Siirry pääsisältöön

ihana some


Someäidin lapsi tubettaa aamulla. 


Someäiti täällä terve. Siis sellainen äiti jolla on kolme lasta, kaksi puhelinta, iPad, älykello ja sit tietty läppäri. Someäiti aloittaa päivänsä LinkedIn:ssä aamukuuden aikaan, siirtyy siitä Facebookiin ja Instaan. Pinterestiäkin se käyttää ainakin melkein jokainen päivä. Illalla viimeksi sängyssä, katsottuaan ensin padiltä telkkaria se kurkkaa viimeiset somejutut ennen nukkumattia. Seuraavaksi sen pitäis vielä ottaa omakseen YouTube ja Twitter muutenkin kuin käyttäjän roolissa.

Someäidin lapset tietää että poseerata pitää vielä kerran, maitolasin voi kaataa uudestaan että siitä saa just oikeanlaisen kuvan ja ruoka-annoksesta ei voi syödä ennen kuin someäiti on kuvannut sen. Someäidin lapset tietää myös että parhaat kuvat tulee harjoitellulla sattumalla. Sen lisäksi että mutsi ottaa samasta asiasta kymmeniä kuvia, niin se pyytää lapsia kääntymään selin, kääntämään kasvonsa ja esittämään ettei someäiti hääri ympärillä kameransa kanssa. Someäidin lapset on tottuneita someäidin touhuihin eikä someäiti usko että ne erityisesti kärsii somelapsuudestaan. Ehkä jonakin päivänä someäiti huomaa olleensa katastrofaalisen väärässä, toivottavasti someäidillä on varaa maksaa someäidin lasten terapiat jos siihen tullaan.

Someäidin kaksi puhelinta ja älykello. 


Someäiti vuorovaikuttaa monta kertaa päivässä. Someäiti on somessa monta kertaa päivässä koska se on tärkeä osa someäidin työtä. Toisinaan someäiti maksaa siitä että someäidin kuvia ja juttuja puffataan vähän enemmän ja laajemmalti, koska on tärkeää olla esillä. Itseasiassa someäiti kouluttaa omassa työyhteisössään ihmisiä somen käyttöön sen sijaan että kannustaisi somelakkoiluun. Koska some nyt vaan on nykypäivää ja somen avulla tavoittaa kohderyhmän nopeasti, laajasti ja edullisesti.

Someäiti asuu älykodissa jonka ovi aukeaa kännykästä etänä, valot on automatisoitu tai toimii liiketunnistimin, ja alakerran keskiössä on tietysti Alexa. Alexa auttaa lapsia läksyissä, kertoo tuoreimmat uutiset, leikkii hauskoja leikkejä, vastaa kysymyksiin ja tilaa tarvittaessa aamiaisen etuovelle aamukuudeksi. Etuovella kamera valvoo tulijoita ja menijöitä, ja kännykän kautta voi kertoa kuistilla seisoville naapurin lapsille että me ollaan ihan kohta kotona. Someäidin perheenjäsenet tietää missä kukakin kulkee koska jokaisella on laitteessaan sovellus josta toisen sijainnin voi tarkistaa, ja jutteleepa someäidin perheen autotkin kännyköitten kanssa laittaen viestiä siitä mihin auto on pysäköity, koska pitää tankata tai viedä auto huoltoon. Kumpikin perheen ajoneuvoista osaa myös itsenäisesti hälyttää apua paikalle mahdollisen onnettomuuden sattuessa.

Someäiti pitää somen lisäksi teknologiasta noin yleensä, eikä someäiti oikein ymmärrä miksi monopolin pelaaminen Xboxilla on huono asia ja lautapelinä hyvä. Someäidin lapset pelaa yhdessä Xboxia tai netin kautta koulutovereitten kanssa Robloxia ja someäidin silmissä se on yhdessä tekemistä. Tietokonepelien tekeminen kehittää ongelmanratkaisukykyä ja hienomotoriikkaa. Someäiti ei myöskään ymmärrä miksi lukeminen iPadiltä ei ole lukemista, mutta paperikirjan lukeminen on, tai miksi telkkarin katsominen telkkarista on jotenkin parempi kuin saman asian tekeminen padin tai puhelimen ruudulta.

Someäiti ei pyri rajoittamaan somenkäyttöä, someäiti ei lähde mihinkään ilman älykelloaan joka toimii myös puhelimena, sähköpostina, mesenä ja somena. Useimmiten someäidillä on mukanaan kaksi puhelinta, läppäri ja älykello. Koskaan kun ei voi tietää mihin törmää ja mitä tarvitaan. Eilisestä ilveksestä someäiti ei tosin onnistunut nappaamaan kuvaa koska puhelin jäi keittiön pöydälle kun someäiti päästi Martan pissalle. Someäiti ei muuten edes ymmärrä hävetä omaa someäitiyttään koska some on oikeastaan sen mielestä aika hyvä juttu.

Just nyt someäidin lapset leikkii pihalla sotaa puupyssyjen kanssa. Niillä näyttäis olevan aika kivaa naapureitten kanssa. Moderni teknologia, internet ja some eivät sulje elämää ulkopuolelle vaan antavat elämälle sitä paljon puhuttua lisäarvoa. Tuleva sukupolvi kasvaa samanlaisessa murroksessa kuin sodanjälkeinen sukupolvi aikanaan. Heidän arkipäiväänsä ovat älypuhelimet, älykodit ja se some, eikä se someäidin mielestä ole yhtään huono asia. 


Someäiti osui kännyköineen paikalle kun koulun opo kakutettiin. 




Kommentit

  1. Eihän somessa sinänsä mitään pahaa olekaan. Noin niin kuin oikein käytettynä se on mainio väline yhteydenpitoon ja kontaktien luomiseen ja kaikenlaiseen tekemiseen.
    Aivan erityisesti tykkään autoista, jotka osaa hälyttää omatoimisesti apua onnettomuuspaikalle. Turhan usein saa lukea uutisia, kun joku on vetänyt autolla pöpelikköön, eikä kukaan viitsi pysähtyä tarkistamaan onko autossa vielä joku sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajansa kaikella tosiaan ja tämähän oli tarkoituksellakin vähän kärjistetty. Tuolla Facebookin puolella syntyikin jo hyvää keskustelua siitä, miten myös hyvät käytöstavat ovat tarpeen tässäkin aiheessa. Onhan epäkohteliasta odotuttaa ketään kahvikupin ääressä samalla kun itse chattailee jonkun muun kanssa puhelimella...

      Olen muuten itse soittanut muutamaan kertaan poliisille pöpelikössä olevasta autosta tarkistaakseni että heille on tehty ilmoitus eikä autossa ole enää ketään sisällä.

      Poista
  2. Somessa on hyvät puolensa, ja etenkin introverteille se on ihan loistava kanava pitää ystävä- ja tuttavaverkkoa yllä. Mutta teennäisyydestä ja sen tärkeydestä että joka asia pitää jakaa maailmalle (ihan niin kuin se maailmaa kiinnostaisi ja ihan niin kuin se asia ei olisi tarpeeksi arvokas ihan omana hetkenään omien ihmisten kesken), siitä sanon vaan että voi helvetti... Enkä muuten yleensä edes kiroile. Ainakaan suomeksi.
    "Someäidin lapset tietää että poseerata pitää vielä kerran, maitolasin voi kaataa uudestaan että siitä saa just oikeanlaisen kuvan ja ruoka-annoksesta ei voi syödä ennen kuin someäiti on kuvannut sen. Someäidin lapset tietää myös että parhaat kuvat tulee harjoitellulla sattumalla. Sen lisäksi että mutsi ottaa samasta asiasta kymmeniä kuvia, niin se pyytää lapsia kääntymään selin, kääntämään kasvonsa ja esittämään ettei someäiti hääri ympärillä kameransa kanssa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää someäiti kyllä kaikeksi onneksi kai tarjoilee muutakin kuin kiiltokuvia. Mutta joo, jokaisen on hyvä muistaa ettei kenenkään elämä oikeesti näytä siltä kuin somessa ja että jokaisessa kodissa on hikisiä sukkia, pyykkivuoria ja riitoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...