Tämä haaste on kiertänyt jo hyvä aikaan ja siitä on olemassa parikin eri versiota. Tässä kuitenkin mun vastaukset näihin melkein 50. kysymykseen. Näihin oli mukavaa vastailla vaikka muutama aamuhetkihän tässä ehti vierähtämään ja palasin kysymyksiin useampana päivänä.
Karjuit. Eilen
korotin ääntä vaikka lupasin taas kerran itselleni etten huuda, saati sitten
karju. Ennen lomaa karjuin päivittäin.
Ajoit autoa. Tänään.
Eilen, toissapäivänä, huomenna. Ajan
autoa käytännössä päivittäin ja sanoisinkin että kysy vaan kuinka paljon.
Fysioterapeutti pyörittelee silmiään mun viimeaikojen tuhat kilsaa viikossa
tahdille.
Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta,onko se turvallista. Halasin tänään mutta mietin olikohan
se nyt ihan ookoo. En muista, joskus alkuvuodesta 2020 kai. Senkin muistan kun törmäsin helmikuussa 2020 poikien kummitätiin kaupan pihalla ja päätimme että on parempi olla halaamatta. Maailma on puolessatoistavuodessa muuttunut ihan valtavasti.
Urheilit. Lomalla
tuli “urheiltua” päivittäin. Mullehan kelpaa urheilusuoritukseski kävelylenkki,
sähköpyöräily ja suppailu. Ja urheilenhan mä kahdesti viikossa fysioterapiassa
ja ainakin periaatteessa teen saman jumpan päivittäin myös kotona. Niin että mähän
olen aivan valtavan aktiivinen.
Olit pelokas. Mulla
on paha tapa pohtia mitä kaikkea kamalaa saattaa tapahtua lähiperheelle, mutta
oikeasti säikähdin kun Martta reilu viikko sitten sai hyvänlaatuisen
asentohuimauksen eikä yhtäkkiä pysynytkään pystyssä.
Itkit. Eilen
terapiassa.
Söit vaan herkkuja lounaaksi. En muista. Tai ainakaan en tunnusta.
Sheivasit. Tänään.
Olit kateellinen jollekin toiselle. Jos olen ihan tosi rehellinen niin olin kateellinen ja vähän ärsyynnyinkin salaa kun kotiäiti ystävä kailotti somessa että jos työ ei tunnu lomailulta niin ammatinvalinta on väärä. Ja kyllä, itse monta vuotta kotiäitinä olleena tiedän ettei sekään ole mitään ruusuillatanssimista, eikä kotiäitiys tosiaankaan sopinut mulle.
Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon. En koskaan. Fredde hoitaa tän mun puolesta.
Olit yksin kotona yön? Ennen Tättiksen syntymää ja silloin kun Fredde vielä matkusti, siis syyskuussa
2007.
Sait olla yksin. Lasketaanko
yksin autossa? Entä yksin ennen kuin kukaan herää aamulla? Jos ei niin ehkä
tammikuussa 2020.
Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun. Eilen. Paasasin Freddelle autossa jostakin
suomeksi Kentsun ollessa takamatkustajana. No suomenkielen ”faktat” kuulostaa
11-vuotiaan englanninkielisen pojan korvissa vähän toiselta. ”Mom, why did you
say fuck that!” - Ei kun faktat. ”MOM!!!! Fuck twat, that’s even worse!!!!” (twat
= pillu) Mutta tällaiselle kaksoset kantaneelle keski-ikäiselle ne pissat tulee
housuun aika helposti, eikä edes kauheesti tartte naurattaa.
Valvonut aamulla kello neljään? Neljältä herätään, ei mennä nukkumaan. Oikeesti herään useimpina
aamuina puolikuuden pintaan.
Olet bailannut aamuun saakka. Tää meneekin jo tosi vaikeeksi - ehkä en koskaan.
Teit jotain, mitä et ikinä uskonut tekeväsi. Ryhdyin vanhempainyhdistysaktiiviksi
keväällä 2018. Mä olin aina ajatellut että ne on sellaisia nurkkakuntaisia ja
ahdasmielisiä tyyppejä. T. Se äiti joka on nyt Vanhempainyhdistyksen Koulupiiritason
Hallituksen Jäsen.
Rukoilit. Tänään
aamulla. Se on osa mun aamuriittiä meditointeineen ja kynttilöineen.
Kävit Alkossa. Siis
ihan oikeassa Alkossa, toukokuussa 2011. Joskus tulee käytyä alkoholin erikoisliikkeessä
mutta meillähän saa ihan tavallisesta ruokakaupasta niin oluet, viinit kuin
väkevätkin.
Kävit ulkomailla. Kanadassa
kesällä 2019.
Kävit järvessä uimassa. Viime viikolla lomaillessa lähellä Idahon rajaa.
Söit ulkona ravintolassa. No ulkona, ulkona hyvinkin. Kesäkuussa ystävien kanssa. Sisällä
ravintolassa, noh joskus 2019.
Maistoit itsellesi uutta ruokaa. Meillä on aika laaja-alainen ruokavalio ja syödään ruokaa kaikkialta
maailmasta, olisko ollut friteeratut suolakurkut 2016.
Kiroilit. Varmasti
useampaan kertaan ihan tänään. Olen ihan varmasti ollut merimies edellisessä
elämässä.
Olit humalassa/kännissä. 16-vuotiaana eli vuonna -87.
Leikkasit kynnet. Aamulla
koiran kynnet, eilen omat.
Turhauduit. Liikenteessä
tänään. Ekaks yks tyyppi yritti vaihtaa kaistaa päälle ja vähän myöhemmin
sellainen kolmesataavuotias papparainen tuli vastaan mun kaistalla.
Juoksit cooperin testin. En koskaan. Uinut olen sen joskus lukiossa.
Nukuit yön yli. Onneksi
useimmiten nykyään. Oli olemassa aika kun sellaista luksusta ei osunut eteen
vuosiin.
Mietit omia arvojasi. Eilen siellä terapeutilla. On itsestäänselvää että perhe on
tärkeämpää kuin mikään muu ja silti tuo työperhana yrittää tunkea väliin.
Teit hutiostoksen. Hutiostoksia
tulee tehtyä enemmän lapsille kuin itselle. Tai ostinhan mä meille ne merileväsipsit jotka oli ihan karseen suolaisia eikä kukaan niitä syönyt.
Puhuit englantia. Puhun
englantia useammin kuin suomea. Tänään palaverissa, tänään keittiömiehelle,
tänään lapsille, tänään koiralle, tänään kissalle, tänään ystävälle, tänään
kaupassa, tänään hississä, tänään toimistolla, tänään apteekissa, tänään
puhelimessa. Suomea puhuin Freddelle.
Olit rohkea. Kun
viimeinkin varasin ajan sinne terapiaan. Onhan tätä asiaa tullut vetkuteltua
jokunen kuukausi.
Sanoit “minä rakastan sinua”. Monta kertaa tänään - lapsille, Freddelle, koiralle.
Maksoit laskun. Fredde
maksaa laskut. Mä saatan maksaa korkeintaan ravintolalaskun.
Lahjoitit hyväntekeväisyyteen. Jokaisesta myydystä kohteesta osa välityspalkkiosta menee
hyväntekeväisyyteen. Sen lisäksi tuen lastensairaalaa, kouluja, löytöeläinkotia,
LGBTQ+ nuoria ja montaa muuta.
Koit olevasi hyvä äiti. Melkein päivittäin, vastapainoksi sille että usein koen
riittämättömyyttä yrittäessäni yhdistää työn ja perheen. Näitten teinien
ja esiteinien vanhemmuus on ihanaa, monimutkaista ja usein kutkuttavan
haastavaa.
Ajattelit onnistuneesi. Eilen tiukassa palaverissa jossa lopulta löydettiin yhteisymmärrys
osapuolten välillä.
Ostit itsellesi jotain ihanaa. Uusia lankoja ennen lomalle lähtöä, neulon niistä olohuoneeseen
torkkupeiton.
Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään. En oikeastaan ymmärrä tätä
kysymystä. Häpeä on tärkeä tunne joka viestii siitä että tuli tehtyä tai
sanottua jotakin sellaista jonka olisi voinut olla sanomatta tai tekemättä. Mutta
minkälaista häpeää joutuisi sitten isommalti käsittelemään?
Oli sun menkat. Pian
kymmenen vuotta sitten.
On tullut verta nenästä. On siitä nyt muutama viikko. Mulla ja Tättiksellä on samanlaiset
nenät ja nenäverenvuoto on aika arkipäiväinen juttu.
Myönsit olleesi väärässä. Myönnän herkästi olleeni väärässä ja pyydän sitä myös anteeksi.
Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta. Tänään aamulla kahvilassa ja eilen
rautakaupassa. Annan herkästi positiivista palautetta. Vuoesienmyötä sitä on muutenkin
oppinut kehaisemaan tuntemattoman hametta tai kampausta tai polkupyörää.
Pyysit apua ystävältä. Olen surkea pyytämään apua ja ihan liian helposti tulee sanottua että
kyllä mä/me pärjätään. Soitin kuitenkin sunnuntaina ystävälle ja kolleegalle ja
kysyin neuvoa.
Pyysit anteeksi. Tänään
pyysin anteeksi sähköpostissa työtiimiltä. Yritän opettaa myös lapsille että
anteeksi on hyvä pyytää silloin kun tulee törttöiltyä, mutta toisaalta sellainen
muuten vaan ja tavan vuoksi anteeksi pyytäminen on turhaa. Omaa olemassaoloaan
ei tarvitse pyytää anteeksi, eikä sitä että on kysyttävää. Loukkaus tarjoiltuna
anteeksipyynnön kanssa on silti loukkaus: ”Anteeksi mutta mun täytyy nyt kertoa
sulle että sulla on tosi vino nenä.”
Suutuit puolisollesi. Aika harvoin. Useimmiten se on sellaista pientä kinailua ja ehkä
kerran vuodessa tulee ihan oikeasti suututtua.
Nolasit itsesi. Vähintään
päivittäin, ainakin jos lapsilta kysytään. Jotenkin musta tuntuu että täällä
länsirannalla ehkä noloillaan aika vähän ja olen oppinut pois siitä että kun
kaupassa liukastun banaaninkuoreen ja kaadun persauksilleni vetäen mukanani
kolmetuhatta säilyketölkkiä, en ensimmäisenä katso ympärilleni ajatellen, että
eihän kukaan tuttu nähnyt.
Tunsit pakahtuvasi onnesta. Illalla katsellessani meidän sänkyyn nukahtanutta iso-pientä poikaa.
Muita juttuja:
Hei Muusa!
VastaaPoistaOlipa inspiroiva kirjoitus! Asiat, joita käsittelet blogissasi, koskettavat, herättävät ajatuksia ja inspiroivat. Nyt on oikein pakko mennä kirjoittamaan :) Ja kiitos maininnasta! Tämän haasteen oli tosi kiva tehdä.
Oi kiitos! Ihanaa kuulla :) Sun kirjoituksia on myös aina hauskaa lukea!
Poista