Siirry pääsisältöön

20. ja 21. luukku - potilaita


Viikossa tyypistä on tullut aika rento ja painoakin on tullut reilusti lisää. 

20. luukku - sairastupa


Viimeinen koulupäivä lähtee käyntiin tahmeasti. Takana on öinen myrsky joka on on matkassaan aiheuttanut mutavyöryjä, katkenneita sähköjä ja kaatuneita puita. Edelleen sataa kaatamalla, laaksoissa on tulvavaroitus. Yöllä on pitänyt hereillä myrskyn lisäksi se pieni poika joka ei saanut henkeä. Huokaan ja mietin että koska se kasvaa niin isoksi ettei ahdas kurkunpää turpoa umpeen lapsen sairastuessa. Yleensä kurkunpääntulehdus aiheuttaa hengitysvaikeuksia alle nelivuotiaalle lapselle, meidän jannu on kohta kymmenen. Varaan ajan lääkäriin iltapäiväksi, kortisoniresepti on vanhentunut, enkä ajatellut että me enää sitä tarvittaisiin vaikka tarvittiinhan sitä viimeksi huhtikuussa.                           

Alakerrassa tuoksahtaa kissankakka. Maeve on saanut flunssarokotteen keskiviikkona ja varoittihan ne että sillä saattaa mennä vatsa sekaisin. Etsin lasten kanssa hajun lähdettä, kurkkaan huonekalujen alle, tarkistan sohvatyynyjen alta ja lopulta Ollipolli löytää löysän läjän joulukuusen jalan ympärille kääritystä säkkikankaasta. Lauma yökkäilee sohvalla mun katkoessa kuusen alla saksilla nippusiteitä joilla kangas on kiinnitetty ja heitän koko höskän roskikseen. Kuuraan takapuolipystyssä lattiaa ja yritän olla kaatamatta puuta, mietin ettei tämä ihan vastaa mun mielikuvaa siitä että me syödään tunnelmallisesti viimeisen kouluaamun kunniaksi riisipuuroa joululaulujen soidessa taustalla. Tarjolla on muroja sille ainoalle joka haluaa jotakin syödä ja joululaulujen sijasta ilmassa leijuu kakan lemu. Vien alakerran vessaan toisen kissanhiekkalaatikon. Nyt niitä on yksi kummassakin kerroksessa - lyhyempi matka hädän hetkellä.   

Tämä kolmikko jäi meille.


Kouluun lähtee vain yksi vesisateisessa pimeydessä. Säälin nuorta miestä ja lastaan sen autoon ajaakseni muutaman sadan metrin matkan sen kanssa, onhan sillä kyydissä tonttuarmeijan lisäksi aineet piparitaloon, ne kun rakentaa viimeisen päivän kunniaksi piparkakkutaloja matematiikantunnilla. Kuljen lapsen kanssa koulun käytävillä ja autan sitä toimittamaan tonttuja perille, vaihdan muutaman sanan opettajien ja rehtoreitten kanssa, halaan ja toivotan ihanaa joulua ja rentouttavaa joululomaa. Käyn tekemässä saman kierroksen yläkoululla, Tättis on edelleen päänsärkypotilaana kotona ja muistan itse miten migreenit joskus aikanaan kestivät päiviä.

Niin kauan kun kukaan ei ala oksentamaan on kaikki hyvin, ja jouluhan tulee jokatapauksessa.

21. luukku - kolme päivää


Kolme päivää jouluun. Edelleen sataa vettä. Reilussa vuorokaudessa on satanut 82mm ja vuoret ovat saaneet 62cm uutta lunta. Monin paikoin teitä on suljettu joko veden tai lumivyöryvaaran takia, joet tulvivat ja meidän vesiputous raivoaa eikä tahdo mahtua uomaansa. Kaikki vitsailee harkitsevansa arkin rakentamista. Olemme onnekkaita, meillä on lämmintä, kuivaa ja sähköä. Monessa muussa perheessä tilanne on toinen.

www.snoqualmiefalls.com


Nostan kinkkuämpärin ulos jääkaapista ja kaadan vaaleanpunaisen suolaveden viemäriin. Vaihdan kinkun kylpyveden uuteen – suolattomaan. Riisipuuro hautuu hellankulmalla ja kattilassa kiehuu luumuhillo. Kissankakan haju on vaihtunut jouluiseen kaneliin. 

Joulupuuro riisistä ja ohrasta.


Myöhemmin Ollipollilla on karate, meillä edessä käynti kierrätysasemalla viemässä pahvia kierrätykseen ja ehkä piipahdus panimossa. Työpöydän kulmalla palaa kolme tuikkua ja taustalla soi ne eilisestä aamusta puuttuneet joululaulut. Kentsu yskii alakerrassa ja Maeve leikkii mun jaloissa. Saatan siirtyä virkkaamaan kissalle hiiriä nyt kun tontut on toimitettu.

Fredden ja mun toimistossakin on ihanan jouluista. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...