Siirry pääsisältöön

keskiviikko, marraskuun 6. - ystäväkirjan osa 3


Lempi

Värini: 
Harmaa ja sellainen ei minkään ruskea, hento vaaleanpunainen, Periaatteessa mun värejä on kaikki sellaiset pehmeät epävärit, maanläheiset, murretut.

Lempivärejä.


Vuodenaika: Syksy

Eläin: Koira

Kirja: 
Harry Potterit tietty, olen lukenut ne, ja lapset on lukeneet ne, ah, niin monta kertaa ja elokuvat me katsotaan lasten kanssa ainakin kerran vuodessa. Vaikuttavin kirja jonka olen lukenut on tosin Reko ja Tiina Lundanin: Viikkoja, kuukausia. Mielenkiintoinen ja jotenkin tosi ihana oli Michelle Obaman omaelämänkerta.



Elokuva:
Tää täytyy jakaa uusiin ja vanhoihin. Vanhojen sarjassa iki-ihana Out of Africa (Sydney Pollack 1985) ja uudemmissa taas sellainen haikea hyvänmielenelokuva Call Me By Your Name (Luca Guadagnino 2017). Kohta alkaa taas jouluelokuvien aika ja mun lempparit on Love Actually (Richard Curtis 2003), The Snowman (Raymond Briggs 1982) ja ne Harry Potterit...

Lumiukko - The Snowman



Musiikkilaji: 
Melkein mikä vaan mutta koska se on tosi tylsä vastaus niin lasten kanssa kuuntelen ihan sitä päivän poppista ja olen oppinut tykkäämään muun muassa Post Malonesta – kuuntele vaikka Circles, Selena Gomezista, ja Trampoline (SHAED, ZAYN) on ihan mahtava. Kun ajelen itsekseni kuuntelen paljon kantria, jos et usko että se voi olla hyvää niin kuuntele vaikka; Blake Shelton - Gods Country, Lil Nas X - Old Town Road (ft. Billy Ray Cyrus) tai Maddie & Tae - Die from a Broken Heart

Carrie Underwoodin konsertissa.


Numero: 6

Asia minussa: 
Kyky nauraa itselle. Samaa taitoa yritän opettaa myös lapsille.

Ruoka: 
Pho-keitto, Shepherd’s Pie, Street Tacot

Juoma: 
Musta kahvi, tuoreen humalan lävitse suodatettu IPA-olut

Lomakohde: 
Oregonin rannikko. Se on mulle sellainen mielenrauhan tyyssija ja taitaa olla samanlainen koko meidän perheelle. Yritetään käydä rantsussa ainakin pari kertaa vuodessa. 

Tuoksu: 
Joulukuusi, kaneli, kardemumma.

Kasvi: 
Puutarhassa hortensiat ja pionit, metsässä kanervakasvien heimoon kuuluva Salal.

Säätila: 
Sellainen ettei sada tihkua. Muuten melkein mikä tahansa on hyvä. Syksyn kirpeä aamu, talven sumu, pikkupakkanen, helle tai myrsky.

Tapa viettää vapaailta: 
Kotona perheen kanssa, lasissa hyvä olut ja taustalla musiikkia.

 
Se Oregonin rannikko ja lisää lempivärejä.

Kysymyksiä


Pidätkö tytöistä vai pojista? 
Mitä tää tarkoittaa? Molemmista tai en kummastakaan. Oli kyseessä sitten ihminen tai muu elollinen olento on tyypillä enemmän merkitystä kuin sukupuolella.

Onko sinulla salaisuuksia?
Eikö meillä kaikilla ole? Salaisuuksia on kai aika hyväkin olla.

Onko sinulla valkolakkia? 
On. Tajusin just viimeviikolla että sen saamisesta tulee kuluneeksi ensi keväänä 30-vuotta. Huh!

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys? 
Haluaisin tatuoinnin, mutta en voi sellaista saada. Eka lävistys oli korvikset 13-vuotiaana, mutta oli mulla hetken napakorukin josta jouduin luopumaan,

Mitä tilaat baarissa? 
IPA-oluen, lasin viiniä tai French 75:n (giniä, sitruunamehua ja kuohuvaa - suosittelen)




Poltatko tupakkaa? En.

Omistatko eläimiä? Koiran. Mulla on aina ollut koira, siis oikeesti aina. Martta on mun aikuisiällä omistamista koirista kolmas, koko elämän koirista Martta on seitsemäs. Meillä on ollut myös kaksi kissaa, Esko ja Emma.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä? 
Mulla on muutama paras ystävä ja sitten paljon ystäviä, tuttavia ja kavereita.

Mitä muuttaisit itsessäsi? 
Opettelisin suhtautumaan elämään vähän löysemmin rantein. Usein vaadin itseltäni liikaa ja se heijastuu muihin sellaisena turhana kireytenä.




Kerro jotakin siitä…


Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi: 
Kymmenen vuotta sitten me oltiin ostamassa meidän ekaa amerikkalaista kotia joka tosin silloin oli kaistale maata keskellä metsää. Olin juuri saanut tietää odottavani kaksosia eikä elämä sen puolitoistavuotiaan kanssa ollut muutenkaan mitään helppoa. Aika paljon kepeämpää on nyt.


Tämä kuva on maaliskuulta 2010. Vasemmalla meidän talon raakile.


Viimeksi koit romanttisen hetken: 
Sellaista arkista romantiikkaa, sitä että toinen pienin teoin kertoo että olen tärkeä ja hän välittää. Sellaisia ovat vastapesty auto, olut lasissa odottamassa kun tulen kotiin tai sähköpostissa artikkeli josta toinen tietää mun olevan kiinnostunut. Kolelapsisessa perheessä ehkä kaikkein romanttista on lause; mä voin hakea sen...

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla: 
Halloweenina meidän pienimies säikäytti kaksi isompaa poikaa piiloutumalla naamioituneena pihapuskiin. Joskus tuntuu että pitäisi nauraa enemmän.

Joku kehuu sinua taitavaksi: 
Sanon kiitos, mutta olen vähän suomalainen ja ajattelen että mitäs tuosta.

Teet itsellesi lounasta: 
Lounaaksi syön useimmiten kotonaleivotun sämpylän, kinkkua, juustoa ja kurkkua. Toisinaan lounastan kollegan kanssa ja syön sitä Pho-keittoa.



Sinulla viimeksi oli kotoisa olo: 
Melkein aina, olen ollut omassa työpaikassani jos sen verta pitkään että toimistollakin on ihan kotoista ja mähän nyt kotoilen kotona koko ajan.

Lausut kehuja: 
Lapsia kehun useasti päivässä, koiraa varmasti vielä useammin. Miestäkin tuppaan kehumaan. Töissä tulee kehuttua kun joku yhteistyökumppaneista onnistuu ratkaisemaan kiperän tilanteen. Olen myös oppinut amerikkalaisen tavan huomioida positiivisesti toisen ulkonäköä. Kehun paljon ja helposti, itseään vois kehua vähän useammin, katsoa peiliin ja sanoa että olitpas taitava. 

Viimeksi luit jotakin syvällistä: 
Luen paljon blogeja ja tykkään esimerkiksi Annuskan pohdiskelevasta kirjoitustyylistä, ajatusmaailma sopii usein aika hyvin yhteen omani kanssa ja useammin kuin kerran olen innostunut kirjoittamaan itsekin samasta aiheesta Annuskan kanssa.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: 
Apua... koskettanut? Hyvä sanoma ja tärkeitä elämänohjeita on tässä Tim McGraw – Humble and Kind, Natalie Grantin - When I Leave the Room saa aina silmäkulman kostumaan. No, nyt se jäi korvamadoksi.




Ystäväkirja-haasteen eli samat kysymykset voisin välittää vaikkapa Annuskalle ja Katalle eli näille ulkosuomalaisille blogeille: ”One glass of milk, please” ja ”Edustusrouvanpäiväkirja”. Muutkin saavat toki osallistua! Näitä kun on ihanaa lueskella. Kysymykset alla. 

Sivuni ystäväkirjaan


Bloginimeni tarina:

Perusjuttuja
Siviilisäätyni:
Asumismuotoni:
Ammattini:
Työpaikka:
Kiinalainen horoskooppini:
Harrastukset:

Syvällistä
Periaatteet:
Maailmankatsomukseni:
Pohdin:
Vihaan:
Halveksin:
Pyrin:
Rakastan
Haaveilen eniten:
Tarvitsen:
Pelkään:
Kaipaan:
Murehdin:
Kerään:

Lempi
Värini:
Vuodenaika:
Eläin:
Kirja:
Elokuva:
Musiikkilaji:
Numero:
Asia minussa:
Ruoka:
Juoma:
Lomakohde:
Tuoksu:
Kasvi:
Säätila:
Tapa viettää vapaailta:

Kysymyksiä
Pidätkö tytöistä vai pojista?
Onko sinulla salaisuuksia?
Onko sinulla valkolakkia?
Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?
Mitä tilaat baarissa?
Poltatko tupakkaa?
Omistatko eläimiä?
Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?
Mitä muuttaisit itsessäsi?

Kerro jotakin siitä…
Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi:
Viimeksi koit romanttisen hetken:
Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla:
Joku kehuu sinua taitavaksi
Teet itsellesi lounasta:
Sinulla viimeksi oli kotoisa olo:
Lausut kehuja:
Viimeksi luit jotakin syvällistä:
Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi: 

Kommentit

  1. piti jo kaksi postausta aiemmmin kysyä, että ihanko oikeasti erotat humalat toisistaan?
    respect!
    Olen siinä vaiheessa että erotan lagerin Ipasta :)
    Mulla on tosin aika lyhyt makumuisti; en ole viineissä päässyt rypäleisiin asti, enkä varmaan oluissa ikinä humaliin.
    (stout on kyllä parempaa kuin ipa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LOL. Mä sanoisin että eri humalat on helpompaa erottaa toisistaan kuin vaikka ne punaviinin rypäleet, etenkin IPAssa joka on voimakkaasti humalainen muutenkin. Toki se vaatii vähän harrastuneisuutta, että niitä maistelee sen verran että oppii erottamaan ;)

      Poista
  2. Nyt en tiiä tuleeko kulttuurierot näkyviin, mut täällä ei ole edes tapana mainita humalan lajiketta (paitsi ehkä joku Mosaic) - niitä noin yleisesti ottaen pidetään panimoiden omana tietona. Nopealla otannalla meidän kodin ylävarastosta löytyneistä suomalaisista ja belgiantuonneista (ympäri Eurooppaa), vaan yhdessä oli maininta humalan lajikkeesta, ja se on just toi Mosaic.
    Pienpanimot yleensä esittelevät humalansa yleensä että "jenkkityyppinen" tai "oma tsekintuontimme" tai jotain muuta ympäripyöreää.

    Ja ihan kotikäyttöön, kotipanimoa, varten täällä on saatavilla satoja humalia. Pienpanimoilla on lisäksi omat tuontikanavansa pitkin ja poikin maailmaa.

    Mut veikkaan että tässä tulee ehkä nyt kulttuurierot vahvasti näkyviin: me kun ollaan täällä niin eurooppalaisen olutkulttuurin lähellä + jenkkituonnit, jotka nyt on kovassa huudossa, et noita humalia on varmaan käytössä ehkä enemmän kuin siellä?
    Väittäisin että helposti satoja erilaisia humalalajikkeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuöttuurierot on ihania ja eurooppalainen olut on ihan tosi erilaista kuin täkäläinen. Itse en olutta juonut lainkaan ennen kuin muutettiin tänne kun mun mielestä ne euroopan oluet ei joko maistu miltään, maistuu mämmiltä tai on kitkeriä.

      Täällä käytössä on vajaat sata erilaista humalaa jotka jaetaan ryhmiin aromaattisuuden ja katkeruuden mukaan eli on siis enemmän ja vähemmän ärhäköitä, hedelmäisiä, maanläheisiä jne. Tässä hyvä artikkeli aiheesta https://beerandwinejournal.com/hoppy-ales-common-hops/ Humalalla on täällä ismopi merkitys oluen makuun kuin millään muulla oluentekemisessä ja siksi niistä puhutaan.Toisaalta itse en juo Kaliforniankaljaa koska beden maku on metallinen ja se maistuu myös oluessa.

      Miksropanimoissa oluet ovat kausituotteita ja saattavat myydä loppuun yhdessä viikonlopussa. Näin alkusyksystä on tapana sekoittaa olut tuoreeseen humalaan joka antaa sille ihan omalaisensa maun, näitä fresh hop oluita juhlitaan oikein isosti Yakima Valleyssa joka on valtava humalantuottaja ihan maailmalaajuisestikin ja useimmiten ne "jenkkihumalat" tulee juuri täältä meidän nurkilta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit