Siirry pääsisältöön

Amerikan aakkoset: O - U

 O is for Owl

Amerikanviirupöllö ja huuhkaja, meidän öiset ääneet keijokojootin lisäksi. Pöllöjen huhuilussa on mulle jotakin rauhoittavaa enkä taida koskaan kyllästyä kuuntelemaan niitten juttelua. Pöllöjä näkee meillä myös päivisin ja joskus metsän hämärissä päivänsokea pöllö erehtyy luulemaan lenkeilijän pipoa tai ponnaria saaliiksi ja etenkin alkusyksystä monilla poluilla on varoituksia hyökkäilevistä pöllöistä. Olen itsekin jokusen kerran törmännyt polulla pöllöön joka on lähtenyt seuraamaan mun ja koiran matkaa lehahtamalla puusta toiseen.


Photo: Christopher Schwarz/Audubon Photography Awards


P is for Pumpkin

Omppujen lisäksi kurpitsat ovat syksyn merkki niin pihoja koristamassa kuin ruuassakin. Kaupat täyttyvät kurpitsasoseesta, jota on helppo tehdä ja pakastaa ihan itsekin. Soseesta se päätyy keittoihin, aamupannareihin, kuivakakkuja mehevöittämään, muffinseihin, skonsseihin ja jopa kahviin. Syksyn eka tunnari taitaakin usein olla Starbucksin Pumpkin Spice Latte. Ne kaiverrettavat kurpitsat ovat lähinnä isoja ja kauniita ja maukkaampi versio on huomattavasti pienempi sokerikurpitsa.


Koristekurpitsat ja yhdet kaksoset kuistilla.


 

Q is for Quiet

Hiljaisuus. Minä tarvitsen hiljaisuutta. Ilman omaa aikaa, hiljaista hetkeä ja mahdollisuutta koota omia ajatuksia väsyn. Hiljaisuus on ennenkaikkea hiljaisuutta ihmisistä ja arjen äänistä. Se on metsän polku ja mullan tuoksu. Syksyn lehtien kahina jaloissa tai kevään lätäköt. Hiljaisuudessa kuuluu sammakon kurnutus, ilmaan karkaava listu tai majavan hännän läpsäys lammen ruovikossa.


Hiljaisuus.


 

R is for Rain

Sade soittaa lauluaan taloa vasten liimaten kellastuneet lehdet edessä olevaan katuun syksyn ensimmäisen myrskyn pyyhkiessä meidän ylitse. Muistan miten ihosin sateisia viikonloppuja häärätessäni kaksosten autoistuinten kanssa, nostaessani niitä autosta ostoskärryyn ja takaisin märällä, viimaisella parkkipaikalla. Sade on kuitenkin kasvanut olennaiseksi osaksi minua, onhan se kastellut minua vuodesta 2002 ja kesän kuivan kauden jälkeen sade tuntuu armolliselta sen sammuttaessa metsäpalot ja kastellessa pölyisen ja kuivan maan.


Toisinaan sataa liikaakin.


 

S is for Seattle

Siinä missä Helsinki oli joskus minun kaupunkini on Seattle kasvanut sellaiseksi. Vaikka me asutaan kahden järven tuollapuolen, suojaisassa suburbiassa hengitän kaupunkilaisena kaupungin tahtiin. Tunnen kaupungin kadut niin etelässä kuin pohjoisessakin sen sydän ei syki keskustassa, siellä missä turistit ennen vaelsivat vaan kaupunginosissa keskustan ympärillä, niitten pienissä kahviloissa, putiikeissa ja ihmisissä. Ajan kaupungissa pääasiassa ilman auton tai puhelimen ohjausta enkä pelkää sen kapeita, ahtaita katuja ja liikennesolmuja.


Seattle


T is for Transaction

Työ. Suomalaiselle naiselle työ on osa identiteettiä. Olen yrittänyt karistaa sitä ja olla arvottamatta itseäni - en muita - työni kautta, mutta kotoa saatu yrittämisen malli virtaa vahvana. Minä olen hyvä tässä. Minä osaan tämän. Pidän työstäni ja vaikka hetkittäin toivon että voisin laskea puhelimen alas olen innoissani jokaisesta uudesta asiakkaasta ja heidän unelmiensa toteutumisesta. Transaction - kauppa. Jokainen niistä on yhtä tärkeä riippumatta siitä liikutellaanko miljoonia vai satoja tuhansia.



 

U is for Umbrella

Niin sateenvarjot tai ehkä enneminkin niitten puute. Kaksi kirjainta menee sateelle sen ollessa olennainen osa arkea ja ajatuksia. Täällä turistin tunnistaa sontikasta ja kesällä kiinalaisen suojelemassa hipiäänsä auringolta. Sateella ei sateesuojaa käytä kukaan, tihkusateessa voi hetken loikkia ilman sadetakkiakin, mutta sadetakki ja kumisaappaat kuuluvat täällä pohjoisella länsirannikolla jokaisen varustukseen ja omastakin vaatekaapista löytyy neljä sadetakkia ja kolmet kumpparit.



Aakkosiaan ovat listanneet myös Minna ja Heidi:

Kahvikissan kynästä 

Heidin Italia

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...