Siellä se on, istuimen alla. |
Martta oli
viimeviikolla elämänsä ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Joo, joo, se on
palveluskoira ja koulutettu ja rauhallinen ja ihan mitä vaan haluat sanoa ja
ajatella, mutta se on silti eläin. Se on nuori ja eka kerta on aina eka kerta,
sillekin koiralle joka on selviytynyt hermoilematta niin hiihtohissistä kuin
kaivosjunastakin. Mielessä kummitteli ne satunnaiset uutiset siitä miten palveluskoira
sekosi lentokoneessa ja söi handlerin aiheuttaen satojen tuhansien laskun tai
karkasi koneessa handlerilta tai ei nyt muuten vaan kyennyt olemaan erityisen
palveleva, niin että eka kerta on eka kerta.
Ravintolassa tuolin alla. |
Siinä me sitten
oltiin. Turvatarkastuksessa. Lapsi, koira ja minä. Oli siinä ne kaksi muutakin
lasta ja viisi laukkua ja koiran matkakennel ja mies, mutta mä keskityin
lähinnä siihen yhteen lapseen ja koiraan. Lapsi läpi ensin. Sitten minä ja
koira. Piip. Lapsi näyttää huolestuneelta ja sanon sille ettei mitään hätää. Ajattelen
heti Martan pantaa, siinähän on sellainen valtava metalliklöntti lukkona. Piip.
Lentokenttävirkailija kysyy voitaisko me tulla uudestaan läpi erikseen. Näytän
koiralle käsimerkin ja se istuu odottamaan. Kävelen läpi portista ilman
piippauksia ja näytän koiralle käsimerkin ja se tulee rauhallisesti läpi
portista. Piip. Olen vähän voitonriemuinen ja sanon virkailijalle että mähän
sanoin et se on koiran kaulapanta. Virkailija kysyy voiko koiraan koskea ja
tarkistaa sen liivin ja pannan, näytän Martalle käsimerkin ja se seisoo siinä keskellä
lentokentän vilinää paikallaan, kiinnittämättä oikeastaan mitään huomiota
naiseen joka taputtelee sen työvaatteita. Koira katsoo minuun ja saa luvan
jatkaa matkaa.
Lasten kanssa koirarannalla. Martta oikeassa yläkulmassa. |
Lähtöaulassa on
useampikin koira. Kaikilla päällään samanlaiset valjaat kuin Martalla.
Omistajat vaihtavat katseita ja hymynhäivähdyksen. Koirat vaihtanevat keskenään
vastaavan eivätkä sen jälkeen kiinnitä toisiinsa mitään huomiota. Töissä ei
tervehditä lajitovereita. Koneeseen me mennään ensimmäisinä. Ne viisi laukkua,
koiran kennel, koira, kolme lasta ja mies. Rivi 11. Meitä tervehditään
iloisesti koneessa. Martta saa ihailevia huokauksia kun se kävelee Tättiksen
perässä ja mun edellä kapeata käytävää meidän paikoille. Sanon Tättikselle että
antaa Martan mennä ensin. Se katsoo mua kysyvästi ja hakee paikan edellä olevan
istuimen alta, sieltä minne yleensä laitetaan käsimatkatavara. Koira nukahtaa
ja nukkuu koko lennon, voisi kuvitella että se on lentänyt pienen ikänsä.
Tättis kumartuu ja silittelee sitä. Meidän koko perheen ehdottomasti helpoin
lentomatka ikinä. Ei ahdistuskohtauksia, ei itkua, ei huutoa, ei pelkoa. Miten
koiran läsnäolo voikaan helpottaa elämää noin valtavan paljon. Miten onnellisia
me ollaankaan että meillä on Martta. Ihana, mahtava Martta.
Palveluskoira on
vähän niin kuin pyörätuoli ja siksi se saa tulla mukaan sinne minne sen handlerkin.
Koska Tättis on alle kuusitoistavuotias pitää koiralla olla erikseen aikuinen
handler mutta koira kulkee mukana hotelleissa, ravintoloissa, ruokakaupassa,
vaatekaupassa – Martta osaa käyttää tosi hyvin sovituskoppeja – lentokoneessa, vuokra-autossa,
siellä missä mekin. Martta pääsee sinne minne koirat eivät pääse sillä Martta
ei oikeastaan ole koira, se on se apuväline. Monesti mulle kommentoidaan että
se on niin... jotenkin, huomaamaton. Näin kuulen usein kaupassa tai
ravintolassa kun tarjoilija huomaa pöydän alla olevan koiran vasta laskua
maksaessa. Vastaan että sen työ on olla läsnä ilman että sitä huomataan,
olemassa vain sille joka sitä tarvitsee. Martta ei tervehdi tarjoilijaa tai
kaupan myyjää, ei silloin kun Martalla on päällä työvaatteet. Kun liivi otetaan
pois, tulee Martasta meidän melko tavallinen perhekoira, vähän tottelevaisempi
vain.
Ai Martta on valmis palveluskoira nykyään? Mietinkin yks päivä, että eiks se oo aika lailla kaks vuotta kouluttautunut (koska siis mitäpä sitä ihminen muuta pohtis kuin Atlantin toisella puolella asuvan koiran koulutuksen nykytilaa... :D).
VastaaPoistaHaluisitko jossain vaiheessa avata millanen valmistumiskuvio palveluskoiralla on Yhdysvalloissa? En tiedä vaihteleeko se siellä osavaltion ja piirikunnan ja mitä näitä on mukaan. Tiedän miten käyttöönottokoe toimii Suomessa, mutta mua aina kiinnostaa nää muiden maiden asiat kans.
Pitäis varmaan jossakin vaiheessa kirjoittaa mutta on osavaltiokohtaista niin kuin melkein kaikki tässä maassa on. Meillä ei vaadita käyttöönottotestiä lainkaan omassa osavaltiossa mutta sen sijaan lääkärin määräys vaaditaan esimerkiksi lentämiseen useimmilla lentoyhtiöillä tai useissa koulupiireissä. Eli vaikkei testiä olekaan ei ihan heittämällä voi päättää että oma eläin on palveluskoira.
PoistaOngelmallisempi ryhmä ovat ns. emotionaalisen tuen eläimet, titteli jota väärinkäytetään ihan valtavasti ja esimerkiksi lentoyhtiöt ovat alkaneet rajoittamaan tätä kategoriaa koiriin koska yhdessä vaiheessa lennoilla oli kaiken maailman emotionaalisen tuen liskoja ja kanoja kyydissä aiheuttaen kaikenlaisia ongelmia hallittavuuden puutteen takia.
ADA sanoo aiheesta näin: he ADA requires that service animals be under the control of the handler at all times. In most instances, the handler will be the individual with a disability or a third party who accompanies the individual with a disability. In the school (K-12) context and in similar settings, the school or similar entity may need to provide some assistance to enable a particular student to handle his or her service animal. The service animal must be harnessed, leashed, or tethered while in public places unless these devices interfere with the service animal's work or the person's disability prevents use of these devices. In that case, the person must use voice, signal, or other effective means to maintain control of the animal. For example, a person who uses a wheelchair may use a long, retractable leash to allow her service animal to pick up or retrieve items. She may not allow the dog to wander away from her and must maintain control of the dog, even if it is retrieving an item at a distance from her. Or, a returning veteran who has PTSD and has great difficulty entering unfamiliar spaces may have a dog that is trained to enter a space, check to see that no threats are there, and come back and signal that it is safe to enter. The dog must be off leash to do its job, but may be leashed at other times. Under control also means that a service animal should not be allowed to bark repeatedly in a lecture hall, theater, library, or other quiet place. However, if a dog barks just once, or barks because someone has provoked it, this would not mean that the dog is out of control.
Martan koulutuksessa on seurattu näitä kansainvälisiä pelisääntöjä: http://www.iaadp.org/iaadp-minimum-training-standards-for-public-access.html