pidä huolta

Kotikoulua.

Aamuhämärissä kirjoitan sähköpostin lapsen karatekouluun, viestissä kerron sen minkä moni muukin, että karatet jää nyt väliin mutta jatkakaa laskutusta. Tanssistudio sulki itse ovensa, mutta sinne laitoin saman viestin, jatkan silti tanssituntien maksamista, katsotaan sitten myöhemmin mitä tehdään vai tehdäänkö yhtään mitään. Näin tekevät kaikki joilla on siihen mahdollisuus, tukeakseen alueen pienyrittäjiä joiden elinkeino on tällä hetkellä veitsenterällä.

Virus tulvii sisään ovista ja ikkunoista, eikä kenellekään liene enää mikään ihmetyksen aihe että on kansallinen hätätila, koulut kiinni ja vessapaperi loppu. Niin on kaikkialla. Kirjoitan siis mieluummin siitä miltä se näyttää meidän perspektiivistä, yhteisöllisyydestä joka nousee ja nosta päätään tilanteessa joka on kaikille outo, vieras ja pelottavakin.

Älä koske kasvoihin!

Kun kuvernööri ilmoitti torstaina että 600.000 koululaista jää kotiin huhtikuun loppuun, meni tunti ja joku oli perustanut Facebookiin ryhmän meille vanhemmille, ideoita kotikouluun ja vertaistukea. Minut kutsui mukaan naapuri, joka tiesi että meidän lapset olivat olleet kotona jo maanantaista ja olin kuvannut kaiken meidän tekemän työn – muiden käytettäväksi ja iloksi.

Sosiaalinen media täyttyy avuntarjouksista, kuka tarvitsee apua? Kuulutko riskiryhmään etkä halua lähteä kauppaan? Oletko karanteenissa etkä voi lähteä kauppaan? Sadat ja taas sadat ihmiset kysyvät miten he voivat auttaa. Vanhenpainyhdistyksen hallituksen sähköpostit täyttyvät avuntarjouksista ja kolmessa päivässä me olemme saaneet tuhansien dollareiden edestä lahjoituksia ja lahjakortteja jaettavaksi niille perheille joiden palkanmaksu on pysähtynyt tai jotka tarvitsevat ruoka-apua. Teemme töitä koulun oppilaanohjaajien kanssa saavuttaaksemme avuntarvitsijat.

Kun ravintolat ovat tyhjillään lupaavat ateriapalvelut toimittaa ruokaa ravintoloista ilmaiseksi, ilman toimitusmaksua, moni ostaa lahjakortteja, toinen hakee illan päivällisen ravintolan ovelta.

Ihmiset tukevat toisiaan ja huoli on aitoa. Miten pidetään kulmakahvila tai pikkuravintola elossa, entä kirjakauppa, lankakauppa, lelukauppa, kampaamo... Isot ketjut pärjäävät kyllä, mutta pienyrittäjät tarvitsevat apua. Amazon maksaa omalla kampuksella olevien pienyrittäjien vuokrat niin kauan kuin työntekijät ovat poissa työpaikoiltaan. Internetpalveluntarjoajat tarjoavat ilmaista nettiä niille joilla ei sellaista ole mahdollisuutta maksaa ja ravintolaketjut lahjoittavat ilmaisia aterioita lapsille.

Maassa jossa on totuttu pitämään huolta heikommista halutaan auttaa sillä auttamiseen ollaan kasvettu pienestä pitäen. Minä olen kasvanut auttamaan vasta aikuisena ja ehkä siksi huomaan edelleen ne kaikki kädenojennukset. On itsestäänselvää että ne jotka kynnelle kykenevät auttavat, jos ei taloudellisesti niin sitten vaikka kaupassa käyden sille naapurille joka ei itse sinne syystä tai toisesta voi mennä.

Karate koulusta omistaja vastaa. Kiittää lämpimästi kädenojennuksesta ja kysyy haluaako Ollipolli tehdän karatensa Facetimella kerran viikossa, tottakai haluaa.

Pidä huolta itsestäs

Ja niistä jotka kärsii

Anna almu sille

Joka elääkseen sen tarvii

Muista siellä rakentaa

Missä koti maahan sortuu

Koeta niitä rohkaista

Jotka päätöksissään horjuu

Sillä jokainen

Joka apua saa

Sitä joskus tajuu myös antaa

Tajuu myös antaa...

-Pave Maijanen