onko suomalainen koulu maailman paras?

Kompastuin puolivahingossa Ilta-Sanomien kirjoitukseen amerikkalaisesta koulusta, tai siis koulusta Pickensissä Etelä-Carolinassa. Artikkeli itsellään oli ihan jees mutta omalla kohdalla tuntui samalta kuin olisin tutustunut lehtiartikkelin kautta meksikolaiseen tai kiinalaiseen koulumaailmaan. Vähän samalla tapaa kuin suomalainen äiti lukisi italialaisesta koulusta ja loppukaneettina tekstissä olisi että Euroopassa lasten koulunkäynti näyttää tältä. Minun amerikkalainen kouluni on aika kaukana siitä Etelä-Carolinan koulupiiristä, 4453km ja henkisesti matkaa saattaa olla vähintään yhtä paljon kuin Suomen ja Etelä-Carolinan välillä. On hyvä muistaa että Pickens on reilun 3000 asukkaan pikkukaupunki josta on parisataa kilsaa lähimpään isompaan kaupunkiin Charlotteen joka sekin on aika pieni paikka. 

Se että Yhdysvallat on liittovaltio on helppo unohtaa ja tarvittaessa ohittaa olankohautuksella. Käytännössä osavaltioiden väliset erot ovat kuitenkin suuria paitsi lainsäädännöllisesti niin myös kulttuurillisesti. Itärannikko poikkeaa länsirannikosta, etelä pohjoisesta ja keskelle jää taas ihan oma saarekkeensa. Maaseutu eroaa kaupungista jo osavaltiotasolla saati sitten osavaltioitten väliset erot riippuen siitä minkä varaan osavaltion talous rakentuu. Meidän teknologiahelvettimme on alueena aika toisenlainen kuin Montana, Idaho tai jo ihan pelkästään Itä-Washingtonin viljavainiot. Yhtälailla koulunkäynti on erilaista.

Redmond, WA vs. Pickens, SC vs. San Jose, CA
Redmond ja San Jose ovat teknologiakeskuksia, Seattlen alue tunnetaan Microsoftista, Amazonista ja Expediasta, San Josen nimiä ovat vastaavasti Apple, Google, Cisco ja Intel.
Pickensissä on reilut 3000 asukasta ja sieltä on liki 200km lähimpään vähän isompaan kaupunkiin.

Tättis siirtyy syksyllä yläkouluun ja kantoi maanantaina kotiin monistenivaskan jossa kerrottiin kuudennen luokan pakollisista ja valinnaisaineista. Ei tarvitse mennä kuin siihen seuraavaan yläkouluun tuossa kivenheiton päässä niin kuudesluokkalaisilla on on kolmesta neljään valinnaisainetta, meillä niitä on yksi. Kumpikin kouluista on samassa kaupungissa, samassa koulupiirissä. Ystävän lapsen koulu on naapurikoulupiirissä, ihan yhtä arvostettu koulupiiri kuin meidänkin ja taas kaikki on enemmän tai vähemmän toisin.

Meidän uudessa yläkoulussa on kaksi lukukautta, siellä viereisessä koulupiirissä on kolme lukukautta. Meillä on päivässä 6 koulutuntia, niistä toisista en tiedä. Jokaisena päivänä on kaksi tuntia englantia ja yhteiskuntatieteitä, siis historiaa, maantietoa, taloustiedettä, kansalaistaitoa jne. Jokainen päivä on yksi oppitunti matematiikka ja yksi oppitunti tiedeaineita eli biologiaa, fysiikkaa, kemiaa. Nämä oppiaineet ovat pakollisia kaikissa kouluissa. Liikunta on myös pakollinen aine useimmilla yläasteilla.

Pakolliset "valinnaisaineet"

Sen jälkeen siirrytään valinnaisaineisiin, tai siis meillä valtaosa valinnaisista on pakollisia aineita. Tällä listalle kuuluu kuvaamataito, tietokirjallisuus, johtajuus ja yhteistyötaito, sekä kotitalous. Niin, meidän koulussa on pakollisena aineena köksä ja kuvis. Ihan oikeita valinnaisaineita on kahdeksan ja vaihtareina on ylimääräinen kuvataidevalinnainen, teatteri ja draama, moderni tanssi, kestävän kehityksen 3-D mallinnus, tekninen piirtäminen, kuoro, jousisoitinorkesteri, tai puhallinsoittimet. Tämän lisäksi on vielä koulunkautta tarjotut kerhot ja muu harrastustoiminta.

Luettuani tämän listan en oikeastaan voi olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen, ja kuopata ajatuksen siitä ettei amerikkalaisessa koulussa koskaan yhtään mitään koska kyllä meillä ainakin. En tiedä mitä tapahtuu Etelä-Carolinassa, mutten toisaalta tiedä siitäkään minkälaista on yläkoulussa Meksikossa tai Italiassa, ja jos olen ihan tosi, tosi rehellinen myönnän etten tiedä siitä suomalaisestakaan yläkoulusta enää yhtään mitään.

Tänä vuonna kaikki kolme lasta on edelleen alakoulussa. Meidän lapset kävelevät keskenään kouluun ja monet kulkevat pyörällä, näköjään toisin kuin Etelä-Carolinassa. Ensi vuonna Tättis kai pyöräilee kouluun sen kolmen kilometrin matkan ja on tuskin yksin siellä pyörätiellä. Välitunteja on päivässä yhteensä tunnin verran, meidän jannut pelaa jalkapalloa, jotkut pelaa pesistä, toiset korista tai amerikkalaista jalkapalloa. Tättis taiteilee telineillä tai tanssii. Jäin miettimään miksi jalkapallo oli etelä-carolinalaiselle rehtorille uusi asia koulunpihalla, mutta toisaalta mä saattaisin olla aika hämmentynyt jos lasten opettajat ilmestyisivät töihin pikkutakissa ja suorissa housuissa tai jakkupuvussa. Perjantaina vanhempainyhdistyksen hallituksen kokouksessa reksillä oli flanelliset pyjamahousut, villapaita ja päässä pipo, asema ja kunnioitus kun lähtee jostakin muusta kuin releistä.

Dolores Clara Fernández Huerta (born April 10, 1930)

Torstai-iltana juhlittiin koulutusta ja käveltiin satojen paperilyhtyjen valaistessa tietä koululle. Jokainen luokka-aste oli valmistautunut esittelemään omia projektejaan, viidesluokka esitteli kompostimalleja ja kompostointilainsäädäntöä maailmanlaajuisesti. Neljäsluokkalaiset tekivät elokuvaa ympäristönsuojelusta, kolmasluokkalaiset puhuivat kierrättämisestä, toka luokka koulun kasvimaaprojektista. Eka luokka oli perehtynyt alueen lintuihin ja ihanat viisivuotiaat Kinderit kertoivat yhteisöllisyyden tärkeydestä. Samalla jokainen luokka-aste esitteli toista projektiaan muutoksesta ja heitä inspiroineesta henkilöstä. Näissä taideteoksissa nostettiin esiin ihmisoikeusaktivisteja jokaiselta elämänalueelta, tyttöjen oikeudesta koulunkäyntiin, rasismista, imigraatiolainsäädännöstä...

Mary Winston Jackson (1921–2005)

Suomalainen koulu on aivan varmasti ihan mahtava ja ehkä parasta suomalaisessa koulutuksessa on sen tasa-arvoisuus, se että jokaisella on sama mahdollisuus riippumatta sosioekonomisesta statuksesta, maantieteellisestä sijainnista tai ihonväristä. Toisaalta loistavaa julkista koulutusta löytyy myös muualta maailmasta, esimerkiksi täältä Yhdysvaltain luoteisnurkasta.

Tättiksen ryhmän pienoismalli kompostista.