kuukautisbileet

On joulukuun puoliväli, tai oikestaan on joulukuun kolmastoista päivä, olen edellisenä päivänä täyttänyt kolmetoista. Me ollaan tultu kotiin Lucia-kulkueesta ja ulkona on kipakka pikkupakkanen. Istun ruskeaksi kaakeloidussa vessassa ja tuijotan pikkuhousujani – niissä on verta. Kyllähän minä tiedän mistä on kysymys mutta olen silti aika hämmentynyt. Puhuttiinhan tästä koulussakin. Vähän kuitenkin pelottaa enkä oikeastaan kuitenkaan tiedä mitä pitää tehdä. Huudan äidin apuun, äiti tulee vessaan vähän ärtyneenä ja kun esittelen sille mun pikkareita, se katsoo mua ja tuhahtaa että kyllähän minä, iso tyttö, tiedän mistä on kysymys. Lähtiessään hän lykkää mun käteen paketin siteitä ja sanoo että käytä noita... et sitten jätä niitä verisiä alusvaatteita kenenkään nähtäväksi. Eletään 80-luvun alkupuoliskoa. Jälkikäteen mulle on selvinnyt että moni muu ei uskaltanut äidilleen edes kertoa kuukautisten alkaneen. Siteet ostettiin salaa ja ne piilotettiin omaan huoneeseen, rahat tuli kerätyistä pulloista tai lehtien jakamisesta. Olin onnekas ja silti muisto on vahva. Häpeän tunne oli valtava, niin suuri että voin palata siihen hetkeen ihan koska tahansa, siihen pieneen tyttöön siinä vessanpöntöllä – 35-vuotta sitten.

Äiti on toki edistyksellinen oman aikansa mittapuulla, sain sentään siteet silloin ekalla kerralla ja myös jatkossa ilman että jouduin miettimään asiaa sen kummemin. Kun pelkäsin siteitten näkyvän ratsastushousujen alta käteeni tungettiin laatikollinen tampaxeja ja käsky lukea käyttöohjeet tarkkaan. Harjoittelu oli kirjaimellisesti kivuliasta, mutta tuotti lopulta tulosta. Ratsastuspäivinä siteet vaihtuivat tamponiin. Pelkäsin hysteerisesti tamponi-tautia (TSS) josta äitikin pelotteli. Sitä kukaan ei kuitenkaan muistanut kertoa että TSS on harvinainen, vaan minä olin varma että jos jätän valkoisen vanupuikon vaihtamatta tasan neljän tunnin välein, kuolen sillä siunaamalla hetkellä.

https://www.shethinx.com/pages/btwn

Kymmeniä vuosia myöhemmin häpeä kuukautisista on kadonnut tai nopeasti vähenemässä – ainakin täällä Yhdysvaltain länsirannikolla. Terveyssidemainosten sininen neste on aikaa sitten vaihdettu vaaleanpunaiseen mediakohun saattelemana ja Some tarjoaa kuukautisalushousuja, kuukautisuikkareita, kuukautislegginsejä ja kuukuppeja vasemmalla ja oikealla. Mietin jo vuosia sitten, että miten loistava onkaan tuote jonka voi pestä ja uusiokäyttää ja pestä taas uudestaan. Miten mullistava keksintö on ettei siteitten kanssa tarvitsekaan enää pelata, ettei tarvitsekaan pelätä siteen näkymistä tai teipin irtoamista, että kuukautispäivinä voi nykäistä jalkaan vaikka stringit joissa on sisäänrakennettu terveysside. Ensimmäinen versio tästä oli kestositeet, paluu menneiltä vuosilta. Niitten ongelma oli se ettei ne ainakaan mun housuissa pysyneet paikallaan vaan vaelsivat mihin sattui.

https://www.shethinx.com/

Tättiksen ekoihin kuukautisiin on valmistauduttu jo kauan. Aiheesta on luettu, siitä on juteltu ja käytiin me aiheesta kurssikin. Koulussa siitä puhuttiin niin neljännen, kuin viidennenkin luokan aikana. Meillä on ollut kotona laatikossa siteitä tarjolla ja kuukautisalkkaritkin koulurepussa – varmuuden vuoksi – jo pitkään. Viimeksi viikko sitten juteltiin siitä, mitä tehdä jos kuukautiset alkaa koulussa? Muistutin että jokainen koulussa työskentelevä nainen osaa varmasti auttaa ja että kouluterveydenhoitajaa voi pyytää soittamaan kotiin, ja että tämä on asia joka on jokaiselle naiselle tuttu. Jossakin kohdassa kysyin haluaako neiti kuukautiskakun, sain vastaukseksi kohollaan olevat kulmakarvat. Amerikkalainen traditio on kuukautiskakku ekojen menkkojen kunniaksi, monissa perheissä se on teemaan sopivasti red velvet cake mutta noin ylipäätään ensimmäiset kuukautiset ovat juhlan aihe, kakulla tai ilman.

https://www.shethinx.com/

Sitten se tapahtui. Aamulla pörröpää ilmestyi keittiöön koulun verkkareissa ja veti mut sivuun, se sanoi että se luulee että sen kuukautiset alkoi. Me mennään yhdessä vessaan, totean että näin se taitaa olla ja tarjoilen sieltä kylppärin laatikosta terveyssiteen ensihätään. Liimaan sen verkkareihin lapsen puolesta ja sanon että jatketaan aamupalan jälkeen. Mietin että se eilisiltainen alavatsakipu ei ehkä ollutkaan balettitunnin tuomaa lihaskipua ja se kohtuuton räjähdys autossa saattoi myös liittyäaiheeseen. Halaan lasta, lupaan että tää on oikeasti aivan mahtava juttu.

Aamupalalla se nostaa esiin ajatuksen niistä kuukautisjuhlista, se haluaa lihapullia ja jäätelöbileet, sivulauseessa kysyy että voinko kertoa Freddelle, lupaan että se järjestyy, siis kaikki... ne lihapullat ja jäätelö ja Fredde. Kysyn saako pojillekin kertoa kun ne kuitenkin jossakin välissä huomaa, ja saan luvan. Kouluun se lähtee kuukautispikkarit jalassaan vailla huolen häivää. Se kertoo sen kavereille, mä tekstaan mun kavereille. Koulun jälkeen mennään ostamaan uudet Vansit ja mä totean että se valitsi ekoille kuukautisilleen merkittävän päivän 9/11. Illalla on tanssitunti, mutta kiitos kuukautispikkareitten sen ei tarvitse miettiä näkyykö side balettipuvun alta, pikkarit näyttää ihan samalta kuin kenen tahansa alushousut.

Ero 80-luvun alkupuolella ja 2010-luvun lopulla on tähtitieteellinen. Häpeän tilalla on ylpeys. Ylpeys omasta puhkeavasta naiseudesta.