Siirry pääsisältöön

hiljainen on kylätie

Hiljainen on kylätie perjantaina iltapäivällä.


Viikossa on tapahtunut paljon ja meidän elämä muistuttaa tietyin tavoin enemmän tieteiselokuvaa kuin sitä mikä se oli vielä reilu viikko sitten. Vessapaperista käydään sotaa edelleen, enkä vieläkään ymmärrä miksi. Käsidesiä meillä täällä saa ostaa korkeintaan mustasta pörssistä ja olin ihan hillittömän tyytyväinen itseeni kun onnistuin nappaamaan viimeisen pakkauksen desinfiointipyyhkeitä kaupassa. Maskeja ei toki näy edelleenkään mutta ihmiset välttävät koskemasta toisiinsa eikä kukaan enää kättele, näistä jalka-kyynärpää-sormi tervehdyksistä on tullut päivän vitsi joka ei olekaan vitsi.



Mutta mitä meillä täällä sitten tapahtui sen jälkeen ensimmäinen tapaus menehtyi tasan viikko sitten? Mitä muuta kuin että meidän rakkaan persidentin (sarkasmia huom) neuvonantaja on kehoittanut välttämään matkustamista Seattlen alueelle ja presidentti itse haukkui meidän kuvernöörin käärmeeksi. Ai miksi? No koska kuvernööri kehtasi arvostella liittovaltion sössimistä.


Elämä on muuttunut tiedotteitten ja uutisten lukemiseksi. Pelkästään eilisen päivän aikana sain virallisia tiedotteita omalta työnantajaltani, alueen kiinteistövälittäjäjärjestöltä, meidän kattojärjestöltä, asunnonvälitystietokannan osuuskunnasta, koulusta, koulupiiristä ja Fredde taisi näitten lisäksi ottaa vielä muutaman ylimääräisen tiedotteen omilta asiakkailtaan ja työnantajaltaan. Omaan työhön liittyvissä tiedotteissa puhutaan siitä miten suojata niin itseä kuin asiakkaitakin, millä tavalla rajataan myytävässä kohteessa käyviä ihmisiä ja mitä myyjällä on mahdollisuus vaatia potentiaalisilta ostajilta. Asuntomarkkina käy kuumana, joten ostajalla on käsissään valta pyytää melkein mitä tahansa, mutta millä valvotaan sitä että jokainen taloon astuja pesee kätensä ja pyyhkii mennessään jokaisen pinnan mihin tuli koskeneeksi?

Isot teknologiayritykset ovat sulkeneet toimistonsa ja kehoittaneet ihmisiä työskentelemään kotona. Microsoft ja Amazon ovat tämän lisäksi ilmoittaneet palkanmaksun jatkuvan myös niille työntekijöille joilla ei ole mahdollisuutta työskennellä kotoa, esimerkisi vastaanottohenkilöstö, siivoojat jne. Myös Facebook ja Google ovat sulkeneet ovensa. Fredden toimisto meni kiinni samassa virrassa ja asiakas, suuri bioteknologiayritys sulki myös ovensa.



Viereinen koulupiiri laittoi ovet kiinni jo alkuviikosta siirtäen opetuksen pilvipohjaiseksi, Yliopisto päätti sulkea ovensa eilen seuraten muutaman pienemmän yliopiston jalanjälkiä. Meidän koulupiiri on edelleen auki ja koulut toiminnassa, mutta lapsista yli kolmannes on kotosalla joko siksi että joku perheestä kuuluu riskiryhmään, tai lapsella on perheessä joku jolla on hengitystiesairauden oireita, siis yskä tai nuha – ei tarvitse olla kuumetta. Oma ryhmänsä ovat ne lapset jotka ovat kotona koska ovat sairaina. Myös riskiryhmiin kuuluva henkilöstö on saanut luvan jäädä kotiin ja niinpä meidän koulut ontuvat eteenpäin ajatuksena kai lähinnä helpottaa niiden vanhempien elämää joitten on oltava töissä ja tarjota jonkinlaista rytmiä ja tavallisuutta lasten elämään.

Eilisessä palaverissa rehtorin kanssa olin taas kerran kiitollinen siitä että vanhempainyhdistyksen hallituksen jäsenenä olen tiedon eturintamassa ja rehtorin mukaan koulupiiri valmistautuu sulkemaan oviaan. Tämä tieto tuli osana sitä keskustelua missä me mietittiin miten tarjota ruoka-apua niille perheille joille päivittäinen koulun tarjoama ilmainen aamiainen ja lounas ovat tärkeä osa lasten päivittäistä ravitsemusta. Miten ne korvataan mikäli koulu siirtyy pilvipalveluun?

Vanhempainyhdistyksen hallituksen kokous siirtyi sähköiseen muotoon ja videokonferenssiksi. 


Tunnelmat vaihtelevat täydestä paniikista jonkinlaiseen hälläväliä asenteeseen. Koulutettuja, fiksuja ihmisiä löytyy kummastakin ryhmästä ja valtaosa on jotakin siltä väliltä. Itse luen ja noudatan kiltisti viranomaistiedotteita välttäen julkisia kokoontumisia – kaikki tapahtumathan nyt on peruutettu jo aikaa sitten, pesemällä käsiä, pyyhkimällä kosketuspintoja ja vaihtamalla kankaiset käsipyyhkeet kertakäyttöisiin paperisiin.

Onko tässä mitään järkeä, siihen en ota kantaa, näin nyt vain on.

Kampaajallakin oli rauhallista eilen iltapäivällä. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi