Siirry pääsisältöön

matka omaan kotiin - toivepostaus

 


”Me saatiin siitä 49 tarjousta ja hinta nousi taas kerran parikymmentä prosenttia?” - Soititko niille 48:lle välittäjälle jonka asiakas hävisi vai laitoitko sähköpostia? ”Tein molemmat, kello oli paljon ja väsytti mutta pitäähän niille kertoa että eivät taloa saaneet ja ensi kerralla minä saatan olla siinä tilanteessa itse.” - Me saatiin kahden miljoonan kohteeseen kolme tarjousta. -”Wow!” Kannan korteni kekoon ja kerron että neljässä päivässä kohteessa oli 109 yksityisnäyttöä, tarjouksia tuli 19 ja hinta nousi taivaisiin. Me istutaan viikkopalaverissa Zoomissa ja keskustellaan markkinasta ennen palaverin alkamista. Toisen asiakkaan kotihaussa on kolme kohdetta, etsinnässä aika tavallinen perheasunto kahden koulupiirin ja neljän kaupungin alueelta, budjetti kaksi miljoonaa. Kaksi niistä kohteista on ison tien vieressä ja ovat olleet myynnissä pitkään, kolmas ei muuten sovi asiakkaalle. Olemme odottaneet jotakin muuta jo useamman viikon. Tilanne parantunee kevään markkinan lähtiessä käyntiin ja tällekin perheelle löydetään uusi koti. Vanha koti myydään sen jälkeen kun uusi on löytynyt ja perhe on muuttanut. Useimmat meistä välittäjistä tekevät töitä niin myyjien kuin ostajien kanssa, jokainen meistä on ollut yksi niistä 48:sta jotka eivät saaneet kohdetta ja vastaavasti soittamassa niitä puheluita iltamyöhään.




 

Ilman hyvää ja kokenutta ostajan välittäjää on Seattlen alueen tämänhetkisessä markkinassa miltei mahdotonta ostaa yhtään mitään. Moni uupuu ja luovuttaa. Omille asiakkailleni painotan että jokaisen kodin saa kuitenkin lopulta se yksi ostaja eikä minulla ole koskaan ollut asiakasta jolle se oma koti ei olisi löytynyt, sanonkin jokaiselle uudelle ostajalle että sinun kotisi on tuolla jossakin, ihan varmasti. Prosessiin pitää suhtautua vähän kuin suureen seikkailuun tai ristiretkeen. Matkan varrella tulee takaiskuja mutta lopulta kädessä on uuden kodin avaimet ja palaset loksahtavat paikoilleen.




 

Asuntokauppa on Seattlen alueella ollut jo vuosia tällaista, enemmän tai vähemmän myyjän markkina ja viimeisen vuoden aikana tilanne on tavallaan kärjistynyt myyjien välttämistä myymistä pandemian ja pandemiarajoitusten takia, ja toisaalta harva myyjä on innokas ryhtymään itse ostajaksi. Kodin vaihtamiseen tarvitaan hyvää strategiaa, loistavaa pankkia ja kokenutta välittäjää. Tässä markkinassa on oma myytävä ensin ja mietittävä missä asutaan kunnes uusi löytyy, tai vaihtoehtoisesti ostettava riippumatta siitä että omistaa toisen kodin. Jälkimmäinen vaatii kovia hermoja ja hyvää taloudellista tilannetta, kahden asunnon loukku on tosin aika epätodennäköinen tilanne jos myytävä koti on edes kohtuullisessa kunnossa ja sijainniltaan järkevä.

 

Juuri nyt meidän tiimillä on asiakas joka odottaa uuden kodin valmistumista yhden makuuhuoneen vuokra-asunnossa kahden teini-ikäisen lapsen kanssa. Oma myytiin ennen joulua, uusi valmistuu maaliskuussa. Useimmat päätyvät ostamaan ja muuttamaan ensin, myymään vanhan sen jälkeen.

 

Täällä ostaja tarvitsee oman välittäjänsä ja myyjä omansa. Pakko ei ole, mutta oman oikeusturvan kannalta se on tärkeää ja järkevää, sitäpaitsi miltei poikkeuksetta myyjä maksaa ostajan välittäjän palkan. Pandemian aikana ostajan välittäjä on ollut välttämättömyys sillä kohteita on ollut mahdollista nähdä vain yksityisnäytöin oman välittäjän kanssa. Tällä on ollut suurin vaikutus lähinnä uteliaisiin naapureihin ja sunnuntaishoppailijoihin, sillä harvemmin taloja täällä myydään avoimissa näytöissä, tosiostajat kulkevat omien välittäjiensä kanssa yksityisnäytöissä.




 

Kun asiakas löytää sen oman unelmiensa talon istutaan alas laatimaan strategiaa, onko tämä se talo joka on pakko saada? Mitä olet valmis tekemään ja mistä luopumaan? Missä vaiheessa olet valmis toteamaan ettei se ollut sen arvoista? Valtaosa kohteista on myynnissä keskiviikosta tai torstaista tiistaihin. Tiistaina iltapäivästä kerätään tarjoukset ja istutaan alas myyjän kanssa. Myyjän kanssa vastaava keskustelu on käyty ennen kohteen laittamista myyntiin, millä hinnalla olet valmis myymään? Millä ehdoin? Miltä näyttäisi se unelmien tarjous?

 

Ennen kuin myytävä asunto tulee myyntiin tapahtuu paljon. Kohde kuntotarkastetaan, siivotaan ja somistetaan. Jos talossa asutaan edelleen, huolehditaan siitä että huonekalut sopivat tilaan ja että ne tuovat kodin parhaat piirteet esiin, kaikki ylimääräinen siirretään autotalliin tai vuokrattuun varastoon. Kohteesta halutaan luoda avara ja valoisa mielikuva. Tarvittaessa paikalle tuodaan ammattisomistaja joka sisustaa kohteen kokonaan uudelleen. Myyntiremontti tehdään silloin kun kohteen kunto sen vaatii, useimmiten ostaja haluaa ostaa kodin johon voi muuttaa suoraan sisään ja harvempi etsii remonttikohdetta. Julkaisuviikolla ammattikuvaaja kuvaa kodin, siitä tehdään virtuaaliesittely ja piirretään pohjapiirustuskuvat. Tavoitteena on että kun kohde tulee myyntiin ja ensimmäinen ostajaehdokas kävelee ovesta sisään on ensivaikutelma täydellinen.


Kurkkaa koteihin!


 

Kaikkien toimistojen myytävät kohteet tulevat myyntiin samaan tietokantaan. Jokainen välittäjä sitoutuu tähän ja tämän noudattamatta jättämisestä saa muhkeat sakot. Ennakkomyynnistä saattaa meidän osavaltiossa jopa menettää lisenssin, monessa muussa osavaltiossa ennakkomyynti on taas arkipäivää. Täällä taas myyntiin tulevat kohteet pidetään loppuun asti salassa eikä niistä puhuta kenellekään, ei edes sille parhaalle kaverille muuten kuin ympäripyöreästi kertomatta mitään oleellista.

 

Matka tarjouksen hyväksymisestä kaupan vahvistamiseen kestää keskimäärin kuukauden. Käteiskaupassa aika on lyhyempi mutta silloinkin vähintään kymmenen päivää. Tämä aika kuluu taustatyöhön välittäjien, vakuutusyhtiöiden ja rahoittajan kanssa. Ostajan ja myyjän tehtäväksi jää lähinnä odottaa ajan kulumista.

 

Asuntokauppa virkistyy täällä kevään alkaessa ja maaliskuussa kohteita tullee taas myyntiin enemmän. Kaupankäynti hiljenee kesäkuukausiksi ja vilkastuu taas elokuun lopussa. Marraskuun lopussa myyjät keskittyvät kiitospäivään ja jouluun. Pandemian aikana tämä perinteinen kaupankäynnin sykli on puuttunut ja kauppaa on käyty läpi vuoden. Vuoden ensimmäiset kuukaudet keskitytään kevään valmistelemiseen ja jatkokouluttautumiseen - kääritään hihoja.



Kaikki kirjoituksen data on omasta kotipostinumerosta. 

Kommentit

  1. Tämä kuulosti rinnakkaiselta universumilta :) Tiedän, että joissakin maissa kiinteistömarkkinat ovat näin kuumat. Suomessa vain pääkaupunkiseudulla on vilskettä. Muualla Suomessa on nyt aikamoista kaamosta. Kämpät seisovat myymättä vuosia. Hinnat vaihtelee alueittain tosi rajusti. Muutaman kilometrin sisällä ero voi olla kolminkertainen. Välittäjän työ on hullunrohkean homma. Monet lopettivat, koska normaaliin palkkaan ei pääse, kun kauppa ei käy. Erikoisesti maaseutu on aikamoisessa jamassa. Vielä silloi, kuin itse ostimme talon, oli jonkin verran kilpailua. Tosin, kaikki tarjoukset sijoittuivat pieneen marginaaliin (5000 euron erolla). Se varmaan naurattaisi Seattlessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markkina hintatasoineen vaihtelee jo osavaltion sisälläkin tosin vielä paljon enemmän osavaltiosta toiseen. Siinä missä meillä puolimiljoonaa on ensiasunnon hinta on se jossakin muualla helposti jo hulppeammanpuoleisen perheasunnon hintalappu. Onkin yleistä että muualta tulijat saattavat olla vähän häkeltyneitä ja järkyttyneitä meidän hintatasosta.

      Poista
  2. Hei,
    Ehdin nyt vasta kommentoimaan. Kiitos tästä(kin) postauksesta, olipa mielenkiintoista luettavaa millaiset ovat välittäjien ja ostajien/myyjien polut siellä. Tästä todellakin selviää miten on järkevää että sekä ostajalla ja myyjällä on omat välittäjänsä!
    Jos asiakas joutuu vuokraamaan asunnon kun oma on myyty pois alta, niin onko siellä vaikeaa löytää väliaikainen asunto? Ja ylipäätään, asuuko siellä teidän alueella ja lähialueilla ihmiset pääsääntöisesti omistusasunnoissa, vuokralla asuvia on ilmeisesti vähemmän?
    Mukavaa viikonjatkoa!
    Merja Kaakkois-Suomesta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...