Siirry pääsisältöön

mitä vielä 2020?

 

Maldenin pikkukaupungista 70% paloi maanantaisessa maastopalossa. Kuva Evan Ellis/Pullman Radio

Tiesitkö että Yhdysvaltain länsirannikko palaa? Ei hätää, ei sitä tiedä kovin moni muukaan.

 

Ainakaan tilanteen mittasuhteet eivät ole selvillä, ei niin että tilannetta olisi sinällään vähätelty, mutta uutisissa on muitakin asioita joita kirjoittaa. Niin, ja ainahan täällä palaa tähän aikaan vuodesta, palaa, palaa, ei se mikään uusi asia ole mutta tämä vuosi on kuitenkin jotakin ainutkertaista. Suomessa pääkaupunkiseudun pinta-ala on 770km2. Meillä on pelkästään täällä Washingtonin osavaltiossa palanut 3,3 pääkaupunkiseutua, siis reilu kolme kertaa Helsinki-Espoo-Vantaa-Kauniainen. Viidessä päivässä. Ei tänä vuonna, ei tänä kesänä, vaan VIIDESSÄ päivässä. Siihen voidaan sitten laskea lisäksi kaikki ne Oregonissa ja Kaliforniassa palaneet neliökilometrit.


Aktiiviset palot ja ilmanlaatu alueittain fire.airnow.gov

Länsirannikolla on kolme osavaltiota, jos katsotaan etelästä pohjoiseen on eteläisimpänä Kalifornia. Sen pohjoispuolella on Oregon ja Oregonin yläpuolella Washington. Washingtonin pohjoispuolella on Kanadan British Columbia. Sielläkin palaa, tosin vähemmän kuin monina muina vuosina. Usein ajatellaan että Kalifornian pohjoispuolen osavaltiot ja Kanada ovat suojassa maastopaloilta sateitten takia. Tosiasia on kuitenkin että kesät ovat kuumia ja kuivia myös täällä Kaskadien länsipuolella, vuoriston itäpuolella on taas aina enemmän tai vähemmän kuivaa.

Kalifornian Washingtonin ruosteiset kukkulat

Ensimmäisiin maastopaloihin suhtaudutaan tänäkin vuonna lähinnä olankohautuksella, koska täällä on ihan oikeasti olemassa sellainen asia kuin maastopalokausi, aika elokuun alusta lokakuulle jolloin palaa. Muistan kymmeniä kertoja kun alueita on evakuoitu ja ovathan meidän ystävätkin siirtäneet hevosiaan turvaan joen toiselle puolen, ajaneet kesämökille hakemaan tärkeimmät tavarat tai peruuttaneet viikonlopun savun takia, niin että ei ne palot sinällään mitään poikkeuksellista ole.

Lauantaina puoliltapäivin kaupan parkkipaikalla.

Kun savupilvet yhdistyvät Oregonin ja Kalifornian sauhuihin tuupaten Seattlen alueelle massiivisen savupilven havahtuvat hereille nekin jotka eivät ole liiemmin uutisia seurailleet. Ilman laatu putoaa tunneissa hyvästä vaaralliseksi ja ihmisiä kehoitetaan pysymään sisätiloissa. Muiden mukana myös me väsäämme tuulettimista ja suodattimista kotitekoisia ilmanpuhdistia. Tunnen itseni ihan McGyveriksi viritellessäni savusieppareita jotka värjäytyvät suljettujen ovien ja ikkunoittenkin takana ruskeiksi. Kadut autioituvat enkä voi olla ajattelematta villieläinparkoja, niitä kun ei kukaan laske sisätiloihin moneen kertaan suodatettuun ilmaan. Entä kaikki ne paloja paenneet eläimet jotka ovat nyt kodittomia.


Alle vuorokausi käytössä.

Vietämme viikonloppua sisällä talossa – TAAS. Onneksi on talo. Onneksi on vain savua. Onneksi meillä ei pala vaan palaa jossakin kauempana. Meillä on vain savua. Sitä on paljon. Päätä särkee ja kurkkua kuivaa. Silmät tuntuvat hiekkaisilta. Me katsotaan elokuvia ja syödään poppareita. Meillä ei ole mitään hätää mutta monella muulla on. Koti on palanut. Työpaikka on palanut. Onnellisia ovat ne joiden suurin ongelma on savu.

 

En voi olla miettimättä mitä tämä hullu vuosi meille seuraavaksi tarjoilee. Heinäsirkkoja? Tulivuorenpurkauksia? Maanjäristyksiä? Heinäsirkat ovat se epätodennäköisin vaihtoehto. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...