Siirry pääsisältöön

Amerikan aakkoset: O - U

 O is for Owl

Amerikanviirupöllö ja huuhkaja, meidän öiset ääneet keijokojootin lisäksi. Pöllöjen huhuilussa on mulle jotakin rauhoittavaa enkä taida koskaan kyllästyä kuuntelemaan niitten juttelua. Pöllöjä näkee meillä myös päivisin ja joskus metsän hämärissä päivänsokea pöllö erehtyy luulemaan lenkeilijän pipoa tai ponnaria saaliiksi ja etenkin alkusyksystä monilla poluilla on varoituksia hyökkäilevistä pöllöistä. Olen itsekin jokusen kerran törmännyt polulla pöllöön joka on lähtenyt seuraamaan mun ja koiran matkaa lehahtamalla puusta toiseen.


Photo: Christopher Schwarz/Audubon Photography Awards


P is for Pumpkin

Omppujen lisäksi kurpitsat ovat syksyn merkki niin pihoja koristamassa kuin ruuassakin. Kaupat täyttyvät kurpitsasoseesta, jota on helppo tehdä ja pakastaa ihan itsekin. Soseesta se päätyy keittoihin, aamupannareihin, kuivakakkuja mehevöittämään, muffinseihin, skonsseihin ja jopa kahviin. Syksyn eka tunnari taitaakin usein olla Starbucksin Pumpkin Spice Latte. Ne kaiverrettavat kurpitsat ovat lähinnä isoja ja kauniita ja maukkaampi versio on huomattavasti pienempi sokerikurpitsa.


Koristekurpitsat ja yhdet kaksoset kuistilla.


 

Q is for Quiet

Hiljaisuus. Minä tarvitsen hiljaisuutta. Ilman omaa aikaa, hiljaista hetkeä ja mahdollisuutta koota omia ajatuksia väsyn. Hiljaisuus on ennenkaikkea hiljaisuutta ihmisistä ja arjen äänistä. Se on metsän polku ja mullan tuoksu. Syksyn lehtien kahina jaloissa tai kevään lätäköt. Hiljaisuudessa kuuluu sammakon kurnutus, ilmaan karkaava listu tai majavan hännän läpsäys lammen ruovikossa.


Hiljaisuus.


 

R is for Rain

Sade soittaa lauluaan taloa vasten liimaten kellastuneet lehdet edessä olevaan katuun syksyn ensimmäisen myrskyn pyyhkiessä meidän ylitse. Muistan miten ihosin sateisia viikonloppuja häärätessäni kaksosten autoistuinten kanssa, nostaessani niitä autosta ostoskärryyn ja takaisin märällä, viimaisella parkkipaikalla. Sade on kuitenkin kasvanut olennaiseksi osaksi minua, onhan se kastellut minua vuodesta 2002 ja kesän kuivan kauden jälkeen sade tuntuu armolliselta sen sammuttaessa metsäpalot ja kastellessa pölyisen ja kuivan maan.


Toisinaan sataa liikaakin.


 

S is for Seattle

Siinä missä Helsinki oli joskus minun kaupunkini on Seattle kasvanut sellaiseksi. Vaikka me asutaan kahden järven tuollapuolen, suojaisassa suburbiassa hengitän kaupunkilaisena kaupungin tahtiin. Tunnen kaupungin kadut niin etelässä kuin pohjoisessakin sen sydän ei syki keskustassa, siellä missä turistit ennen vaelsivat vaan kaupunginosissa keskustan ympärillä, niitten pienissä kahviloissa, putiikeissa ja ihmisissä. Ajan kaupungissa pääasiassa ilman auton tai puhelimen ohjausta enkä pelkää sen kapeita, ahtaita katuja ja liikennesolmuja.


Seattle


T is for Transaction

Työ. Suomalaiselle naiselle työ on osa identiteettiä. Olen yrittänyt karistaa sitä ja olla arvottamatta itseäni - en muita - työni kautta, mutta kotoa saatu yrittämisen malli virtaa vahvana. Minä olen hyvä tässä. Minä osaan tämän. Pidän työstäni ja vaikka hetkittäin toivon että voisin laskea puhelimen alas olen innoissani jokaisesta uudesta asiakkaasta ja heidän unelmiensa toteutumisesta. Transaction - kauppa. Jokainen niistä on yhtä tärkeä riippumatta siitä liikutellaanko miljoonia vai satoja tuhansia.



 

U is for Umbrella

Niin sateenvarjot tai ehkä enneminkin niitten puute. Kaksi kirjainta menee sateelle sen ollessa olennainen osa arkea ja ajatuksia. Täällä turistin tunnistaa sontikasta ja kesällä kiinalaisen suojelemassa hipiäänsä auringolta. Sateella ei sateesuojaa käytä kukaan, tihkusateessa voi hetken loikkia ilman sadetakkiakin, mutta sadetakki ja kumisaappaat kuuluvat täällä pohjoisella länsirannikolla jokaisen varustukseen ja omastakin vaatekaapista löytyy neljä sadetakkia ja kolmet kumpparit.



Aakkosiaan ovat listanneet myös Minna ja Heidi:

Kahvikissan kynästä 

Heidin Italia

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...