reilu viikko elämästä

Perjantai

Puhelin soi ja ruudulla vilkkuu tuntematon numero joka kuitenkin näyttää koulupiirin puhelinnumerolta. ”Hei, onko tämä Kentsun vanhempi?” – Joo, on. ”Tämä on Shelley Smith koulupiirin Covid-19 työryhmästä, tietojemme mukaan Kentsu on koulupäivän aikana ollut lähikontaktissa oppilaan kanssa joka on saanut positiivisen Covid-19 PCR-testin. Laitamme lisäohjeita pian sähköpostitse, mutta koska Kentsu on tietojemme mukaan saanut kaikki rokotteet, voi hän jatkaa koulunkäyntiä mikäli on oireeton. Onko sinulla kysymyksiä?” – No, ei oikeastaan. Kiitos ilmoituksesta.

Hetkeä myöhemmin saan sähköpostin missä annetaan lisäohjeita ja käydään tilanne läpi niin rokotetun kuin rokottamattoman oppilaan tilanteesta. Laitan tekstarin pojan kaverin äidille, jannu kun on menossa sinne koulun jälkeen. Äiti vastaa että, tulkoon vaan. Olen ehtinyt jo muutamaan kertaan miettimään että soittaako ne oikeasti jokaisen altistumisen jälkeen, itse olen perjantaihin saakka saanut vain sähköposteja joissa sanotaan että koulussa on niin ja niin monta tapausta ja lähikontakteihin on jo otettu yhteyttä. No, näköjään ne soittavat.

Lauantai

Ojennan Kentsulle sen kotitestipakkauksen pumpulipuikon ja käsken tunkea sen nenään. Altistumisesta on nyt neljä päivää, lapsi on oireeton ja me ollaan menossa ystäville kyläilemään. Testi näyttää negaa ja jatkamme lauantaita suunnitelmien mukaan.

Sunnuntai

Saan tanssistudiolta kaksi sähköpostia joissa kerrotaan Tättiksen altistuneet tanssitunnilla Covid-positiiviselle oppilaalle. Koska tanssitunneilla kaikilla on maskit ja osallistumiseen vaaditaan joko rokotustodistus tai vaihtoehtoisesti negatiivinen PCR testi joka on korkeintaan 72-tuntia vanha, en ole erityisen huolissani. 

Maanantai

Kaikki kolme lasta menevät kouluun normaalisti. Alkuiltapäivästä puhelin soi taas. Tunnistan numeron perjantailta ja kas, Shelleyhän se sieltä taas soittelee: ”Hei, onko tämä Tättiksen vanhempi?” – Joo, on. ”Tämä on Shelley Smith koulupiirin Covid-19 työryhmästä, tietojemme mukaan Tättis on koulupäivän aikana ollut lähikontaktissa oppilaan kanssa joka on saanut positiivisen Covid-19 PCR-testin. Laitamme lisäohjeita pian sähköpostitse, mutta koska Tättis on tietojemme mukaan saanut kaikki rokotteet, voi hän jatkaa koulunkäyntiä mikäli on oireeton. Onko sinulla kysymyksiä?” – Ei ole kysymyksiä. Lähinnä mua vähän naurattaa ja kun Shelley taas vähän ajan päästä soittaa uudestaan, totean naiselle että saatan tallettaa hänen numeronsa puhelimeen.

Tiistai

Lapset ovat koulussa normaalisti ja olen onnellinen siitä että meillä kaikki 5-vuotta täyttäneet saavat rokotteen. Pojat ovat saaneet kaksi annosta marraskuussa, Tättis sai kolmannen rokotteensa reilu viikko takaperin. Myös me vanhemmat olemme saaneet sen maksimimäärän rokotteita. En ole erityisen huolissani. Koulua käydään maskein ja oppilaat istuvat välimatkoin. Koulun käytävät ovat yksisuuntaisia. Ainoa hetki altistua on lounas. Silloin voi olla maskitta sen reilut parikymmentä minuuttia.

Iltapäivällä haen kolmikon koulusta ja Kentsu sanoo että hänen vatsansa on kipeä. Vastaan, että seuraillaan ja kysyn ne tavalliset äitikysymykset koulupäivästä, stressistä ja kokeista.

Keskiviikko

Kentsu ei halua herätä ja kuulostaa nuhaiselta. Jätän pojan nukkumaan ja herätän ne kaksi muuta. Täytän koulun nettisivuilla jokapäiväisen terveyskyselyn, paitsi että tänään vastaan yhden lapsen kohdalla ”kyllä” sen tavallisen ”ei”-vastauksen sijaan. Kaksi lapsista saa vihreän valon ja Kentsu ymmärrettävästi punaisen pallukan. Laitan kouluterveydenhoitajalle ja läsnäolosähköpostiin viestiä jossa kerron että yritetään saada pojalle testiaika mahdollisimman pian. Kouluterveydenhoitaja vastaa että poika saa palata kouluun kun voi paremmin, on saanut negatiivisen testituloksen tai viisi päivää testin tekopäivästä jos testi on positiivinen.

Ajan ne kaksi muuta kouluun ja lähtiessäni annan Freddelle tehtäväksi etsiä testiajan, ne kun ovat kiven alla tällä hetkellä. Laitan sähköpostin päivän tapaamisille ja kerron että meillä on sairas lapsi, joka on altistunut, siirrän palaverit virtuaalisiksi. Fredde löytää testiajan tunnin ajomatkan päästä, hyppään lapsen kanssa autoon ja lähdemme testiin.

Sairaanhoitaja ojentaa Kentsulle testitikun ja pyytää poikaa tunkemaan sen nenäänsä. Nuorimies katsoo minua anovasti ja kysyn saanko minä tehdä sen, sairaanhoitaja nyökkää ja minä pyörittelen testitikkua pojan sieraimessa. Palkinnoksi tyyppi saa tikkarin. Mulle sairaanhoitaja sanoo että testituloksen saamiseen menee kahdesta kolmeen arkipäivää. Olen realisti ja lasken mielessäni; torstai – yksi, perjantai – kaksi, maanantai – kolme. Aikaisintaan maanantaina tiedämme onko kyseessä tavallinen nuhakuume vai Covid.

Omakin kurkku tuntuu vähän omituiselta ja päätä särkee. Oli hyvä päätös siirtää tapaamiset Zoomiin. Kotona teen kotitestin joka näyttää negaa, niin näyttää myös Kentsun testi.

Torstai

Aivastelen aamulla. Kentsu saa nukkua ja päivitän koululle että poika on testattu, mutta tuloksia saa odotella seuraavaan viikkoon. Kouluterveydenhoitaja vastaa laittaneensa jannun poissaolevaksi maanantaihin saakka. Shelley ei enää ole soitellut, mutta vararehtori muistaa päivittäin lähettää sen viestin koulun Covid-positiivisista. Torstaina niitä on seitsemän. Päätä särkee edelleen. Viluttaa. Teen töitä kotona, etänä. Istun palavereissa, kuudelta, yhdeksältä, yhdeltätoista, kahdeltatoista, kolmelta. Moni asiakkaista vastaa viesteihin odottelevansa testituloksia, tuntuu että koko maailma on sairaana, joko varmentamattomana tai varmennettuna Omicronina.

 

Perjantai

Elämä sairastuvalla jatkuu. Kotitestit näyttävät negaa niin Kentsulle kuin minullekin, mutta kyllä meillä joku pöpö on. Kentsu makaa sohvalla ja katsoo telkkaria aivastellen. Minä teen töitä ja siemailen piparminttuteetä. Päätä särkee, lihaksia särkee. Menen alakertaan katsomaan elokuvaa jannun kanssa ja nukahdan sohvalle. Ne kaksi muuta ovat koulussa ja Fredde istuu yläkerrassa omissa palavereissaan. Koulupiiri päivittää toimintaohjeistustaan, sattuneista syistä me olemme jo tietoisia uusista karanteeniohjeista.

Illalla Kentsu nukahtaa mun viereen ja kuiskaa korvaan että me ollaan ”sickbuddies”

Lauantai

Kalenteri ammottaa tyhjyyttään. Onneksi. Se mitä me ei olla itse peruttu tai siirretty ovat asiakkaat peruneet samasta syystä. Kentsu voi paremmin ja on palannut yläkertaan pelikonsolilleen. Ne kolme muuta ovat edelleen terveinä. Emme edelleenkään tiedä onko meillä Covid vai ei.