Siirry pääsisältöön

matka omaan kotiin - toivepostaus

 


”Me saatiin siitä 49 tarjousta ja hinta nousi taas kerran parikymmentä prosenttia?” - Soititko niille 48:lle välittäjälle jonka asiakas hävisi vai laitoitko sähköpostia? ”Tein molemmat, kello oli paljon ja väsytti mutta pitäähän niille kertoa että eivät taloa saaneet ja ensi kerralla minä saatan olla siinä tilanteessa itse.” - Me saatiin kahden miljoonan kohteeseen kolme tarjousta. -”Wow!” Kannan korteni kekoon ja kerron että neljässä päivässä kohteessa oli 109 yksityisnäyttöä, tarjouksia tuli 19 ja hinta nousi taivaisiin. Me istutaan viikkopalaverissa Zoomissa ja keskustellaan markkinasta ennen palaverin alkamista. Toisen asiakkaan kotihaussa on kolme kohdetta, etsinnässä aika tavallinen perheasunto kahden koulupiirin ja neljän kaupungin alueelta, budjetti kaksi miljoonaa. Kaksi niistä kohteista on ison tien vieressä ja ovat olleet myynnissä pitkään, kolmas ei muuten sovi asiakkaalle. Olemme odottaneet jotakin muuta jo useamman viikon. Tilanne parantunee kevään markkinan lähtiessä käyntiin ja tällekin perheelle löydetään uusi koti. Vanha koti myydään sen jälkeen kun uusi on löytynyt ja perhe on muuttanut. Useimmat meistä välittäjistä tekevät töitä niin myyjien kuin ostajien kanssa, jokainen meistä on ollut yksi niistä 48:sta jotka eivät saaneet kohdetta ja vastaavasti soittamassa niitä puheluita iltamyöhään.




 

Ilman hyvää ja kokenutta ostajan välittäjää on Seattlen alueen tämänhetkisessä markkinassa miltei mahdotonta ostaa yhtään mitään. Moni uupuu ja luovuttaa. Omille asiakkailleni painotan että jokaisen kodin saa kuitenkin lopulta se yksi ostaja eikä minulla ole koskaan ollut asiakasta jolle se oma koti ei olisi löytynyt, sanonkin jokaiselle uudelle ostajalle että sinun kotisi on tuolla jossakin, ihan varmasti. Prosessiin pitää suhtautua vähän kuin suureen seikkailuun tai ristiretkeen. Matkan varrella tulee takaiskuja mutta lopulta kädessä on uuden kodin avaimet ja palaset loksahtavat paikoilleen.




 

Asuntokauppa on Seattlen alueella ollut jo vuosia tällaista, enemmän tai vähemmän myyjän markkina ja viimeisen vuoden aikana tilanne on tavallaan kärjistynyt myyjien välttämistä myymistä pandemian ja pandemiarajoitusten takia, ja toisaalta harva myyjä on innokas ryhtymään itse ostajaksi. Kodin vaihtamiseen tarvitaan hyvää strategiaa, loistavaa pankkia ja kokenutta välittäjää. Tässä markkinassa on oma myytävä ensin ja mietittävä missä asutaan kunnes uusi löytyy, tai vaihtoehtoisesti ostettava riippumatta siitä että omistaa toisen kodin. Jälkimmäinen vaatii kovia hermoja ja hyvää taloudellista tilannetta, kahden asunnon loukku on tosin aika epätodennäköinen tilanne jos myytävä koti on edes kohtuullisessa kunnossa ja sijainniltaan järkevä.

 

Juuri nyt meidän tiimillä on asiakas joka odottaa uuden kodin valmistumista yhden makuuhuoneen vuokra-asunnossa kahden teini-ikäisen lapsen kanssa. Oma myytiin ennen joulua, uusi valmistuu maaliskuussa. Useimmat päätyvät ostamaan ja muuttamaan ensin, myymään vanhan sen jälkeen.

 

Täällä ostaja tarvitsee oman välittäjänsä ja myyjä omansa. Pakko ei ole, mutta oman oikeusturvan kannalta se on tärkeää ja järkevää, sitäpaitsi miltei poikkeuksetta myyjä maksaa ostajan välittäjän palkan. Pandemian aikana ostajan välittäjä on ollut välttämättömyys sillä kohteita on ollut mahdollista nähdä vain yksityisnäytöin oman välittäjän kanssa. Tällä on ollut suurin vaikutus lähinnä uteliaisiin naapureihin ja sunnuntaishoppailijoihin, sillä harvemmin taloja täällä myydään avoimissa näytöissä, tosiostajat kulkevat omien välittäjiensä kanssa yksityisnäytöissä.




 

Kun asiakas löytää sen oman unelmiensa talon istutaan alas laatimaan strategiaa, onko tämä se talo joka on pakko saada? Mitä olet valmis tekemään ja mistä luopumaan? Missä vaiheessa olet valmis toteamaan ettei se ollut sen arvoista? Valtaosa kohteista on myynnissä keskiviikosta tai torstaista tiistaihin. Tiistaina iltapäivästä kerätään tarjoukset ja istutaan alas myyjän kanssa. Myyjän kanssa vastaava keskustelu on käyty ennen kohteen laittamista myyntiin, millä hinnalla olet valmis myymään? Millä ehdoin? Miltä näyttäisi se unelmien tarjous?

 

Ennen kuin myytävä asunto tulee myyntiin tapahtuu paljon. Kohde kuntotarkastetaan, siivotaan ja somistetaan. Jos talossa asutaan edelleen, huolehditaan siitä että huonekalut sopivat tilaan ja että ne tuovat kodin parhaat piirteet esiin, kaikki ylimääräinen siirretään autotalliin tai vuokrattuun varastoon. Kohteesta halutaan luoda avara ja valoisa mielikuva. Tarvittaessa paikalle tuodaan ammattisomistaja joka sisustaa kohteen kokonaan uudelleen. Myyntiremontti tehdään silloin kun kohteen kunto sen vaatii, useimmiten ostaja haluaa ostaa kodin johon voi muuttaa suoraan sisään ja harvempi etsii remonttikohdetta. Julkaisuviikolla ammattikuvaaja kuvaa kodin, siitä tehdään virtuaaliesittely ja piirretään pohjapiirustuskuvat. Tavoitteena on että kun kohde tulee myyntiin ja ensimmäinen ostajaehdokas kävelee ovesta sisään on ensivaikutelma täydellinen.


Kurkkaa koteihin!


 

Kaikkien toimistojen myytävät kohteet tulevat myyntiin samaan tietokantaan. Jokainen välittäjä sitoutuu tähän ja tämän noudattamatta jättämisestä saa muhkeat sakot. Ennakkomyynnistä saattaa meidän osavaltiossa jopa menettää lisenssin, monessa muussa osavaltiossa ennakkomyynti on taas arkipäivää. Täällä taas myyntiin tulevat kohteet pidetään loppuun asti salassa eikä niistä puhuta kenellekään, ei edes sille parhaalle kaverille muuten kuin ympäripyöreästi kertomatta mitään oleellista.

 

Matka tarjouksen hyväksymisestä kaupan vahvistamiseen kestää keskimäärin kuukauden. Käteiskaupassa aika on lyhyempi mutta silloinkin vähintään kymmenen päivää. Tämä aika kuluu taustatyöhön välittäjien, vakuutusyhtiöiden ja rahoittajan kanssa. Ostajan ja myyjän tehtäväksi jää lähinnä odottaa ajan kulumista.

 

Asuntokauppa virkistyy täällä kevään alkaessa ja maaliskuussa kohteita tullee taas myyntiin enemmän. Kaupankäynti hiljenee kesäkuukausiksi ja vilkastuu taas elokuun lopussa. Marraskuun lopussa myyjät keskittyvät kiitospäivään ja jouluun. Pandemian aikana tämä perinteinen kaupankäynnin sykli on puuttunut ja kauppaa on käyty läpi vuoden. Vuoden ensimmäiset kuukaudet keskitytään kevään valmistelemiseen ja jatkokouluttautumiseen - kääritään hihoja.



Kaikki kirjoituksen data on omasta kotipostinumerosta. 

Kommentit

  1. Tämä kuulosti rinnakkaiselta universumilta :) Tiedän, että joissakin maissa kiinteistömarkkinat ovat näin kuumat. Suomessa vain pääkaupunkiseudulla on vilskettä. Muualla Suomessa on nyt aikamoista kaamosta. Kämpät seisovat myymättä vuosia. Hinnat vaihtelee alueittain tosi rajusti. Muutaman kilometrin sisällä ero voi olla kolminkertainen. Välittäjän työ on hullunrohkean homma. Monet lopettivat, koska normaaliin palkkaan ei pääse, kun kauppa ei käy. Erikoisesti maaseutu on aikamoisessa jamassa. Vielä silloi, kuin itse ostimme talon, oli jonkin verran kilpailua. Tosin, kaikki tarjoukset sijoittuivat pieneen marginaaliin (5000 euron erolla). Se varmaan naurattaisi Seattlessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markkina hintatasoineen vaihtelee jo osavaltion sisälläkin tosin vielä paljon enemmän osavaltiosta toiseen. Siinä missä meillä puolimiljoonaa on ensiasunnon hinta on se jossakin muualla helposti jo hulppeammanpuoleisen perheasunnon hintalappu. Onkin yleistä että muualta tulijat saattavat olla vähän häkeltyneitä ja järkyttyneitä meidän hintatasosta.

      Poista
  2. Hei,
    Ehdin nyt vasta kommentoimaan. Kiitos tästä(kin) postauksesta, olipa mielenkiintoista luettavaa millaiset ovat välittäjien ja ostajien/myyjien polut siellä. Tästä todellakin selviää miten on järkevää että sekä ostajalla ja myyjällä on omat välittäjänsä!
    Jos asiakas joutuu vuokraamaan asunnon kun oma on myyty pois alta, niin onko siellä vaikeaa löytää väliaikainen asunto? Ja ylipäätään, asuuko siellä teidän alueella ja lähialueilla ihmiset pääsääntöisesti omistusasunnoissa, vuokralla asuvia on ilmeisesti vähemmän?
    Mukavaa viikonjatkoa!
    Merja Kaakkois-Suomesta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän