Puhutaan lisää...
Yleisen
kommenttitulvan takia jatkan uudella tekstillä vanhasta aiheesta. Pahoittelen
vastauksen hitautta ja mahdollisia edessä olevia epäjohdonmukaisuuksia. Meidän
talossa on kolme vilkasta lasta ja kaksi aikuista kipeenä. Maanantain ja
tiistain välisestä yöstä lähtien ollaan vuoroteltu lastenhoidossa j tai lähinnä
vahdittu et ne onnistuu pitämään itse itsensä hengissä muropatukoilla ja
jugurtilla ja ettei ne tapa toisiaan.
Oliko tässä
tapauksessa kyse siitä että perhe tai äiti halusi oman hetkensä julkisuudessa?
Ehkä. Entä olisiko sen äidin pitänyt tarkastaa se ranneke jos kerran jo silloin
ajatteli et vauva näytti väärälle. Joo varmaan, mutta en tosiaankaan osaa mennä
vannomaan ettenkö vasta lapsen saaneena olisi itsekin uskonut
hoitohenkilökunnan sanoessa et niitten ulkonäkö muuttuu usein synnytyksen
jälkeen. M:n syntymän jälkeen olin niin
sekaisin ja onnellinen et olisin uskonut varmaan ihan mitä vaan ja poikien
syntymän jälkeen musta oli aika jees et ne vei ne sinne hoitajien kansliaan ja
et mä sain nukkua. Ei mulle tullut mieleenkään et vauvat voi enää tänä päivänä
mennä sekaisin. Onneksi tänä päivänä noista on helppo nähdä et ne oikeesti on
meidän lapsia ja onhan ne rannekeetkin toki säästössä.
Mun mielestä tää
on itseasiassa aika toissijainen keskustelunaihe kun sen sairaalan
henkilökunnan olis pitänyt noudattaa sairaalan protokollaa ja tarkistaa se
ranneke. Onko Suomessa sellainen protokolla? Oletan että on, jos kerran
rannekekin on. Entä poliisitutkimus. Kyllä sekin on mun mielestä ihan
asiallista, sori nyt vaan. Puhutaanhan kuitenkin siitä että kahden perheen
lapset on sairaalassa menneet sekaisin ja se on ainakin mun mielestä
vähintäänkin iso asia. Olisko niille pitänyt kaikille antaa kenkää?
Vähintäänkin kai varoitus... ei sille joka sen vauvan lykkäs väärään sänkyyn,
mutta sille joka sen luovutti vanhemmalle tarkistamatta ranneketta.
En jaksanut
tarkistaa johtiko se Minneapolisin tapaus, jossa väärä äiti vahingossa imetti
toisen lasta irtisanomiseen. Varmaan johti. Täällä meidän osavaltiossa kunsairaanhoitaja vahingossa antoi lapselle tappavan suuren lääkeannoksen sai
sairaanhoitaja kenkää, joutui lautakunnan tutkittavaksi ja lopulta teki myös itsemurhan. Virheitä ja
välinpitämättömyyttä on kaikkialla, mutta mä oon edelleen sitä mieltä että
tässä maassa seuraukset on sitä luokkaa että on mieluummin tekemättä virheitä
ja ehkä ennemminkin tarkistaa vielä kolmannen tai neljännen kerran.
Virheitä sattuu
myös muilla työpaikoilla. Siellä niistä usein saa – potkut. Usein ilman sen
kummempia selittelyitä tai jälkikeskusteluriihiä. Kämmäsit ja tää maksoi meille
muutaman miljardin... etsi uus duuni. Tänään me ollaan lehdestä saatu lukea
tästä: ” Microsoft Fined $731 Million By EU” Oliko teko tahallinen? Tuskin.
Tiesihän ne että sakot rapsahtaa. Todennäköisesti joku vaan unohti pistää täpän
johonkin ruutuun ja kukaan ei huomannut sen puuttumista. Luuletteko oikeesti et
ne jotka tästä vastaa on edelleen töissä Microsoftilla? Uskoitteko et joku vaan
sanoi et hei tytöt ja pojat, älkää tehkö toiste. Entä todettiinko EU:lle et
sori, näitä nyt välillä sattuu?
Jos mä Suomikoulupäivän aikana onnistun hukkaamaan lapsen niin kyllä se mun Suomikouluopenura loppuu just tasan tarkkaan siihen. Parempi siis pyrkiä siihen ettei kadota niitä kullannuppuja.
Lääketieteessä
puhutaan ihmishengistä. L on itse ollut mukana viikkojen
hoitovirheoikeudenkäynnissä jossa hoitovirhe periaatteessa jopa myönnettiin
mutta firmaa ei voitu tuomita koska protokollassa ei lukenut miten tilanne olis
pitänyt estää tai välttää. Hoitovirheitä tapahtuu siis kaikkialla. Kyse on enneminkin
siitä miten niihin suhtaudutaan. Näissä kommenteissakin oli useampi niitä jotka
sanoivat että heidän kohdallaan hoitovirhettä vähäteltiin eikä sitä välttämättä
edes pahoiteltu.
Googlasin
asiaa... en edes lukenut tai avannut näitä linkkejä, mutta tässä muutama
niistä:
Mar 25, 2012 – Joka
kymmenes sairaalapotilas kärsii hoitovirheestä Suomessa. ...Kauko
Katseinen 25.3.2012 10:09:50 Hoitovirheet tulevat
todella kalliiksi, ...
www.iltalehti.fi/.../2012060215660133_uu.... - Translate this
pageShare
Jan 17, 2008 – Tässä
mielenkiintoista luettavaa. >>A-talk 27.9.2007 klo 21.05 Lääkärienhoitovirheet julki.
Ohjelma on katsottavissa tätä.
Mar 25, 2012 – Hoitovirheet ovat
luultua yleisempiä. Kuva: Lehtikuva. Hoitovirheitä tapahtuu Suomessa huomattavasti
enemmän kuin yleisesti tiedetään.
Aug 22, 2011 – 06:25
Huomenta Suomi · 16:50 Uutiset ·
16:55 Suomen ja maailman sää ... "Erikoislääkäri
ei tunnistanut HIV:tä" ja muut hoitovirheet ...
Potilaalle aiheutuvien hoidon haittojen määrästä ja
laadusta ei Suomessa ole
riittävän kattavaa ja ... Lisätietoa: Hoitovirheet ja
hoidon aiheuttamat haitat.
Feb 5, 2013 – "Hoitovirheet erittäin
todennäköisiä" ... Pälve perustaa uskonsa siihen, että
lääkäreitä Suomessa valvova
Valvira on herännyt uuteen ...
www.iltasanomat.fi/.../art-1288495214094.... - Translate this
page
www.terve.fi/.../ku-hoitovirheet-tappavat-en... - Translate this
pageShare
Niin ja sit vielä
yks... muistan aikanaan kun itse halusin muuttaa omaa hoitosuunnitelmaa ja
muokata lääkitystä (lähinnä purkaa) ja sellainen vanha psykiatrisetä nauroi mulle päin naamaa.
Kysyin potilasvahinkoasiamieheltä voinko tehdä hänestä valituksen ja se
auttavainen täti sanoi et en oo eka joka kysyy, mut ei edes kannata yrittää kun
oon mielenterveyspotilas. Ei ne kuitenkaan mua kuuntelis. Se oli kannustavaa
se. Kysyin voisko L tehdä sen mun puolesta omaisena, mut ei niinkään kuulemma
voinut tehdä. Tästä on vaan 15-vuotta aikaa ja se kaivelee edelleen, se tunne
kuinka mulla ei ollut potilaana oikeutta vaikuttaa yhtään mihinkään.
Diagnoosina oli kuitenkin ”vaan” masennus ja syömishäiriö ja olin avohoidon
potilas.
Loppuun vielä kysymys. Mä en tiedä miten siellä nykyään toimitaan. Jos mä meen lääkärille valittamaan vaivaa X se saattaa sanoa mulle et tätä voidaan hoitaa tavoin A tai B tai C tai D. Seuraavaksi se kysyy mitä mä haluun tehdä. Sit valkkaan ja oletetaan et vaihtari C vie mut erikoislääkärille ja siellä se erikoislääkäri - jonka saan joko itse valita tai mennä oman lääkärin suosittamalle - kertoo mulle et se hoitais tätä tavoin D tai E tai F. Valkkaan vaikka sen F:n ja se kertoo et F:ssä on nää kaks alavaihtoehtoa Fa ja Fb ja niitten edut ja haitat on seuraavat ja sit MÄ taas valkkaan. Toki se kertoo mielipiteensä, mutta loppupelissä valinta on mun. Jos mikään vaihtareista ei miellytä voin hakea sen toisen mielipiteen tai kolmannet tai vaikka viidennen jos rahat riittää. Sit päästään siihen kysymykseen... Vieläkö hoito Suomessa on ns. ylhältäohjautuvaa vai onko se potilaslähtöistä ja vaihtareita tarjoilevaa? Kummallakin puolensa.
Mä kävin just viime maanantaina kahdella eri lääkärillä Suomessa, ja sain oikein kuuntelevaa ja vaihtoehtoja tarjoavaa hoitoa. Kävin täällä jenkeissä samasta vaivasta eilen jatkotutkimuksissa, ja lääkäri käveli kesken kyselemiseni ulos, koska sillä oli varmaan kiire saada lisää laskutettavia potilaita. Mulle jäi kaksi vastaamatonta kysymystä, joihin tarvitsisin tiedon ennen ensi viikon lääkärikäyntiä.
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten mä kävin pelkästään Suomessa gynellä, kun jenkkilääkäri pelästytti mut niin pahasti. Se moralisoi mun pyyntöä. Halusin siirtää kuukautisia, se vaati perinpohjaista selitystä miksi mä moista haluan, väitti että sellaista ei tehdä ollenkaan amerikkalaisessa lääketieteessä ja tiukkasi että onko mulla "edes seksielämää", Mun mies on siis myös hänen potilaansa.
Olen sittemmin löytänyt asiallisemman lääkärin, mutta ei tää nyt musta ihan pelkkä lääketieteen paratiisikaan ole.
Mä en ole käynyt Suomessa lääkärissä sen jälkeen kun sieltä lähdettiin. Mun kokemukset on toivottavasti pahasti vanhentuneita.
PoistaOikein tossa automatkalla muistelin... niin sitten oli myös se psykiatri, joka diagnosoi että mun unettomuus johtuu siitä että meillä on pelottavia mustaihoisia naapureita hänen mielestä. Hän kertoi miten hänen ystävättärensä oli ihan joutunut muuttamaan pelon takia pois tältä alueelta VAIKKA sen mies on mustaihoinen. Ja kirjoitti oikein lappuun ylös unettomuuden hoitotoimenpiteitä: uusi, tukevampi ovi. Hälytinjärjestelmä. Turvakamera. Paremmat lukot.
VastaaPoistaSitten oli se ihotautilääkäri joka halusi välttämättä ottaa koepalan ja diagnosoi mulle ihosyövän esiasteen jota pitäisi käydä näyttämässä hänelle kaksi kertaa vuodessa tästä eteenpäin loppuelämä. Suomalainen lääkäri sanoi että jos tässä luomessa jotain huolestuttavaa olisi, se leikattaisiin pois, mutta kun ei ole, niin tuo on kyllä pelkkää rahastusta. Tää jenkki-iholääkäri myös ehdotteli erilaisia kauneuskirurgisia toimenpiteitä ja tyrkytti Obagi-hoitoainesarjaa, sitä mikä jännästi hoitaa ihan kaikki vaivat mitä vaan voi olla, mun tapauksessa lääkärin mielestä olin siis jotenkin vanhan ja ruman näköinen, että siihen olisi kyllä aineita heillä.
Sitten oli se ortopedi joka otatti magneetti- ja röntgenkuvat ja halusi tehdä vaikka mitä tutkimuksia terveeseen polveen.
Ja se lekuri joka tyrkyttämällä tyrkytti bentsoja, joista sain psykoosireaktion josta tilitin blogiin.
En mä ihan äkkiä muista että Suomessa olisi tullut vastaan ihan näin paljon ihan tolkutonta puoskarointia, tai tollasta läpinäkyvää rahastusta.
Niin sanotaan että täällä saa loistavaa hoitoa hyvin tuottavat, eli krooniset potilaat. Muita lähinnä tarkkaillaan ja kyttäillään, että saisiko niistä niitä tuottavia kroonikkoja.
Mä oon miettinyt onko mulla paska asenne vai paska mäihä täkäläisen terveydenhuollon suhteen. Nykyisin siitä lähdetään, että olen perusiloinen, mikäli terveyskeskuksen tohtori osaa suomea venäjän ja huonon riikinruotsin sijaan (tulehdusarvoni olivat kerran 300 kieppeillä ja sain passituksen osastolle - en tosin sitä ymmärtänyt lääkärin kielitaidon vuoksi, hoitaja tuli selittämään kun olin vetämässä takkia päälle). Samaisella keikalla suomenkielinen keuhkolääkäri pyysi, että puhuisimme ruotsia, jotta hänen korealainen erikoistujansa pysyisi tilanteessa kärryillä. Valitin.
VastaaPoistaPari vuotta sitten soittelin paikalliselle neurologiselle selvittääkseni isän asioita - oli ollut häikkää ajanvarausten sun muiden suhteen. Minulle kerrottiin puhelimessa, että he eivät oikeastaan halua eivätkä viitsi herraa hoitaa tämän alkoholismin takia (no siinä vaiheessa faija ei ollut pystynyt juomaan kahteen vuoteen). Olisi pitänyt valittaa, mutta olin niin shokissa, että annoin olla.
Oikeasti hirvittävästä kohtelusta jouduin valittamaan vuosi sitten aluehallintovirastoon - sieltä tuli hiljattain päätös minun hyväkseni. Ei se paljon auta, edelleen itken sanottua öisin - viimeksi viime yönä.
Ja päälle liuta gynekologeja, joiden vihaisten ultrausten perään ei ole voinut istua viikkoon; psykiatreja, joiden touhu on ollut vähintäänkin kyseenalaista. Puhumattakaan siitä työterveyslääkäristä, joka totesi kuumeillessani homeista työpaikkaa, että voi kikkeli - älä syö sokeria.
Kammottavinta on nimenomaan mainitsemasi vaihtoehdottomuus. Ei multa kukaan kysynyt haluanko, että lasta yritetään kääntää - saati että haluanko sen alateitse synnyttää. Varmaankin olisin antanut luvan käännösyritykselle ja sektiollekin, vaihtoehdottomuus ja se, ettei riskeistä koskaan mainittu mitään ahdistaa ja surettaa. Minä arvostaisin hirveästi edes näennäistä valinnanvapautta.
Eikä kukaan ole koskaan uskonut, että tämä emäntä tulee bentsoista pirun aggressiiviseksi ja ssrit naamassa tekee mieli ajaa päin rekkaa. Nice.
Enkä sano, että suomalainen julkinen terveydenhuolto on pelkästään perseestä, tai että yksityinen on niin ja niin paljon parempaa ja ameriikkalainen vasta superia onkin. Olisikin mustavalkoista, helppoahan silloin olisi.
Voidaanko seuraavaksi jutella taas rasismista? :D
Oot ihana - oikeesti :)
PoistaMinusta täällä Suomessa on monenlaista hoitoa riippuen keille lääkäreille sattuu. Jotkin ainakin yleisen puolen lääkärit ovat kovin sanelevaista sorttia. On sitten joustavampiakin.
VastaaPoistaItse tiedän tosi paljon lääketieteestä ja teen erittäin perusteellisen pohjatyön ennen kuin menen lääkärille. Niinpä yleensä tiedän, mitä kokeita ainakin kannattaisi ottaa ja usein aika lailla vaadin ottamaan niitä, jotka ovat tarpeellisia esim jo yleisten suositustenkin mukaan.Harvinaisempiakin kokeita välillä ehdotan tarvittaessa.
Jos huomaan lääkärin tietämättömäksi vaihdan toiselle omalääkärille tai jos sekään ei auta etsin yksityiseltä puolelta mieleiseni. Käytän myös täydentäviä hoitomuotoja kuten akupunktiota ym. Hyvin on mennyt tällä tyylillä ja olen neuvonut sukulaisia ja kavereitakin tiedoillani.
Mutta mikäli olisin uskonut suurta osaa lääkäreitten ensiehdotuksista metsään olisi menty ja rankasti. Osa on sitten myöhemmin kiitellytkin omaa aktiivisuuttani. Jos jonkun keskinkertaisen lääkärin tottelevaiseksi peruspotilaaksi jää, niin ongelmia helposti tulee. Ja joillekin sukulaisille on kauheita ongelmia tullutkin. Yleensä pitää olla valppaana ja vahtia lääkäreitten toimia. Näin pysyy paremmin kunnossa ja hengissä. Tämä on mielestäni kylmä totuus!
Muska
Oikeassa olet ja onhan lääkärinkin helpompaa hoitaa potilasta jolla on edes joku aavistus siitä missä mennään.
PoistaMun mielestä toi on julmaa, että ihminen saa potkut yhden vihreen takia. Oletetaan vaikka, että se virhe on ollut, että nainen on imettänyt väärää lasta sairaanhoitajan antaessa äidille väärän lapsen. En tunne tapausta, otin vain esimerkiksi. On julmaa tuhota ihmisen työura sillä, koska voidaan kai olettaa, ettei se saa sairaanhoitajana töitä muualtakaan. Työ on keskeinen osa ihmisen elämää. Ja jos siitä virheestä vielä seuraa, että menettää oikeutensa toimia ammatissaan, on se mielestäni aivan liian kova rangaistus. Se madaltaa irtisanotun ajautumista vakavaan kriisiin ja itsetuhoon ja syrjäytymiseen. On asia erikseen kuolemaan johtaneet virheet ja ne käsitelläänkin usein oikeudessa.
VastaaPoistaNäkisin tän jossain määrin samana kuin ankarat vankeusrangaistukset. Elinkautinen kirjaimellisesti tarkoitettuna l. koko loppuelämä vankilassa on kallista yhteiskunnalle ja tuhoaa ihmisen elämän. Sillä ihmisellä ei ole enää mitään päämäärää, mitään tavoiteltavaa paitsi mahdollisesti henkiset päämäärät, mitkä tuskin ovat kovin yleisiä vankilaoloissa. Kuolemantuomio on vielä rajumpi vaihtoehto, kun siihen vielä sisältyy mahdollisuus väärästä tuomiosta, jota ei voi enää korjata.
Toki virheistä tulee olla seuraukset ja vakavista virheistä pitää joutua jossain määrin maksamaan, mutta ei voida olettaa, että virheitä ei saa tehdä ja että vakavat virheet voidaan poistaa kokonaan, kun rangaistus on kova. Vakavatkin virheet voivat olla inhimillisiä erehdyksiä, joiden jälkeen pitää pystyä korjaamaan tehty tuho ja pääsemään eteenpäin. Virheen tehnyt lääkäri/hoitaja voi jatkaa ammatissaan ja vangit voidaan usein saada lopettamaan rikoskierre ja löytämään oikea, hyvä elämä.
Entä sen virheen kohteena olleen kokemus? Siinä esimerkkitapauksessa perheellä oli edessä vuosi hiv ja hepatiittitestejä pienelle lapselle. Kukaan ei kuollut, mutta kyllä se epäilemättä melko traumaattista oli.
PoistaVakavat virheet eivät poistu kokonaan kovin rangaistuksin, mutta vähenevät kyllä. Loputtomasti ei myöskään pidä tai voi ymmärtää vaan kyllä teosta pitää myös seurata rangaistus. Jos joku hyppää huolimattomuuttaan tai laiskuuttaan yli turvallisuuden takia asetettuja seurantaportaita kyllä irtisanominen on siitä oikea rangaistus.
En seuraa vankien kuntoutusta tai vankeinhoitolaitoksen toimintaa muutenkaan, mutta kyllä se mun käsittääkseni on harvempi joka vankilasta palattuaan ryhtyy kaidalle tielle ja kelvoksi yhteiskunnan jäseneksi. Ei ole mun spesialiteettia, saatan olla väärässä mutta kai joku syy on termille vankilakierrekin. Mun mielestä ymmärryksen ja tuen ansaitsee rikoksen kohde, ei rikollinen.
Ei kai sitä nyt silti voi elää silmä silmästä meiningillä. Vaikka joku virheen kohteeksi joutuiskin. Väitäksää Yksis että sulle ei tuu koskaan mokia. Sä oot kotiäiti, joten sun virheet työssäsi jää kotiin. Eiks niitä lasketa?
VastaaPoistaTottakai tulee mokia, kaikille. On kaunis ajatus että mun virheet jää kotiin... mä uskon että mun lapset joutuu valitettavasti kantamaan ne mukanaan maailmaan. Se oliskin tosi helppoa ja mukavaa jos kotona tehdyillä virheillä ei olis merkitystä. Toisaalta sun ajatellumalli kertoo jotakin sun ajattelumaailmasta myös.
PoistaOnhan asioilla kuitenkin seuraamuksensa myös pienessä mittakaavassa. Laitat pullaan sokerin sijasta suolaa ja siitä tulee pahaa. Kukaan ei halua sitä syödä ja seuraavalla kerralla kukaan mun lapsista ei edes maista pullaa. On virheitä ja on virheitä. Mihin vedetään raja? Minkä kokoisesta virheestä pitää tulla muutakin kuin siitä seuraava luonnollinen seuraamus? Miksi yhteiskunnassa ylipäätään on sääntöjä? Miksi me ei vaan yritetä ymmärtää toisiamme loputtomasti? Miksi toiset asiat on oikein ja toiset väärin? Tällä kun lapsi toistuvasti aiheuttaa häiriötä luokassa hänet erotetaan koulusta. Tätä voidaan katsoa useammalta kannalta. Onko oikein palauttaa näin työrauha luokkaan? Onko oikein tehdä häiriköstä esimerkki? Johtaako tämä häirikön syrjääntymiseen? Joskus johtaa, joskus ei.
Tää on laajempi eettisfilosofinen keskustelu jota voidaan jatkaa loputtomiin.