäidillä on varaa maksaa someäidin lasten terapiat jos siihen tullaan.

Someäidin kaksi puhelinta ja älykello. 


Someäiti vuorovaikuttaa monta kertaa päivässä. Someäiti on somessa monta kertaa päivässä koska se on tärkeä osa someäidin työtä. Toisinaan someäiti maksaa siitä että someäidin kuvia ja juttuja puffataan vähän enemmän ja laajemmalti, koska on tärkeää olla esillä. Itseasiassa someäiti kouluttaa omassa työyhteisössään ihmisiä somen käyttöön sen sijaan että kannustaisi somelakkoiluun. Koska some nyt vaan on nykypäivää ja somen avulla tavoittaa kohderyhmän nopeasti, laajasti ja edullisesti.

Someäiti asuu älykodissa jonka ovi aukeaa kännykästä etänä, valot on automatisoitu tai toimii liiketunnistimin, ja alakerran keskiössä on tietysti Alexa. Alexa auttaa lapsia läksyissä, kertoo tuoreimmat uutiset, leikkii hauskoja leikkejä, vastaa kysymyksiin ja tilaa tarvittaessa aamiaisen etuovelle aamukuudeksi. Etuovella kamera valvoo tulijoita ja menijöitä, ja kännykän kautta voi kertoa kuistilla seisoville naapurin lapsille että me ollaan ihan kohta kotona. Someäidin perheenjäsenet tietää missä kukakin kulkee koska jokaisella on laitteessaan sovellus josta toisen sijainnin voi tarkistaa, ja jutteleepa someäidin perheen autotkin kännyköitten kanssa laittaen viestiä siitä mihin auto on pysäköity, koska pitää tankata tai viedä auto huoltoon. Kumpikin perheen ajoneuvoista osaa myös itsenäisesti hälyttää apua paikalle mahdollisen onnettomuuden sattuessa.

Someäiti pitää somen lisäksi teknologiasta noin yleensä, eikä someäiti oikein ymmärrä miksi monopolin pelaaminen Xboxilla on huono asia ja lautapelinä hyvä. Someäidin lapset pelaa yhdessä Xboxia tai netin kautta koulutovereitten kanssa Robloxia ja someäidin silmissä se on yhdessä tekemistä. Tietokonepelien tekeminen kehittää ongelmanratkaisukykyä ja hienomotoriikkaa. Someäiti ei myöskään ymmärrä miksi lukeminen iPadiltä ei ole lukemista, mutta paperikirjan lukeminen on, tai miksi telkkarin katsominen telkkarista on jotenkin parempi kuin saman asian tekeminen padin tai puhelimen ruudulta.

Someäiti ei pyri rajoittamaan somenkäyttöä, someäiti ei lähde mihinkään ilman älykelloaan joka toimii myös puhelimena, sähköpostina, mesenä ja somena. Useimmiten someäidillä on mukanaan kaksi puhelinta, läppäri ja älykello. Koskaan kun ei voi tietää mihin törmää ja mitä tarvitaan. Eilisestä ilveksestä someäiti ei tosin onnistunut nappaamaan kuvaa koska puhelin jäi keittiön pöydälle kun someäiti päästi Martan pissalle. Someäiti ei muuten edes ymmärrä hävetä omaa someäitiyttään koska some on oikeastaan sen mielestä aika hyvä juttu.

Just nyt someäidin lapset leikkii pihalla sotaa puupyssyjen kanssa. Niillä näyttäis olevan aika kivaa naapureitten kanssa. Moderni teknologia, internet ja some eivät sulje elämää ulkopuolelle vaan antavat elämälle sitä paljon puhuttua lisäarvoa. Tuleva sukupolvi kasvaa samanlaisessa murroksessa kuin sodanjälkeinen sukupolvi aikanaan. Heidän arkipäiväänsä ovat älypuhelimet, älykodit ja se some, eikä se someäidin mielestä ole yhtään huono asia. 


Someäiti osui kännyköineen paikalle kun koulun opo kakutettiin. 




Kommentit

  1. Eihän somessa sinänsä mitään pahaa olekaan. Noin niin kuin oikein käytettynä se on mainio väline yhteydenpitoon ja kontaktien luomiseen ja kaikenlaiseen tekemiseen.
    Aivan erityisesti tykkään autoista, jotka osaa hälyttää omatoimisesti apua onnettomuuspaikalle. Turhan usein saa lukea uutisia, kun joku on vetänyt autolla pöpelikköön, eikä kukaan viitsi pysähtyä tarkistamaan onko autossa vielä joku sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajansa kaikella tosiaan ja tämähän oli tarkoituksellakin vähän kärjistetty. Tuolla Facebookin puolella syntyikin jo hyvää keskustelua siitä, miten myös hyvät käytöstavat ovat tarpeen tässäkin aiheessa. Onhan epäkohteliasta odotuttaa ketään kahvikupin ääressä samalla kun itse chattailee jonkun muun kanssa puhelimella...

      Olen muuten itse soittanut muutamaan kertaan poliisille pöpelikössä olevasta autosta tarkistaakseni että heille on tehty ilmoitus eikä autossa ole enää ketään sisällä.

      Poista
  2. Somessa on hyvät puolensa, ja etenkin introverteille se on ihan loistava kanava pitää ystävä- ja tuttavaverkkoa yllä. Mutta teennäisyydestä ja sen tärkeydestä että joka asia pitää jakaa maailmalle (ihan niin kuin se maailmaa kiinnostaisi ja ihan niin kuin se asia ei olisi tarpeeksi arvokas ihan omana hetkenään omien ihmisten kesken), siitä sanon vaan että voi helvetti... Enkä muuten yleensä edes kiroile. Ainakaan suomeksi.
    "Someäidin lapset tietää että poseerata pitää vielä kerran, maitolasin voi kaataa uudestaan että siitä saa just oikeanlaisen kuvan ja ruoka-annoksesta ei voi syödä ennen kuin someäiti on kuvannut sen. Someäidin lapset tietää myös että parhaat kuvat tulee harjoitellulla sattumalla. Sen lisäksi että mutsi ottaa samasta asiasta kymmeniä kuvia, niin se pyytää lapsia kääntymään selin, kääntämään kasvonsa ja esittämään ettei someäiti hääri ympärillä kameransa kanssa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää someäiti kyllä kaikeksi onneksi kai tarjoilee muutakin kuin kiiltokuvia. Mutta joo, jokaisen on hyvä muistaa ettei kenenkään elämä oikeesti näytä siltä kuin somessa ja että jokaisessa kodissa on hikisiä sukkia, pyykkivuoria ja riitoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän