Siirry pääsisältöön

täyttä vauhtia eteenpäin




Tää oli taas niitä viikkoja kun elämään mahtui aika paljon elämää. Hyvää ja täyttä. Onnellista, mutta paljon.

Ihana, loma. Rentouttava loma. Kolme päivää avaamatta tietokonetta – ihan huikeeta – siis ihan oikeeta lomaa ja sit tiistaina sukeltaen takaisin töihin, alkaen siitä hetkestä kun puhelimen kenttä palasi takaisin vuorenhuipun ylityksen jälkeen ja sähköpostit vilkkui ruudulla kuin joulukuusi parhaimmillaan tai pahimmillaan. Voitko? Oletko? Kuka maksaa? Onko sovittu? Olet varmaan vielä matkalla, mutta... Pankki, escrow, asiakkaat, vastapuolen välittäjät ja oma toimisto. Tuntui jotenkin hullulta törmätä meidän uuteen rehtoriin siellä viiniköynnösten keskellä mutta siellä me sit juteltiin uudesta koulusta ja lomasta, viinilasit kädessä. Rehtorin lapset ja meidän lapset ja muitten lapset ja viinikoirat kaikki.




On ollut koulun kevättanssiaisia ja muita loppuvuoden tapahtumia. Tokaluokkalaisten puistokemut, neljäsluokkalaisten uima-allasbileet, opettajine sitä ja vapaaehtoisten tätä.  Uuden koulun vanhempainyhdistyksen kokouksia – kun jotenkin mä tietty päädyin sen hallitukseen sillein puolivahingossa. Viimeisiä viedään, koulua tässä koulussa enää 14 päivää.

Jannut täytti tänään kahdeksan. Siis miten ihmeessä ne on jo kahdeksan? Ihanaa että ovat, mutta huikeeta! Yksi halus tietokoneen, toinen ihan oman polkupyörän (ei jonkun vanhaa, vaan uuden). Kumpikin sai mitä halus, ja pesismailan ja räppänän, ja jotain ton ikäisten hilavitkuttimia ja legoja ja kirjoja ja... Vastahan ne oli sellaisia vaippapyllyjä ja natiaisia. Nyt ne on menossa kolmannelle luokalle. Bileet on onneksi vasta myöhemmin ja jotenkin musta silti tuntuu että ne on liian pian.




Talon edustalla kukkii vaaleanpunaiset pionit kilpaa rhodojen kanssa. Karhut juoksentelee pihoilla ja punapäinen tikka naputtelee reikiä läheiseen koivuun. Kuistin alla asuvalla kanilla on pesueensa ja kohta toinen, sitten kolmas. Alaskanvatukat notkuvat painavina pensaitten oksilla ja raparperinvarret kasvavat nopeammin kuin niistä ehtii tehdä piirakkaa-hilloa-pannaria. Luonto on runsaimmillaan.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...