20. ja 21. luukku - potilaita

Viikossa tyypistä on tullut aika rento ja painoakin on tullut reilusti lisää. 

20. luukku - sairastupa

Viimeinen koulupäivä lähtee käyntiin tahmeasti. Takana on öinen myrsky joka on on matkassaan aiheuttanut mutavyöryjä, katkenneita sähköjä ja kaatuneita puita. Edelleen sataa kaatamalla, laaksoissa on tulvavaroitus. Yöllä on pitänyt hereillä myrskyn lisäksi se pieni poika joka ei saanut henkeä. Huokaan ja mietin että koska se kasvaa niin isoksi ettei ahdas kurkunpää turpoa umpeen lapsen sairastuessa. Yleensä kurkunpääntulehdus aiheuttaa hengitysvaikeuksia alle nelivuotiaalle lapselle, meidän jannu on kohta kymmenen. Varaan ajan lääkäriin iltapäiväksi, kortisoniresepti on vanhentunut, enkä ajatellut että me enää sitä tarvittaisiin vaikka tarvittiinhan sitä viimeksi huhtikuussa.                           

Alakerrassa tuoksahtaa kissankakka. Maeve on saanut flunssarokotteen keskiviikkona ja varoittihan ne että sillä saattaa mennä vatsa sekaisin. Etsin lasten kanssa hajun lähdettä, kurkkaan huonekalujen alle, tarkistan sohvatyynyjen alta ja lopulta Ollipolli löytää löysän läjän joulukuusen jalan ympärille kääritystä säkkikankaasta. Lauma yökkäilee sohvalla mun katkoessa kuusen alla saksilla nippusiteitä joilla kangas on kiinnitetty ja heitän koko höskän roskikseen. Kuuraan takapuolipystyssä lattiaa ja yritän olla kaatamatta puuta, mietin ettei tämä ihan vastaa mun mielikuvaa siitä että me syödään tunnelmallisesti viimeisen kouluaamun kunniaksi riisipuuroa joululaulujen soidessa taustalla. Tarjolla on muroja sille ainoalle joka haluaa jotakin syödä ja joululaulujen sijasta ilmassa leijuu kakan lemu. Vien alakerran vessaan toisen kissanhiekkalaatikon. Nyt niitä on yksi kummassakin kerroksessa - lyhyempi matka hädän hetkellä.   

Tämä kolmikko jäi meille.

Kouluun lähtee vain yksi vesisateisessa pimeydessä. Säälin nuorta miestä ja lastaan sen autoon ajaakseni muutaman sadan metrin matkan sen kanssa, onhan sillä kyydissä tonttuarmeijan lisäksi aineet piparitaloon, ne kun rakentaa viimeisen päivän kunniaksi piparkakkutaloja matematiikantunnilla. Kuljen lapsen kanssa koulun käytävillä ja autan sitä toimittamaan tonttuja perille, vaihdan muutaman sanan opettajien ja rehtoreitten kanssa, halaan ja toivotan ihanaa joulua ja rentouttavaa joululomaa. Käyn tekemässä saman kierroksen yläkoululla, Tättis on edelleen päänsärkypotilaana kotona ja muistan itse miten migreenit joskus aikanaan kestivät päiviä.

Niin kauan kun kukaan ei ala oksentamaan on kaikki hyvin, ja jouluhan tulee jokatapauksessa.

21. luukku - kolme päivää

Kolme päivää jouluun. Edelleen sataa vettä. Reilussa vuorokaudessa on satanut 82mm ja vuoret ovat saaneet 62cm uutta lunta. Monin paikoin teitä on suljettu joko veden tai lumivyöryvaaran takia, joet tulvivat ja meidän vesiputous raivoaa eikä tahdo mahtua uomaansa. Kaikki vitsailee harkitsevansa arkin rakentamista. Olemme onnekkaita, meillä on lämmintä, kuivaa ja sähköä. Monessa muussa perheessä tilanne on toinen.

www.snoqualmiefalls.com

Nostan kinkkuämpärin ulos jääkaapista ja kaadan vaaleanpunaisen suolaveden viemäriin. Vaihdan kinkun kylpyveden uuteen – suolattomaan. Riisipuuro hautuu hellankulmalla ja kattilassa kiehuu luumuhillo. Kissankakan haju on vaihtunut jouluiseen kaneliin. 

Joulupuuro riisistä ja ohrasta.

Myöhemmin Ollipollilla on karate, meillä edessä käynti kierrätysasemalla viemässä pahvia kierrätykseen ja ehkä piipahdus panimossa. Työpöydän kulmalla palaa kolme tuikkua ja taustalla soi ne eilisestä aamusta puuttuneet joululaulut. Kentsu yskii alakerrassa ja Maeve leikkii mun jaloissa. Saatan siirtyä virkkaamaan kissalle hiiriä nyt kun tontut on toimitettu.

Fredden ja mun toimistossakin on ihanan jouluista.