ihan paras päivä

Mennäänkö me tänään johonkin? Kysymys toistuu jokaisena lauantai- ja sunnuntaiaamuna, noin keskimäärin vastaus on et joo mennään. Meidän lasten mielestä paras päivä on sellainen kun saa lojua ja vanua yöpaidassa pesemättä hampaita ja harjaamatta hiuksia ihan koko päivän. Voi pelata kunnes ei enää jaksa ja sit vaihtaa kirjaan, sellaisina päivinä kukaan ei käske lopettamaan. Sellaisina päivinä aikuiset nukkuu päikkäreitä, äiti leipoo pullaa tai sämpylöitä ja asentaa vaikka uuden lattian keittiöön.

Sellaisia päiviä on harvoin, mutta eilen oli yksi niistä. Sellainen ihan paras päivä. Koko päivän satoi eikä me menty edes ulos. Illalla sade muuttui lumeksi ja koko joukko toivoi maanantaiksi lumipäivää. Lumipäivänä ei ole koulua vaan silloin mennään ehkä pulkkamäkeen tai ainakin tehdään lumiukko. Aamukuudelta puhelimeen kilahtaa tekstari koulupiiristä. Kaikki koulut suljettu lumen vuoksi, reilut kymmen kilometriä meiltä lumesta ei ole tietoakaan, vaan nurmet vihertävät. Ystävät soittelee ja kysyy että oikeestiko meillä on lunta. Oikeesti on.

Naapurin lapset tulee hakemaan meidän laumaa pulkkamäkeen. Ollipolli on menossa tutusti shortseissa ja pukee vastahakoisesti haalarit päälle. Me lähdetään Martan kanssa mukaan täydelliseen säähän. Aurinko paistaa, maa on valkoisena ja lämpötila jossakin kahdeksan asteen hujakoilla. Tuupin vauhtia laskijoille ja nautin. Siellä mäen päällä seisoessa sydän läikähtää onnesta ja kiitollisuudesta; minä saan olla tässä näin. Me mennään kävelylle lammen ympäri, aurinko lämmittää niin että sidon takin vyötäisille.

Koko lauma tulee meille leikkimään, viisi lasta. Ensin kaakaota ja partiokeksejä, muutaman tunnin päästä lounasta. Tytöt pelaa lautapelejä olohuoneessa mun tehdessä töitä. Pojat leikkii piilosta yläkerrassa. Tuntuu samalta kuin silloin kauan aikaa sitten, ennen kuin kukaan meni kouluun. Helpommalta vaan. 

Kun naapurit kutsutaan iltapäivällä kotiin, me laitetaan poppareita ja katsotaan yhdessä elokuvaa.