Siirry pääsisältöön

lukekaa ihmiset lukekaa!


Maanantai.


Mulla on tällä viikolla keskimääräistä noin tuhat kertaa enemmän aikaa lukea koska – lumi. Maanantaina maa oli valkoisen peitteen alla ja sen jälkeen koulut ovat olleet kiinni ja elämä tavallaan jonkinlaisessa välitilassa. Ei asiakastapaamisia, ei työpalavereja, ei lääkäreitä, terapeutteja, harrastuksia... vain luminen maa, tietokone, elokuvat ja pulkkamäki. Ja muualla maailmassa joku miettii että miten niin kaikki päättyy lumisateeseen... ei tarvitse edes mennä kovin kauas, ne tuolla Idahossa miettii jo sitä että miten me ei täällä osata, mutta täällä nyt vaan on tällaista. Kun silloin parikymmentävuotta takaperin näin kävi ensimmäisen kerran me katsottiin tilannetta Fredden kanssa huulipyöreenä ja mietittiin että johan tää nyt on, että kolme senttiä lunta pysäyttää kaiken, laitettiin talvikengät jalkaan - kun sellaiset silloin vielä omistettiin - ja lähdettiin ulos.

Tiistai.


Viimepäivinä on kirjoitettu ihan valtavasti hyviä blogipostauksia ympärimaailmaa, postauksia joita kannustan jokaisen lukijan lukemaan jos et vielä ole ehtinyt! Eikä kuulkaa ole kuin vasta keskiviikko, mitä tässä ehtiikään vielä tapahtua ja syntyä.

Nämä ei ole missään muussa järjestyksessä kuin siinä mistä ne satuin poimimaan Ulkosuomalaisten Blogeista. Maailma on täynnä loistavia blogeja ja jokainen meistä kirjoittajista kirjoittaa välillä jotakin mikä kolahtaa ja toisinaan kevennetään pohtimalla milloin mitäkin, kestovaiposta suklaan kautta hotelliin viidakossa. Tämä ei siis tarkoita sitä etteikö muissakin blogeissa olis totaalisen timanttista sisältöä, mutta täällä lumen keskellä istuessa, nämä nyt kolahti tällä viikolla.



Rakennuspuuhissa. 


Koska mulla ei tällä viikolla ole mitään sen kummempaa sanottavaa – ainakaan vielä – kuin että lukekaa ihmiset lukekaa, niin toteutan tähän postauksen joka on ollut mielessä jo hyvän aikaa.

Joskus silloin kun meillä vielä oli kolme alle kouluikäistä lasta, tein postauksen omankäsilaukkuni sisällöstä. Kaunistelematta ja kuvin. Siitä on aikaa jo jonnin verran ja mietin että mun käsilaukun sisältö lienee tänäpäivänä aika erilainen. Katsotaan ja verrataan. 2012 vs 2020, miten käsilaukun sisältö on muuttunut kahdeksassa vuodessa vai onko?

Aloitetaan laukusta itsestään


Käsilaukku 2012

Käsilaukku 2020 - kissa ei kuulu laukkuun

Laukku näyttää samanlaiselta ja olen vähän itsekin yllättynyt siitä että kahdeksassa vuodessa suurin muutos lienee laukun väri. Oonko mä aika tylsä ihminen?

Edetään laukun ulkonäöstä sisältöön

Sisältö 2012
Sisältö 2020


Ainakin olen nykyään järjestelmällisempi. Ainakin osan tästä voi laittaa sen piikkiin ettei meillä enää oli kahta kaksivuotiasta. Tämän päivän laukusta uupuvat myös kuvassa näkyvät vaippa, peppurasva, kosteuspyyhkeet, pikkuautot ja tarrat. Tilalle on tullut kissanlelu, nippuside, Starbucksin kahvistopparit ja käytetty hammaslanka. Tämän perusteella voisi kuvitella että hammashygienia on jotenkin korostuneessa roolissa mun elämässä. Tosiasia on se että lankaan hampaita usein autossa asiakastapaamisten välissä enkä mä sitä käytettyä lankaa voi autoonkaan jättää, joten se päätyy ja unohtuu käsilaukkuun - yök.

2020 käsilaukku on selkeästi järjestäytyneempi.

Vaaleanpunaisessa pussissa on seuraavat asiat:
  • kahdet auton avaimet
  • kodin avaimet jotka on siellä lähinnä hätätilanteisiin meidän ovet kun aukeaa koodilla
  • lyijytäytekynä, kuulakärkikynä, korostustussi ja lyijyä
  • huulikiilto, huulirasva, käsivoide, naamarasva ja nenän limakalvojen kosteuttaja (viimeinen kuuluis oikeastaan siihen valkoiseen pussiin)
  • pippurisumute lähinnä työjuttuja varten. Mun ammatissa kun ollaan välillä tyhjässä talossa ventovieraitten ihmisten kanssa
  • kissan rabiesmerkki
  • airpodit
  • suklaakonvehti hätätilanteisiin


Valkoinen pussukka on vähän sellainen mukana kulkeva apteekki. Siellä on:
  • eri vahvuisia migreeni nenäsumutteita erilaisille tyypeille
  • terveyssiteitä jos Tättis tarttee, mä en ole tarvinnut siteitä vuoden 2012 jälkeen
  • antibioottirasvaa,
  • laastareita jokaisessa koossa ja mallissa
  • huulirasva. Koskaan ei voi olla liikaa huulirasvaa matkassa.
  • päänsärkylääkettä
  • närästyslääkettä
  • silmätippoja silmien kosteuttamiseen
  • hammaslankaa



Myös 2012 syksyllä käsilaukussa oli kalenteri. Nykyään niitä on kaksi, tai toisessa on myös markkinointisuunnitelmia ja muuta. Tavoite on luopua tosta harmaasta pikkuhiljaa. Lisäksi siellä käsilaukussa on aina nippu käyntikortteja, siis AINA.

Entäs lompsa-lompakko-kukkaro?


Lompakko 2012

Kukkaro 2020

Lompakko on vaihtunut kukkaroon, mutta muuten sisältö lienee aika samantapainen; vakuutuskortteja, rahaa, luottokortti, kanta-asiakaskortteja ja nykyään myös työpaikan avaimet. Miksi ne on kukkarossa? No koska kukkaro on aina mukana, silloinkin kun käsilaukku jää kotiin.

Roskat



2012 roskakasassa oli sekalaisia asioit... ylimääräisiä nenäliinapaketteja, käytettyjä laastareita, kuollut muropatukka, tyhjä käsidesi, käytetty kosteuspyyhe, arpalippu, lego ja dinosaurus.

2020 siitä löytyi reilusti hammaslankaa - yök, kahvin stopparita (noi vihreet tikut), kauppalista, yksinäinen nippuside - nippusiteet on kiinteistövälittäjän paras ystävä, poskipunahuisku - mä en edes käytä poskipunaa, kukan hoito-ohjeet, kissan lelu, auton näytön mikrokuituliina, käyttämätön pilli - tähän liittyy tarina, tyhjä migreenilääke ja kissan lelupallo.
Roskatkin on näköjään aika erilaisia nykyään, aikuisempia. Pilli ja nippuside eivät oikeastaan olleet roskia. Pilli odottaa kehystämistä sillä se on meidän Ollipollin valtaisa edistysaskel terapiassa. Nippusiteen laitoin takaisin laukkuun ja lisäsin niitä sinne kokonaisen nivaskan, koska ne on - kuten jo sanoin - kiinteistövälittäjän paras ystävä. Nippusiteillä kun voi kiinnittää milloin mitäkin. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän