Siirry pääsisältöön

amerikan aakkoset V - Z

 V is for Volcano

 

Meidän osavaltiossa on viisi tulivuorta ja ne näyttävät juuri sellaisilta tulivuorilta kuin lapsena piirrettiin. Kauniina ja kuulaana päivänä niistä voi voi täältä meidän nurkilta nähdä kolme - Mt Rainier, Mt Baker ja Glacier Peak, mutta Reiska niistä taitaa olla kaikille se rakkain ja Hellu taas kuuluisin. Reiska ja Hellu ovat myös siellä maailman vaarallisimpien tulivuorten listalla ystäviensä Vesuviuksen ja Pinatubon kanssa. Mt St Helensin purkauksesta 1980 on tehty elokuvia (Dante’s Peak) ja viimeksi tulivuorirouva päästeli höyryjä kesällä 2008.

 

Mt Rainierista, siis Reiskasta puhutaan kuin rakkaasta ystävästä ja sen ulkomuodosta keskustellaan muun small talkin ohessa. Uuden lumipeitteen sataessa vuoden väri muuttuu kesän harmaantamasta lumesta hehkuvan valkoiseksi. Usein Reiskalla on hattu päässä, pilvien muodostaessa renkaan sen päälaelle ja tämä taas tietää joidenkin mukaan sadetta.


1980 Mt St Helens Purkautui rajusti ja menetti huippunsa. 


 

W is for Washington State

 

Minun Amerikkani, se mille sydän sykkii ja mitä rakastan ja miksi rakastan tätä rosoista maata niin syvästi. Villi Pohjola, Pacific Northwest muodostuu kahdesta osavaltiosta ja yhdestä provinssista; Washington, Oregon ja Kanadan British Columbia. Washington siinä keskellä, osavaltio jonka Kaskadien vuoristo jakaa lännen ikivihreään vehreyteen ja itäisen osavaltion autiomaan kuivuuteen.

 

Me ollaan täällä muitten amerikkalaisten mielestä vähän erilaisia, tällaisia ituhippejä, puiden halailijoita ja kommunisteja. Kuljetaan vaelluskengissä ja legginseissä kaikkialla, päällä ylisuuri villapaita ja päässä pipo. Ihmisen perusoikeuksiin tuntuu kuuluvan omat kanat takapihalla ja tietysti se kasvimaa missä kasvaa luomuna salaatit ja juurekset. Tähän yhdistetään sitten se että ”kaikki” ovat töissä Microsoftilla, Amazonilla, Googlella, Facebookilla...




 

X is for X-mas

 

Tule joulu kultainen... juhlista ihanin. Joulu alkaa meillä kiitospäivästä, ja marraskuun lopussa, kiitospäivän jälkeen koti koristellaan jouluun. Joulun superfanittajana tämä sopii mulle aivan mainiosti. Meidän joulu on enemmän amerikkalainen kuin suomalainen joulupäivän brunsseineen ja joulupyjamineen. Lahjat avataan jouluaamuna ja aattona puun alla on vain ne pyjamat ja ystäviltä saadut paketit.




 

Y is for Yarn

 

Voiko ihmisellä koskaan olla liikaa lankoja? Entä keskeneräisiä projekteja joita voi jatkaa sitten kun siltä tuntuu? Entä erilaisia puikkoja ja koukkuja? Mikä on kaikista kaupoista ihanin? No lankakauppa tietysti. Ihan lampaanvillan tuoksu ja käsituntuma joka vaihtelee langan alkulähteen mukaan. Islantilainen villa on karkeaa ja kovaa, alpakka taas pehmeää. Käsinvärjättyä? Kirjavaa? Yksiväristä? Mun suureksi suruksi langat joutuu edelleen ostamaan ilman tätä ihanaa tuoksuttelu ja koskettelu prosessia, ja olen varmasti ensimmäisten kanssa jonossa kun lankakauppa taas avaa ovensa.




 

Z is not for Zebra

 

Eikä se ole eläintarhakaan. Mutta se on Zoom. Tärkein työväline maaliskuun alun jälkeen. Palaverit tapahtuu Zoomissa, samoin asiakastapaamiset. Zoomissa nähdään myös ystävät, lääkärit ja terapeutit. Puheterapiaa? No Zoomissapa hyvinkin. Zoom on tarvittaessa myös Teams, Go to Meeting, Blue Jeans tai Webex.




Edelliset aakkoset:
Muitten aakkoset:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän