Siirry pääsisältöön

ärrin murrin muffinssi

Mua ärsyttää... ärsyttää kun ihmiset ei kuuntele. Yritän varata K:lle aikaa lääkäriin, puhuakseni autisminkirjosta ja adhd:stä ja saadakseni ehkä ylimääräisen potkun sinne ylikuormitetun autismiklinikan suuntaan että meidän ei ehkä tarvitsis odottaa vuotta...

Mä: Hei, soitan varatakseni ajan keskustellakseni pojastani.
Henkilö: Mitä asia koskee?
M: K:n käyttäytymistä. Haluaisin puhua mahdollisesta lähetteestä autismiklinikalle.
Klik...
Automaatti: Tämä on lääkäriaseman lähetepuhelinautomaatti...
M: Täh!

Soitan uudestaan.

Mä: Hei, siis halusin keskustella asiasta lääkärin kanssa, en vielä lähetettä.
Henkilö: Aijaa, varataan konsultaatioaika.
M: Varmaan selvitään ihan tavallisella ajalla kun tämä ei ole mikään uusi asia ja tästä oli jo kesäkuussa puhetta.
H: Voin varata konsultaatioajan.
M: En halua konsultaatioaikaa vaan tavallisen ajan ja ymmärrän että tavallinen aika on lyhyempi kuin konsultaatioaika.
H: Voin varata konsultointiajan vai haluatko jättää viestin sairaanhoitajalle?
M: Kiitos, jätän viesti sairaanhoitajalle...

Olis kai pitänyt soittaa ja pyytää aika vaikka näärännäpyn katsomiseen... Konsultaatioaikoja on tarjolla kai kerran tai kaksi viikossa, ne on tunnin mittaisia ja niihin tuppaa olemaan tunkua. Mä selviän meidän asiasta vartissa, ilman olalletaputtelua, koulutusta ja ylimääräistä empatiaa. Konsultaatioajalle olis parempaakin käyttöä jollekin muulle ja sellaisella haaskattaisiin käytännössä yks kokonainen konsultaatioaika.

Murrrrrr...

täysjyvä omenamuffinseja päiväkahvilla

Omenamuffinsit
  • 5dl täysjyvävehnäjauhoja
  • 1dl fariinisokeria
  • 3tl leivinjauhetta
  • 1rkl kanelia
  • 1 muna
  • 3/4dl ruokaöljyä
  • 1 iso omena raastettuna tai omenasosetta
  • 1 iso omena pieninä kuutioina
Sekoita kuivat aineet. Sekoita muna, öljy ja omenat keskenään. Yhdistä. Lorauta sekaan omenamehua tai maitoa jos seos on liian kuivaa. Jaa 12 muffinsivuokaan ja paista 175C noin 20minuuttia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...