mielipidekysymyksiä?

TezMania

Aborttikeskustelu velloo kuumana Yhdysvalloissa, se velloo myös tai ehkä etenkin oman osavaltion kaltaisissa liberaaleissa osavaltioissa joissa ne osavaltiot joissa aborttia on rajoitettu kuulostavat pelottavilta ja ajatus siitä että lainsäädäntö leviäisi maassa laajemmaltikin tuntuu kammottavalta ja tuo monelle mieleen Margaret Attwoodin dystopian.

Keskustelu käy kuumana, niin kuumana että ovia paiskotaan ja erilaisilla arvomaailmoilla varustetut keskustelijat taantuvat vähän yllättäin syytämään solvauksia toisilleen ison asian äärellä. Ei vain me keski-ikäiset vaan sama pätee myös nuorisoon. Puolesta ja vastaan, rajoittamattoman aborttioikeuden puolesta ja sitten ne jotka muistuttavat että myös syntymättömällä lapsella tulisi olla oma oikeutensa ja ehkä jopa myös lapsen isällä. Keskustelu kiertää kehää ja palaa ääritilanteisiin, raiskaukseen ja insestiin. Raiskaus tai insesti edustaa kuitenkin aika mitätöntä määrää aborteista (alle 0,5%) ja siten sen ehkä kuitenkin pitäisi pysyä marginaalisena osana keskustelua. Samoin on teiniaborttien kohdalla. Vuonna 2015 alle 15 vuotiaita oli 0,3% kaiksta abortin tehnestä ja 9,8% aborteista tehtiin 15-19 vuotiaille.

Minä en enää voi saada lasta eikä abortin tekeminen tai tekemättä jättäminen ole minulle henkilökohtaisesti asia jota joutuisin pohtimaan. Sen sijaan minulla on teini-ikää lähestyvä tytär ja pohdinta lähtee näkökulmasta, mitä jos minun lapseni? Mitä jos minun kolmetoistavuotiaani olisi yllättäin raskaana? Entä viisitoistavuotiaana tai parikymppisenä nuorena aikuisena? Mitä jos? Olen monesti leikkimielisesti todennut että toinen noista viikonpäästä yhdeksänvuotiaista on potentiaalisesti se jonka takia löydän yhtenä aamuna kuistilta käärön korissa... entä jos se onkin puhelu tytön perheeltä, kysymys siitä että mitäs nyt tehdään? Ainakin toivoisin että poikani olisi osa tätä keskustelua.

Raskaudenkeskeytys tai abortti on niin monimutkainen asia joka koskettaa monella tasolla. Se on niin iso asia että siitä on vaikeaa olla mustavalkoisesti vain yhtä mieltä, siis minun mielestäni. Oma perusajatus lienee kuitenkin se ettei abortti ole mikään ehkäisykeino, että siinä kohdassa kun teini tekee toisen tai kolmannen aborttinsa ollaan tilanteessa jossa kenenkään ei pitäisi olla. Raskauden ehkäisyn tulisi tapahtua kauan ennen aborttia ja ei-toivotun raskauden ehkäisyn tulisi alkaa jo kotona ja koulussa. Seksuaalikasvatus on koulun opetusohjelmassa viidennen luokan keväällä, vanhemmilla on kuitenkin oikeus päättää osallistuuko lapsi siihen vai ei. Omasta lähtökohdastani koen käsittämättömänä sen että lapsi ei osallistuisi tähän, mutta tunnen perheitä joissa ollaan sitä mieltä että seksuaalivalistus ei kuulu kouluun ja että siitä ei seuraa mitään muuta kuin aviottomia lapsia tai vaihtoehtoisesti niitä abortteja.

Yhdysvalloissa on 50 osavaltiota. Meillä on jotakuinkin 50 lainsäädäntöä abortista ja itse asun osavaltiossa jossa suhtautuminen aborttiin on hyvin liberaalia. Meillä ei ole odotusaikoja, pakollista keskustelua siitä mitä abortti tarkoittaa eikä alaikäinen myöskään tarvitse vanhemman lupaa. Abortin voi tehdä kunnes sikiön katsotaan selviävän kohdun ulkopuolella. Abortti on myös julkisesti rahoitettu eli rahasta sen tekeminen ei jää kiinni. Toisessa ääripäässä on sitten ne osavaltiot joissa abortti on rajoitettu hyvinkin tiukasti ja aborttia haluava joutuu maksaman lystin ihan omasta kukkarostaan ja jossakin toisessa osavaltiossa. Näissäkin osavaltioissa lainsäädännössä on kuitenkin äidin ja lapsen terveyteen liittyviä poikkeuksia. Useimmat osavaltiot sijoittuvat jonnekin välimaastoon. Yhdysvaltain ollessa tapetilla unohtuu että useimmissa länsimaissa on rajoituksia abortin tekemisen suhteen. On maita joissa abortti on käytännössä kielletty (Malta ja Puola) ja sitten kaikki ne maat joissa ollaan jossakin välimaastossa.

• 42 osavaltiota vaatii että abortin suorittaa lääkäri. 
• 19 osavaltiota vaatii että aborttiin tarvitaan kahden lääkärin mielipide tietyn raskausviikkomäärän jälkeen. 
• 43 osavaltiota rajoittaa abortin tekemisen tietyille raskausviikoille, esimerkiksi meillä ennen viikkoa 24. 
• 11 osavaltiota rajoittaa abortin korvattavuutta vakuutuksessa. 
• 27 osavaltiossa on käytössä harkinta-aika ennen aborttia. 18 osavaltiossa aborttia haluava joutuu käymään läpi keskustelun siitä mitkä ovat abortin psykologiset ja fyysiset vaikutukset.
• 37 osavaltiossa alaikäisen lapsen vanhemmille täytyy ilmoittaa abortista ja 26ssa osavaltiossa vaaditaan vähintään toisen vanhemman suostumus.
• New Yorkin kaupungissa 35% raskauksista päättyi aborttiin vuonna 2015. 
• Yhdysvalloissa tehtiin 879,000 aborttia vuonna 2017.

Mitä sitten sanoisin jos oma lapseni olisi tilanteessa jossa aiheesta joudutaan keskustelemaan? Muistuttaisin että abortti on aina iso päätös onhan kysymys ihmisestä. Abortti ei ole mikään läpihuutojuttu jonka voi hetkessä unohtaa, että se jättää pykologiset jälkensä silloinkin kun muista vaihtoehtoja ei ole tai päätös tuntuu järkiratkaisulta. Elämä harvemmin menee niin kuin sen on ajatellut menevän ja niin iso asia kuin lapsen syntymä onkin ei se tarkoita sitä että elämä on ohitse, tie on vaan toisenlainen kuin se mitä oltiin ajateltu. Omat lapseni ovat siitä etuoikeutetussa tilanteessa että he eivät tässä kohdassa olisi yksin vaan tukena olisi myös omat vanhemmat. Syyllistäisinkö? En. Olisinko eri mieltä? Olisin.

Olen ennenkin kirjoittanut abortista, syksyllä 2012 siis seitsemän vuotta sitten. Luin kirjoituksen ennen kuin lähdin tähän uuteen ja totesin että oma arvomaailmani on pysynyt muuttumattomana.

Guttmacher Institute
CDC