Siirry pääsisältöön

amerikan aakkoset: H-N

 H is for Home

Koti. Pyhä ja rakas. Paikka jossa saa piereskellä sohvalla, juoda suoraan mehutölkistä - no ei saa! - ja unohtaa sukat lattialle. Saa kiukuta ja olla silti rakastettu ja tärkeä. Koti on niin paljon muutakin kuin seinät ja katto vaikka onhan se kivaa että kaunistakin on. Meillä on täällä Yhdysvalloissa ollut kolme sellaista ihan oikeaa kotia.

Se ensimmäinen oli rivarinpätkä suuren tien sisäpistossa, se jonka ohitse viereisen vuokrakasarmin asukaina olevat meksikolaiset puutarhurit ajoivat rämisten matkalla töihin auringonnousun aikaan. Me asuttiin siinä pitkään ja se tuntui oikeasti ihan kodilta vaikka autojen kanssa piti aina säätää kun parkkipaikat oli peräkkäin, naapurin kanssa saattoi kippistää grillatessa kun parvekkeet koskettivat toisiaan ja isot puut varjostivat kaiken valon niin että etupihalla ei yrityksistä huolimatta kasvanut muu kuin sienet ja sammaleet.

Oli se seuraava talo jonka takapiha osoitti suoraan ruokakaupan lastauslaiturille ja me kuultiin aina kun leivät ja maidot tuli aamuisin. Me ei koskaan oikein kotiuduttu siihen taloon, olihan vuokraisäntäkin niin hullu että hyppeli varoittamatta pihalla vahtimassa meitä.

Kolmas koti on meidän ikioma talo, ihana ja rakas ja koti oikein isolla K:lla. Se talo jossa lapset ovat kasvaneet eivätkä tiedä muusta. Se jonka jokainen narahdus on tuttu ja turvallinen ja ohitse kulkevat naapurit heilauttavat kättään kadulla nähdessä meidät katsomassa telkkaria illalla ja me heilautetaan takaisin.




 

I is for Me

”I” - minä. I - kirjaimen annan itselleni. En itsekäästi vaan rakkaudella. Kuka minä olen? Mikä minä olen? Monta vuotta olin oikeastaan ihan vaan äiti kolmen pienen lapsen nielaistessaan minut mukanaan ja elämän pyöriessä vain ja ainoastaan lasten tarpeitten ympärillä. Niistäkin vuosista selvittiin ja jossakin kohdassa huomasin päässeeni takaisin pinnalle ja hengityksen kulkevan taas paremmin. Sain tilaa itselleni, sain tilaa kunninahimolle, työlle ja harrastuksille. Löysin itseni istumassa viinitilan pihalla Fredden kanssa ilman lapsia ja olin taas myös aviovaimo. Minä. Lapset ovat ihmiselle paras peili minuuteen, omiin vikoihin ja heikkouksiin, mutta myös vahvuuksiin. Minä. Äiti - aina ensin ja ensisijaisesti. Aviovaimo. Ystävä. Kiinteistövälittäjänä raudanluja ammattilainen. Vanhempainyhdistyksenhallituksen puheenjohtaja, se jonka kaikki vanhemmat tuntee. 




 

J is for Joy

Elämän motto ja punainen lanka - "Ilon kautta vaikka hampaat irvessä". Kyllä itkeäkin saa ainakin välillä, mutta useimmissa pilvissä on kuitenkin lopulta se hopeareunus - jotakin hyvää ja kaunista. Tästä nilkan murtumasta on ollut vaikeaa löytää sitä hopeareunusta, ehkä se että se tapahtui juuri nyt, tänä vuonna kun ollaan muutenkin kotosalla. Mutta siis periaatteessa olen taipuvainen ajattelemaan että kaikesta huonostakin koituu yleensä myös jotakin hyvää, niin murtuneista nilkoista kuin koronavuosistakin.




 

K is for Knitting

Neulominen. Rakas harrastus jonka lapsuudessa käsityönopettaja yritti kovasti tappaa sanomalla etten osaa. Osasin kuitenkin ja neulominen on kulkenut elämässä mukana. Lasten ollessa pieniä neuloin odotushuoneissa kun en muutakaan voinut siellä tehdä odottaessani lapsen terapian päättymistä. Istuin odotushuoneissa tuntikausia, olihan niitä terapiota hurjimmillaan kai liki kymmenen tuntia viikossa. Istuin ja neuloin sellaisia pieniä tilkkuja joista kokosin kokonaisia peittoja. Nykyään neulon palavereissa, koulutuksissa ja ennen kaikkea rakkaitten kässäryhmäläisteni kanssa perjantaisin. Puikoilla on sukkia, huiveja ja villapaitoja. Harrastus ei ole halpa vaikka voisi toisin kuvitella ja lankakauppaan saattaa upota taala jos toinenkin.




 

L is for Lake

Järvi. Seattlen seudun viipailoi osiin kolme järveä, Lake Union, Lake Washington ja Lake Sammamish. Niistä suurin on Lake Washington joka on 35km pitkä ja syvimmillään hurjat 65 metriä. Järven ylitse kulkee kaksi ponttoonisiltaa joista se toinen, Rosselini Bridge on maailman pisin kelluva silta vajaan kahden ja puolen kilometrin mitallaan. Pienempiä järviä on kaikkialla ja meriveden ollessa keskimäärin hyytävää vuodenympäri, täällä uidaan järvissä. 


Maailman pisin kelluva silta Rosselini Bridge


 

M is for Mountain

Vuoret ovat täällä läsnä kaikkialla sillä alueen kummallakin puolella on vuoristo, idässä Olympian niemimaan vuoret ja lännessä Kaskadien vuoristo. Näitten lisäksi meillä on meidän ihanat, rakkaat tulivuoret joista kaksi on läsnä myös täällä Seattlen alueella. Mt Baker näyttäytyy pohjoisessa horisontissa erityisen kirkkaina päivinä ja on aina mainitsemisen arvoinen. Mt Rainier eli kotoisasti Reiska vaan on arkisempi näky. Mt Rainier on yksi maailman vaarallisimmista tulivuorista ja sitä seurataan tarkkaan. Alueen viidestä tulivuoresta enemmän sitten kun päästään V-kirjaimeen.

 

"Reiska" vaan. 


N is for Native Americans

Amerikan intiaanit. Meidän osavaltiossa on yhteensä 29 intiaaniheimoa ja heillä on tärkeä rooli osavaltion historiassa ja paikannimissä, onhan Seattlen kaupunkikin saanut nimensä Duwamish heimon päällikön Si'ahl:n mukaan. Alueen paikannimet aiheuttavat päänvaivaa muualta tuleville sillä perinteisiin nimiin eivät englanninkielen lausuntasäännöt päde. Muutama esimerkki jotka paljastavat sinut helposti muualta muuttaneeksi, Puyallup - tuottaa paljon haasteita ja lausutaan (pew-AWL-up). Sequim (skwim), Tukwila (tuk-WIL-uh, Leschi (LESH-eye). 

Kesällä 2019 tutustumassa  Squamish ja  Lil’wat heimoihin. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...