H is for Home
Koti. Pyhä ja rakas. Paikka jossa saa piereskellä sohvalla, juoda suoraan mehutölkistä - no ei saa! - ja unohtaa sukat lattialle. Saa kiukuta ja olla silti rakastettu ja tärkeä. Koti on niin paljon muutakin kuin seinät ja katto vaikka onhan se kivaa että kaunistakin on. Meillä on täällä Yhdysvalloissa ollut kolme sellaista ihan oikeaa kotia.
Se ensimmäinen oli rivarinpätkä suuren tien sisäpistossa, se jonka ohitse viereisen vuokrakasarmin asukaina olevat meksikolaiset puutarhurit ajoivat rämisten matkalla töihin auringonnousun aikaan. Me asuttiin siinä pitkään ja se tuntui oikeasti ihan kodilta vaikka autojen kanssa piti aina säätää kun parkkipaikat oli peräkkäin, naapurin kanssa saattoi kippistää grillatessa kun parvekkeet koskettivat toisiaan ja isot puut varjostivat kaiken valon niin että etupihalla ei yrityksistä huolimatta kasvanut muu kuin sienet ja sammaleet.
Oli se seuraava talo jonka takapiha osoitti suoraan ruokakaupan lastauslaiturille ja me kuultiin aina kun leivät ja maidot tuli aamuisin. Me ei koskaan oikein kotiuduttu siihen taloon, olihan vuokraisäntäkin niin hullu että hyppeli varoittamatta pihalla vahtimassa meitä.
Kolmas koti on
meidän ikioma talo, ihana ja rakas ja koti oikein isolla K:lla. Se talo jossa
lapset ovat kasvaneet eivätkä tiedä muusta. Se jonka jokainen narahdus on tuttu
ja turvallinen ja ohitse kulkevat naapurit heilauttavat kättään kadulla
nähdessä meidät katsomassa telkkaria illalla ja me heilautetaan takaisin.
I is for Me
”I” - minä. I - kirjaimen
annan itselleni. En itsekäästi vaan rakkaudella. Kuka minä olen? Mikä minä olen?
Monta vuotta olin oikeastaan ihan vaan äiti kolmen pienen lapsen nielaistessaan
minut mukanaan ja elämän pyöriessä vain ja ainoastaan lasten tarpeitten ympärillä. Niistäkin vuosista
selvittiin ja jossakin kohdassa huomasin päässeeni takaisin pinnalle ja
hengityksen kulkevan taas paremmin. Sain tilaa itselleni, sain tilaa kunninahimolle,
työlle ja harrastuksille. Löysin itseni istumassa viinitilan pihalla Fredden
kanssa ilman lapsia ja olin taas myös aviovaimo. Minä. Lapset ovat ihmiselle
paras peili minuuteen, omiin vikoihin ja heikkouksiin, mutta myös vahvuuksiin. Minä. Äiti - aina
ensin ja ensisijaisesti. Aviovaimo. Ystävä. Kiinteistövälittäjänä raudanluja
ammattilainen. Vanhempainyhdistyksenhallituksen puheenjohtaja, se jonka kaikki vanhemmat tuntee.
J is for Joy
Elämän motto ja punainen lanka - "Ilon kautta
vaikka hampaat irvessä". Kyllä itkeäkin saa ainakin välillä, mutta useimmissa
pilvissä on kuitenkin lopulta se hopeareunus - jotakin hyvää ja kaunista. Tästä nilkan murtumasta on ollut
vaikeaa löytää sitä hopeareunusta, ehkä se että se tapahtui juuri nyt, tänä
vuonna kun ollaan muutenkin kotosalla. Mutta siis periaatteessa olen
taipuvainen ajattelemaan että kaikesta huonostakin koituu yleensä myös jotakin
hyvää, niin murtuneista nilkoista kuin koronavuosistakin.
K is for Knitting
Neulominen. Rakas
harrastus jonka lapsuudessa käsityönopettaja yritti kovasti tappaa sanomalla
etten osaa. Osasin kuitenkin ja neulominen on kulkenut elämässä mukana. Lasten
ollessa pieniä neuloin odotushuoneissa kun en muutakaan voinut siellä tehdä
odottaessani lapsen terapian päättymistä. Istuin odotushuoneissa tuntikausia,
olihan niitä terapiota hurjimmillaan kai liki kymmenen tuntia viikossa. Istuin ja neuloin sellaisia pieniä tilkkuja joista kokosin kokonaisia peittoja. Nykyään
neulon palavereissa, koulutuksissa ja ennen kaikkea rakkaitten kässäryhmäläisteni
kanssa perjantaisin. Puikoilla on sukkia, huiveja ja villapaitoja. Harrastus ei ole halpa vaikka voisi toisin kuvitella ja lankakauppaan saattaa upota taala jos toinenkin.
L is for Lake
Järvi. Seattlen
seudun viipailoi osiin kolme järveä, Lake Union, Lake Washington ja Lake
Sammamish. Niistä suurin on Lake Washington joka on 35km pitkä ja syvimmillään
hurjat 65 metriä. Järven ylitse kulkee kaksi ponttoonisiltaa joista se toinen,
Rosselini Bridge on maailman pisin kelluva silta vajaan kahden ja puolen
kilometrin mitallaan. Pienempiä järviä on kaikkialla ja meriveden ollessa keskimäärin hyytävää vuodenympäri, täällä uidaan järvissä.
Maailman pisin kelluva silta Rosselini Bridge |
M is for Mountain
Vuoret ovat
täällä läsnä kaikkialla sillä alueen kummallakin puolella on vuoristo, idässä
Olympian niemimaan vuoret ja lännessä Kaskadien vuoristo. Näitten lisäksi
meillä on meidän ihanat, rakkaat tulivuoret joista kaksi on läsnä myös täällä
Seattlen alueella. Mt Baker näyttäytyy pohjoisessa horisontissa erityisen
kirkkaina päivinä ja on aina mainitsemisen arvoinen. Mt Rainier eli kotoisasti
Reiska vaan on arkisempi näky. Mt Rainier on yksi maailman vaarallisimmista
tulivuorista ja sitä seurataan tarkkaan. Alueen viidestä tulivuoresta enemmän
sitten kun päästään V-kirjaimeen.
N is for Native Americans
Amerikan
intiaanit. Meidän
osavaltiossa on yhteensä 29 intiaaniheimoa ja heillä on tärkeä rooli osavaltion
historiassa ja paikannimissä, onhan Seattlen kaupunkikin saanut nimensä
Duwamish heimon päällikön Si'ahl:n mukaan. Alueen paikannimet aiheuttavat
päänvaivaa muualta tuleville sillä perinteisiin nimiin eivät englanninkielen
lausuntasäännöt päde. Muutama esimerkki jotka paljastavat sinut helposti
muualta muuttaneeksi, Puyallup - tuottaa paljon haasteita ja lausutaan (pew-AWL-up).
Sequim (skwim), Tukwila (tuk-WIL-uh, Leschi (LESH-eye).
Kesällä 2019 tutustumassa Squamish ja Lil’wat heimoihin. |
Kommentit
Lähetä kommentti