On sunnuntaiaamu,
viikon paras aamu miltei poikkeuksetta. Talossa on vielä hiljaista, muut
nukkuvat ja kahvi höyryää kupissa. Joulukranssi valaisee pimeää ikkunaa aamun
hämärässä eikä ole kiire mihinkään. Pieni ruttana on löytänyt lämpimän paikan
mun sylistä ja leikkii mun kirjoittaessa hupparin nauhoilla, me vasta
tutustutaan tyyppi pysähtyy mun tehdessä liian nopean liikkeen tai kun sähköposti
kilahtaa, minä taas yritän olla paikallani ja hiljaa.
13. luukku - poni
Tämä on se luukku
jossa Fredde ostaa taas auton, tai oikeastaan minä ostan auton Freddelle.
Takana on usemman vuoden viivytystaisto ja asemasota. Fredde kun jostakin
käsittämättömästä syystä tuntee valtavaa vetoa amerikkalaisia muskeliautoja kohtaan
ja mun mielestä ne on älyttömintä mitä maa päällään kantaa, no ei ehkä älyttömintä,
mutta turhakkeita kuitenkin. Fredde on kuitenkin halunnut sellaista jo kauan ja
joutunut raukka tyytymään sellaisiin tylsiin vaimon hyväksymiin korvikkeisiin
kuin Audi S5 ja BMW 340i. Olen yrittänyt, oi miten olenkaan yrittänyt tarjoilla
tilalle kaikkea maan ja taivaan väliltä, viimeinen korvike oli Alfa Romeo
Giulia eikä sekään tappanut miehen kaipuuta Mustang Shelbyyn, Dodge Challenger Hellcatiin
tai Mustang GT:hen. Päinvastoin, ihminenhän tunnetusti haluaa sitä mitä ei voi
saada. Osta rakas vaikka Porsche...
Perjantaina mies
sai Mustang GT:nsä, konepellin alla 480 hevosta, ilmastoa säästävä V8 ja kiihtyy
nollasta sataseen 4:ssä sekunnissa, vehje joka pitää koko naapuruston
takuuvarmasti hereillä paukkuessaan. Eihän siinä tosiaankaan ole mitään järkeä,
mutta jotenkin mä löysin itseni allekirjoittamassa kauppakirjaa tästä
laitteesta.
14. luukku - rääpäle
Rääpäle. Adoptioyhdistyksen
kissahuoneessa on kaikenikäisiä ja kokoisia kissoja. Jokaisen häkin ovessa
lukee se mitä kissasta tiedetään, arvioitu ikä, terveydentila ja sukupuoli. Tättiksen
keskittyessä ihastelemaan mä kyselen kysymyksiä. Samalla vastaan meille esitettyihin
kysymyksiin. Olen täyttänyt esitietolomakkeen – kolme kouluikäistä lasta,
koira, omakotitalo, ollut kaksi kissaa, ei kissaa tällä hetkellä. Kissanpentuja
ei adoptoida perheisiin joissa on pieniä lapsia tai joilla ei ole aiempaa
kokemusta kissoista. Viereisen häkin kaksikko pitää adoptoida yhdessä, alla on
jo vuodenikäinen jättiläinen.
Löytynyt metsästä
äitinsä ja kuolleitten sisarustensa kanssa. Laiha reppana. Todennäköisin tarina
on että äiti on hylätty kun omistajalle on selvinnyt että se on raskaana. Äiti
on uudelleensijoitettu perheeseen, rääpäle on ollut viikkoja adoptioyhdistyksen
eläinsairaalassa aliravitsemuksen ja hengitystieinfektion takia. Tänään se on
vapautettu adoptioon. Syö huonosti, edelleen alipainoinen,
kolmetoistaviikkoisena alle kilon. Tättis katsoo mua ja sen silmät on täynnä
sydämiä, pentu on kiivennyt Tättiksen olkapäälle.
Pelottaa! |
Hetkeä myöhemmin
täytän adoptiosopimusta. Tättis on valinnut nimenkin, Maeve. Vakuutuspaperit,
sopimus, mikrosiru, eläinlääkärintodistus, rokotuspaperit. Pahvilaatikon
reiästä tulee ulos pieni käpälä, ennen kuin ehdin varottaa on lapsen sormessa
verinen naarmu, kaivan sateessa käsilaukusta laastaria samalla kun
tasapainottelen kissalaatikkoa jalkojen välissä.
Takiainen. |
Kentsu ja Maeve |
Kentsu ja Maeve |
15. luukku – sunnuntai
Vajaassa
vuorokaudessa ollaan tultu pitkä matka. Maeve rohkaistuu silmissä. Se on
kiinnostunut ympäristöstään, pitää ihmisistä ja janoaa kosketusta. Mietin että
miten niin ei syö, meillä se syö kuin hevonen. Tuntuu että sillä on pohjaton
vatsa ja jatkuva nälkä. Illalla se pysäköi itsensä lankakorin turvaan, tänään
se on siirtynyt mun jalkoihin pöydän alle.
Huomenta! |
Martta tottui kesällä
kissaan joka oli meillä hoidossa. Se on vähän häkeltynyt ja mustasukkainen
mutta muuten pärjää tulokkaan kanssa hyvin. Maeve on kiinnostunut koirasta ja
jahtaa sen heiluvaa häntää. Odotan sitä hetkeä kun löydän ne nukkumasta samasta
sängystä, en usko että siihen menee montaa päivää. Lapset opettelevat käsittelemään
rääpälettä. Muistutan niitä että kissanpennut tarvitsevat lepoa, että nenää ei
kannata työntää liian lähelle ja että Maeve tulee lähelle sitten kun haluaa. Kentsu pärjää sen kanssa parhaiten kolmikosta. Se istuu kissan vieressä tuntikausia.
On sunnuntaiaamu,
kahvi höyryää kupissa – nyt jo kolmas kupillinen. Kaksi pelaa Minecraftia
alakerrassa, Kentsu katsoo Youtubea mun jaloissa. Fredde on omalla koneellaan
pöydän toisellapuolen. Maeve on nukahtanut mun syliin. Viikon paras päivä.
meillä on ollut yksi maatiainen, vähän surullisista olosuhteista. Se ei missään vaiheessa pystynyt uskomaan, että ruoka riittää. Niin että sitten kun tuo pieni söpöläinen on voimistunut ja kasvanut (reilu vuosikkaana), kannattaa seurata ettei se syö itseään liian hyvinvoivaksi :)
VastaaPoistaVaan onpas se kyllä erinomaisen sydämeenkäyvän suloinen <3!
Kiitos Marika! Joo, ollaan huomattu että raukkahan söis itsensä hengiltä jos sais... on kuulemma tyypillistä näille löytölapsille. Nyt sillä on tarkka eläinlääkärinlaskema 220kcal/vrk dieetti.
Poista