Siirry pääsisältöön

ärrin murrin muffinssi

Mua ärsyttää... ärsyttää kun ihmiset ei kuuntele. Yritän varata K:lle aikaa lääkäriin, puhuakseni autisminkirjosta ja adhd:stä ja saadakseni ehkä ylimääräisen potkun sinne ylikuormitetun autismiklinikan suuntaan että meidän ei ehkä tarvitsis odottaa vuotta...

Mä: Hei, soitan varatakseni ajan keskustellakseni pojastani.
Henkilö: Mitä asia koskee?
M: K:n käyttäytymistä. Haluaisin puhua mahdollisesta lähetteestä autismiklinikalle.
Klik...
Automaatti: Tämä on lääkäriaseman lähetepuhelinautomaatti...
M: Täh!

Soitan uudestaan.

Mä: Hei, siis halusin keskustella asiasta lääkärin kanssa, en vielä lähetettä.
Henkilö: Aijaa, varataan konsultaatioaika.
M: Varmaan selvitään ihan tavallisella ajalla kun tämä ei ole mikään uusi asia ja tästä oli jo kesäkuussa puhetta.
H: Voin varata konsultaatioajan.
M: En halua konsultaatioaikaa vaan tavallisen ajan ja ymmärrän että tavallinen aika on lyhyempi kuin konsultaatioaika.
H: Voin varata konsultointiajan vai haluatko jättää viestin sairaanhoitajalle?
M: Kiitos, jätän viesti sairaanhoitajalle...

Olis kai pitänyt soittaa ja pyytää aika vaikka näärännäpyn katsomiseen... Konsultaatioaikoja on tarjolla kai kerran tai kaksi viikossa, ne on tunnin mittaisia ja niihin tuppaa olemaan tunkua. Mä selviän meidän asiasta vartissa, ilman olalletaputtelua, koulutusta ja ylimääräistä empatiaa. Konsultaatioajalle olis parempaakin käyttöä jollekin muulle ja sellaisella haaskattaisiin käytännössä yks kokonainen konsultaatioaika.

Murrrrrr...

täysjyvä omenamuffinseja päiväkahvilla

Omenamuffinsit
  • 5dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 1dl fariinisokeria
  • 3tl leivinjauhetta
  • 1rkl kanelia
  • 1 muna
  • 3/4dl ruokaöljyä
  • 1 iso omena raastettuna tai omenasosetta
  • 1 iso omena pieninä kuutioina
Sekoita kuivat aineet. Sekoita muna, öljy ja omenat keskenään. Yhdistä. Lorauta sekaan omenamehua tai maitoa jos seos on liian kuivaa. Jaa 12 muffinsivuokaan ja paista 175C noin 20minuuttia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän