Siirry pääsisältöön

Amerikan aakkoset: O - U

 O is for Owl

Amerikanviirupöllö ja huuhkaja, meidän öiset ääneet keijokojootin lisäksi. Pöllöjen huhuilussa on mulle jotakin rauhoittavaa enkä taida koskaan kyllästyä kuuntelemaan niitten juttelua. Pöllöjä näkee meillä myös päivisin ja joskus metsän hämärissä päivänsokea pöllö erehtyy luulemaan lenkeilijän pipoa tai ponnaria saaliiksi ja etenkin alkusyksystä monilla poluilla on varoituksia hyökkäilevistä pöllöistä. Olen itsekin jokusen kerran törmännyt polulla pöllöön joka on lähtenyt seuraamaan mun ja koiran matkaa lehahtamalla puusta toiseen.


Photo: Christopher Schwarz/Audubon Photography Awards


P is for Pumpkin

Omppujen lisäksi kurpitsat ovat syksyn merkki niin pihoja koristamassa kuin ruuassakin. Kaupat täyttyvät kurpitsasoseesta, jota on helppo tehdä ja pakastaa ihan itsekin. Soseesta se päätyy keittoihin, aamupannareihin, kuivakakkuja mehevöittämään, muffinseihin, skonsseihin ja jopa kahviin. Syksyn eka tunnari taitaakin usein olla Starbucksin Pumpkin Spice Latte. Ne kaiverrettavat kurpitsat ovat lähinnä isoja ja kauniita ja maukkaampi versio on huomattavasti pienempi sokerikurpitsa.


Koristekurpitsat ja yhdet kaksoset kuistilla.


 

Q is for Quiet

Hiljaisuus. Minä tarvitsen hiljaisuutta. Ilman omaa aikaa, hiljaista hetkeä ja mahdollisuutta koota omia ajatuksia väsyn. Hiljaisuus on ennenkaikkea hiljaisuutta ihmisistä ja arjen äänistä. Se on metsän polku ja mullan tuoksu. Syksyn lehtien kahina jaloissa tai kevään lätäköt. Hiljaisuudessa kuuluu sammakon kurnutus, ilmaan karkaava listu tai majavan hännän läpsäys lammen ruovikossa.


Hiljaisuus.


 

R is for Rain

Sade soittaa lauluaan taloa vasten liimaten kellastuneet lehdet edessä olevaan katuun syksyn ensimmäisen myrskyn pyyhkiessä meidän ylitse. Muistan miten ihosin sateisia viikonloppuja häärätessäni kaksosten autoistuinten kanssa, nostaessani niitä autosta ostoskärryyn ja takaisin märällä, viimaisella parkkipaikalla. Sade on kuitenkin kasvanut olennaiseksi osaksi minua, onhan se kastellut minua vuodesta 2002 ja kesän kuivan kauden jälkeen sade tuntuu armolliselta sen sammuttaessa metsäpalot ja kastellessa pölyisen ja kuivan maan.


Toisinaan sataa liikaakin.


 

S is for Seattle

Siinä missä Helsinki oli joskus minun kaupunkini on Seattle kasvanut sellaiseksi. Vaikka me asutaan kahden järven tuollapuolen, suojaisassa suburbiassa hengitän kaupunkilaisena kaupungin tahtiin. Tunnen kaupungin kadut niin etelässä kuin pohjoisessakin sen sydän ei syki keskustassa, siellä missä turistit ennen vaelsivat vaan kaupunginosissa keskustan ympärillä, niitten pienissä kahviloissa, putiikeissa ja ihmisissä. Ajan kaupungissa pääasiassa ilman auton tai puhelimen ohjausta enkä pelkää sen kapeita, ahtaita katuja ja liikennesolmuja.


Seattle


T is for Transaction

Työ. Suomalaiselle naiselle työ on osa identiteettiä. Olen yrittänyt karistaa sitä ja olla arvottamatta itseäni - en muita - työni kautta, mutta kotoa saatu yrittämisen malli virtaa vahvana. Minä olen hyvä tässä. Minä osaan tämän. Pidän työstäni ja vaikka hetkittäin toivon että voisin laskea puhelimen alas olen innoissani jokaisesta uudesta asiakkaasta ja heidän unelmiensa toteutumisesta. Transaction - kauppa. Jokainen niistä on yhtä tärkeä riippumatta siitä liikutellaanko miljoonia vai satoja tuhansia.



 

U is for Umbrella

Niin sateenvarjot tai ehkä enneminkin niitten puute. Kaksi kirjainta menee sateelle sen ollessa olennainen osa arkea ja ajatuksia. Täällä turistin tunnistaa sontikasta ja kesällä kiinalaisen suojelemassa hipiäänsä auringolta. Sateella ei sateesuojaa käytä kukaan, tihkusateessa voi hetken loikkia ilman sadetakkiakin, mutta sadetakki ja kumisaappaat kuuluvat täällä pohjoisella länsirannikolla jokaisen varustukseen ja omastakin vaatekaapista löytyy neljä sadetakkia ja kolmet kumpparit.



Aakkosiaan ovat listanneet myös Minna ja Heidi:

Kahvikissan kynästä 

Heidin Italia

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...