Siirry pääsisältöön

anarkisteja ja kapinallisia

No ei nyt ihan keskustassa kuitenkaan...

Me katsotaan lasten kanssa valokuvia Cap Hilliltä, tai oikeastaan niistä muutamasta korttelista jotka muodostavat CHAZ:n, sen Suomessakin otsikoihin nousseen alueen joka on julistautunut omaksi itsenäiseksi alueekseen, sen joka ei enää ole osa Yhdysvaltoja ja on saanut aikaan Seattlen pormestarin, meidän kuvernöörin ja Trumpin välisen twiittikisan. Viesti tältä rannikolta on ollut melko selkeä, presidentti voi painua minne lystää ja parempi kun on puuttumatta meidän asioihin. Ollaan pärjätty täällä tähän asti ja pärjätään jatkossakin. Cap Hill, viralliselta nimeltään Capitol Hill on Seattlen keskustan koillispuolella oleva kaupunginosa joka on sellainen suloinen sekoitus San Franciscon Castroa tai Kööpenhaminan Kristianian vapaakaupunkia. Sen suljetun poliisiaseman poliisipäällikkökin oli muuten siellä uudessa vapaakaupungissa lastensa kanssa. Toisin kuin lehdistössä sanotaan, ei Seattlen keskusta-alueella ole mitään tekemistä tämän kanssa.

 

Ei siellä vapaakaupungissa nyt kovin rauhatonta ole.

Rasismikeskustelu on noussut pinnalle hetkellisesti ennenkin. Miksi tämä kerta on toisenlainen, vai onko se? Minä uskon että se on sillä oikeastaan ensimmäistä kertaa me valkoiset tavikset ollaan herätty tähän asiaan ja viimeisten päivien ajan musta on tuntunut suorastaan nololta olla tällainen valkoinen keskiluokkainen pullamössö jolla kaikki on aina tullut annettuna. Ei se oikeasti ole tullut annettuna ja itsestään, mutta silti minulla on ihonvärin puolesta ollut ihan toisenlaiset mahdollisuudet kuin monella muulla. Ai enkö ennen tajunnut tätä, no tajusin mutta en kuitenkaan ihan tainnut tajuta.

 

Nuori anarkisti äiteineen vapaakaupungissa.

Laitoin tekstarin mustalle ystävälleni kun en kehdannut soittaa. Kysyin mitä mun täytyy tehdä oppiakseni lisää rakenteellisen rasismin vaikutuksesta ja siitä rasismista mihin itsekin syyllistyn, en ilkeyttäni vaan ymmärtämättömyyttäni. Vartissa opin paljon. Ihan kaikkea ei valkoinen keskiluokkainen nainen voi puremetta niellä, ei vaikka se tulee mustalta keskiluokkaiselta naiselta joka ajaa Cadillacilla, kantaa Louis Vuittonin käsilaukkua ja jonka kanssa mä vertailen designermaskeja. Ymmärsin kuitenkin että tämä virtaa vielä valtavan paljon syvemmällä ja on monimutkaisempaa kuin osasin kuvitellakaan, olinhan kai salaa vähän siinä uskossa että tahdonvoimalla pääsee pitkälle. Toiset pääsee. Harvat pääsee. Monen kortit on jo lähtölaukauksesta niin surkeat ettei ulospääsyä ole olemassa. Ja viha. Se viha kumpuaa sieltä jostakin kaukaa ja syvältä, satojen vuosien takaa.

 

Pormestari twiittailee.



Miksi tämä kerta sitten olisi erilainen? Koska Starbucks muiden muassa käänsi kelkkansa ja tilasi 25.000 t-paitaa työtekijöilleen, niissä lukee Black Lives Matter. Koska mun sähköposti on täynnä erilaisten yritysten tiedotteita siitä miten he tukevat Black Lives Matter kampanjaa. Koska jopa meidän välitystoimisto lähetti asiasta tiedotteen. Apple TV tarjoaa kaikki mustien historiaa ja rasismia käsittelevät elokuvat ilmaiseksi. 

 

Seattlen poliisipäällikkö on musta ja nainen.

Mellakat elävät omaa elämäänsä avaten tietä keskustelulle. Rauhanomaiset mielenosoitukset kertovat että tämä on meille kaikille tärkeää. Filipinos for Black Lives Matter. Latinos for Black Lives Matter. Chinese, Koreans, Japanese, Taiwanese… for Black Lives Matter. Indians for Black Lives Matter. Rednecks for Black Lives Matter – totta se on, ja viimeisenä valkoinen keskiluokkainen amerikkalainen for Black lives Matter. Rotujen ja värien kirjo kertoo siitä ettei tätä voi kuitata sillä että All Lives Matter – kaikki ovat tärkeitä.


Olen jälleen kerran ylpeä omasta osavaltiostani, siitä että me ollaan vähän erilaisia kuin moni muu. Siitä että täällä progressiivisuus ja kapinallinen anarkismi ovat hyviä asioita. Ylpeä siitä että meidän Presidentti saa osavaltion hallinnolta samalla mitalla takaisin, että sormi twiittailee tarvittavaessa nasevasti ja että kaikki ovat hyvän asian puolesta, yhdessä ja samaan hiileen puhaltaen. 


Maailma muuttuu... vähän liian hitaasti toisinaan. 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää