Siirry pääsisältöön

lauantaina

24-tuntia siitä kuin sain antibioottipiikin takalistooni lähdin ekaa kertaa kahteen viikkoon ensin lenkille Koiran kanssa ja sieltä tullessani vielä energiapuuskassani trimmasinkin sen Koiraparan muistuttaessa enemmän lammasta tai vuohta kuin Koiraa. Voitaneen siis todeta et se oli tässä vaiheessa tautia selkeesti bakteeri eikä virus ja kurkkukaan ei ole kipeä, ekaa kertaa kahteen viikkoon.

Päivä meni poikien synttärilahjoja palautellessa ja vaihdellessa... vauvaduplot lelukauppaan – tilalle ne valkkas ”elintarvikkeita” ja meillä on nyt eilisestä saakka käyty kaupassa, leikattu, paistettu ja tarjoiltu.



Kassillinen sälää koottiin yhteen ja palautettiin Targetiin, tilalle saatiin lapsille korissysteemit. Tää koris me haluttiin, koska M:n opettaja mulle kertoi et M tykkää välitunnilla pelata korista ja saa toistasataa pistettä välitunnin aikana (korista saa aina 2 pistettä). Eilen me sitä seurailtiin ja kyllä sillä oikeesti on taitoa, sehän heitti paremmin sisään kuin L jolla kuitenkin pitäis ainakin olla vähän enemmän kokemusta ja harjoitusta. K sen sijaan hermostui kun ei osannut ja kävi tunkemassa pallon alakautta sisään koriin ja tuuletti sen jälkeen ”koriaan”.


Add caption

O tekee ekan korinsa



K on nyt kahtena iltana saanut melatoniinia. Nukkumaanmeno on näin helpompaa ja varmasti se nukkuukin paremmin. Aamut on yhtä aikaisia kuin ennenkin ja nythän sillä sit riittää virtaa vaikka muille jakaa... meidän sählä ja sähköjänis on laittanut seuraavan vaihteen silmään – apua! Toisaalta mä oon jo aikaa sitten ottanut ton sähläämisen sen asenteen että se on ominaisuus joka on ja pysyy ja täytyy vaan toimia sellaisissa puitteissa että se sählääminen mahtuu mukaan... eilen käytiin lounaalla lasten kanssa ravintolassa ja sijoitettiin K istumaan niin et se sai ihan rauhassa pyöriä ja säätää ja kiivetä... mä aina paidanhelmasta vetäisin sen takaisin.

Me päätettiin eilen et O pitää viedä ravintolaan, siis ilman sisaruksiaan. K ei ehdi syömään ja M ei halua syödä. M jauhoi eilen samaa hampurilaisen palasta puolisen tuntia. O on avoin ja eilenkin söi meidän mustekalat suurella nautinnolla - vielä senkin jälkeen kun tiesi syövänsä mustekalaa...


vanhemmille oluet ja mustekalaa, lapsille hampurilaiset ja ranskalaiset

Mä muuten mietin et nyt kun ollaan asuttu samassa kylässä kohta yksitoista vuotta ja M on käynyt kaksivuotta koulua täällä niin joka paikassa ja aina törmää tuttaviin... eilenkin kolmesti.

käytiin me jätskilläkin... kaks suklaata ja yks banaani


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää