aina yhdessä

Hyvää kaksosten päivää! Siis hyvää mitä? Niin, kaksosten päivää, toinen toista – tiedäthän! Mun ei ollenkaan pitänyt kirjoittaa kaksosuudesta, vaan kalenterissa oli kaikenlaisia muista ideoita, paljon hohdokkaampia ja kantaaottavampia mutta jotenkin vaan se 0202 2020 upposi tänä aamuna ja lapsillekin esittelin meidän hauskaa palindromipäivämäärää. Kissa pureskelee mun hupparin nauhoja ja pyörii vuoroin sylissä ja näppiksellä mun kirjoittaessa, mä yritän napata kissan aiheuttamat kirjoitusvirheet lennossa, mutta eiköhän muutama ylimääräinen tai puuttuva kirjain kuitenkin jää huomaamatta.

Muistan miten melkein kymmenen vuotta sitten otin monen muun monikkovanhemman kanssa melkoisen ruuhkan kolumnista, jossa kerrottiin että kaksi menee siinä missä yksikin. Ei tosiaan mennyt silloin, nykyään ehkä enemmän, mutta sekin kai riippuu kaksosista. Kaikki kaksoset kun ei ole samanlaisia ja vanhemmatkin on vähän erilaisia – ehkä.

Kaksosuus kiehtoo ihmisiä. Luonnonoikku. Usein multa edelleen kysytään onko meillä suvussa kaksosia, onhan niitä ja onhan meidän jannuilla jopa kaksosserkut. Omalla isoäidilläni oli kaksosia parikin settiä. Tättiksen elämän suurin tragedia taitaa olla se ettei hän sattunut olemaan kaksonen.

Puhunkin siis vain omasta kokemuksestani ja meidän kaksosista. En niistä joitten kanssa kävin koulua ja jotka tekivät kaikkensa sabotoidaksensa toistensa elämää alkaen purkasta hiuksissa päättyen salaperäisesti ilmestyneisiin reikiin vaatteissa ja varastettuihin poikaystäviin. Meidän kaksoset eivät ole sellaisia. Meidän kaksoset, jostakin tuntemattomasta syystä ovat kuin vanhempi aviopari, hitsattu kiinni toisiinsa ja kun toinen on jossakin on kuin siltä jäljelle jääneeltä puutuisi raaja. Onhan ne joskus tapelleetkin, mutta harvinaista se on ja paljon tavallisempaa – jokapäiväistä – on se meillä on pojat vastaan Tättis tilanne, että ne kaksi on taas yksi yksikkö ja sisko parka se kolmas pyörä.

Meillä on kaksi lasta jotka tekevät melkein kaiken yhdessä. Kaksoset.

Kuulen kuinka ajattelet että teidänkin lapset on läheisiä. Varmasti ovat. Vastaan että meidänkin kolme lasta on läheisiä keskenään. Se mitä pojilla on, on toisenlaista. Se on jotakin sellaista mitä on vaikeaa ymmärtää jos sitä ei ole nähnyt.

Ollipollilla on migreeni. Annan pojalle lääkkeen ja kannan edelleen höyhenenkeveän lapsen yläkertaan. Suljen makuuhuoneen verhot, avaan ikkunan ja silittelen toisen uneen. Kun lapsi on nukahtanut hämärään huoneeseen lähden takaisin alakertaan. Makuuhuoneen oven toisella puolella istuu poika. Huolesta kalpeana ja kyyneleet poskia pitkin valuen. Halaan lasta ja lupaan että veljellä on kaikki hyvin.

Lapsi tulee kotiin syntymäpäiväkutsun kanssa. Kutsu on luokkatoverilta jonka vanhemmat eivät tiedä että niitä on kaksi, ovathan pojat aina olleet eri luokilla. Sanon että vain se joka on kutsuttu voi mennä, toinen miettii hetken ja sanoo ettei hän haluakaan mennä, ei ilman veljeä.

Me katsotaan olkkarin sohvalla elokuvaa. Kaikilla on kädessä pussillinen karkkia. Tättis syö omansa, jannut lajittelee karkit ja jakaa ne sen mukaan kumpi tykkää mistäkin, ne mistä tykkää kumpikin jaetaan ristillisesti tasan. Siitä ylimääräisestä syntyy keskustelu, ota sä tää, eikun ota sä, eikun sä, eikun sä, eikun sä... lopulta se annetaan äidille. Jo taaperoina ne dilkkas ruokansa lautasella. Ollipolli söi kurkut ja tomaatit, Kentsu lihapullat. Tänäpäivänä Kentsu syö pihvin ja Ollipolli parsat. Oman kirjoituksensa voisi tehdä tästä meidän sisäsyntyisestä kasvissyöjästä jolle nykyään tarjotaan pihvin sijasta kasviproteiinia.

On Kentsun vuoro tyhjentää tiksikone. Sitä harmittaa ja se veli tulee hätiin... tehdään yhdessä, menee nopeammin. Pojat tyhjentää koneen kimpassa. Siskolle harvemmin tarjoillaan vastaavaa.

Ei ne mitään pyhimyksiä ole, tappelevat siskon kanssa niin että oksat pois. Tekevät töllöntöitä ja nyysivät karkit ruokakomerosta. Mutta kaikki sekin tehdään yhdessä. Yhdessä ne keksi senkin leikin jossa juotiin vessanpöntöstä, yhdessä ne laski pulkalla metsässä pulkkamäen sijaan. Yhdessä ne kaatoi kaikki hiustenpesuaineet kylpyvaahdoksi. 

Toinen toista. Kaksoset. Yhdessä niin hyvässä kuin pahassa. Perheen sisäinen herja on se että ne asuu aikuisenakin samassa talossa. Yhdessä.