Siirry pääsisältöön

täyttä vauhtia eteenpäin




Tää oli taas niitä viikkoja kun elämään mahtui aika paljon elämää. Hyvää ja täyttä. Onnellista, mutta paljon.

Ihana, loma. Rentouttava loma. Kolme päivää avaamatta tietokonetta – ihan huikeeta – siis ihan oikeeta lomaa ja sit tiistaina sukeltaen takaisin töihin, alkaen siitä hetkestä kun puhelimen kenttä palasi takaisin vuorenhuipun ylityksen jälkeen ja sähköpostit vilkkui ruudulla kuin joulukuusi parhaimmillaan tai pahimmillaan. Voitko? Oletko? Kuka maksaa? Onko sovittu? Olet varmaan vielä matkalla, mutta... Pankki, escrow, asiakkaat, vastapuolen välittäjät ja oma toimisto. Tuntui jotenkin hullulta törmätä meidän uuteen rehtoriin siellä viiniköynnösten keskellä mutta siellä me sit juteltiin uudesta koulusta ja lomasta, viinilasit kädessä. Rehtorin lapset ja meidän lapset ja muitten lapset ja viinikoirat kaikki.




On ollut koulun kevättanssiaisia ja muita loppuvuoden tapahtumia. Tokaluokkalaisten puistokemut, neljäsluokkalaisten uima-allasbileet, opettajine sitä ja vapaaehtoisten tätä.  Uuden koulun vanhempainyhdistyksen kokouksia – kun jotenkin mä tietty päädyin sen hallitukseen sillein puolivahingossa. Viimeisiä viedään, koulua tässä koulussa enää 14 päivää.

Jannut täytti tänään kahdeksan. Siis miten ihmeessä ne on jo kahdeksan? Ihanaa että ovat, mutta huikeeta! Yksi halus tietokoneen, toinen ihan oman polkupyörän (ei jonkun vanhaa, vaan uuden). Kumpikin sai mitä halus, ja pesismailan ja räppänän, ja jotain ton ikäisten hilavitkuttimia ja legoja ja kirjoja ja... Vastahan ne oli sellaisia vaippapyllyjä ja natiaisia. Nyt ne on menossa kolmannelle luokalle. Bileet on onneksi vasta myöhemmin ja jotenkin musta silti tuntuu että ne on liian pian.




Talon edustalla kukkii vaaleanpunaiset pionit kilpaa rhodojen kanssa. Karhut juoksentelee pihoilla ja punapäinen tikka naputtelee reikiä läheiseen koivuun. Kuistin alla asuvalla kanilla on pesueensa ja kohta toinen, sitten kolmas. Alaskanvatukat notkuvat painavina pensaitten oksilla ja raparperinvarret kasvavat nopeammin kuin niistä ehtii tehdä piirakkaa-hilloa-pannaria. Luonto on runsaimmillaan.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää