perjantai 26. elokuuta 2016

persikkahilloa ja paahtoleipää

säilöin kymmenen kiloa persikoita


On ollu vähän ruuhkaa... Niin et on ollu vähän ruuhkaa. Töissä ja kotona. Kummassakin. Tasapuolisesti kaikkialla. Onneksi on perjantai.  Olisin tosin kai – ehkä – voinut ottaa vielä pari keskiviikkoa ja torstaita lisää tälle viikolle. Ei perjantaita. Perjantait on aina kaoottisia. Perjantaina potilaat päättää että ne kuolee. Perjantaina terveyskeskuslääkärit päättää että niitten potilaat kuolee jos ne ei heti pääse erikoislääkärille ja perjantaina radiologitkin saa paniikkikohtauksen ja soittaa joka toisesta tuloksesta  siihen asti kunnes klinikalla joku saa hermarin ja kieltäytyy puhumasta radiologin kanssa ja käskee sen soittamaan päivystävälle – sitä vartenhan sellainen päivystäjä on olemassa, hoitamaan radiologin paniikkikohtausta. Perjantaina mä roikun puhelinlangalla koko päivän vaihtamassa CTA:n CT:ksi ja CT:n MRI:ksi ja MRI:n joksikin muuksi. Perjantaina kaikki on aina kaoottista. Perjantaina ei koskaan ole leppoisaa.

keskiviikkona meillä oli klubi-ilta


Tällä viikolla on monesti ollut joulu. On ollut monta pientä joulua ja yksi suuren suuri joulu, niin suuri joulu että sitä juhlittiin puhelimitse Arizonassa konferenssissa olevien kanssa. Sellainen joulu, ettei sellaisia oikeasti ole edes kerran vuodessa. Tää joulu oli todellisuudessa lähempänä lottovoittoa. Mä sain puhelimitse hyväksyttyä kokeellisen toimenpiteen sellaisen vakuutusyhtiön kanssa jonka kanssa meillä ei edes ole sopimusta. Puhutaan sadoista tuhansista taaloista. Puhutaan toimenpiteestä jonka osavaltiossa pystyy tekemään viisi lääkäriä – kaksi meidän lääkäreistä. Toimenpiteestä jota me haetaan vuosittain ehkä 50 potilaalle ja saadaan hyväksyttyä yhdelle. Normaalisti prosessiin liittyy ryhmä juristeja, lauma ulkopuolisia ammattilaisia ja satoja sivuja paperia – lausuntoja, koetuloksia, määritelmiä. Mä oon edelleen sitä mieltä ettei ne oikein ymmärtänyt mitä ne hyväksyi kun mä puhuin ne pyörryksiin. Alunperin pyysin niiltä vaan lupaa tavata potilas, lopputuloksena sain maksusitoumuksen koko systeemille. Ne muut pienemmät joulut oli voittoja pienen ihmisen hyväksi; nikotiiniterapiaa kehkosyöpäpotilaalle, saman lääkkeen jatkuminen altzheimerpotilaalle sen sijaan että sen olis pitänyt opetella uudenlaisen inhalaattorin käyttö, astmalääkityksen hyväksyminen potilaalle jolla ei ole astmadiagnoosia, mutta tarvitsee sen silti.

Toast Skagen klubin leideille


Sivussa on selvitelty miten kierretään systeemiä niin että eläkeläisellä on varaa lääkkeisiinsä. Tätä samaa selvitystyötä teen viikoittain riippuen asiakkaan vakuutuksesta, iästä, lääkityksestä ja varallisuustasosta. Paljon on toki meidän asiakkaissa niitäkin joille viisisataa tai tonni ei tunnu missään, sit on niitä joilla on varaa vaan ei halua ja lopulta ne joilla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta maksaa lääkkeistään edes kymppiä kuukaudessa. Mun tavoite on löytää jokaiselle sellainen ratkaisu ettei lääkehoito katkea.

elokuun illat on ihania myös keskellä kaupunkia


Kotona ja töiden välissä on selvitetty kouluasioita, etsitty terapeuttia, pelattu lautapelejä, luettu iltasatuja, koulutettu teini-ikäisangstiaan potevaa koiraa joka hakee paikkaansa laumassa, hoidettu auringonpistosta, jostakin käsittämättömästä päähänpistosta kutsuttu kylään kasapäin lasten kavereita ja hoidettu useampaa migreenikohtausta.

murkku

Viimeiseen voidaan todeta että MRI:ssä löytyi aivot ilman kasvaimia, aivoverenvuotoja, aivoveritulppia tai muuta merkittävää. Se mitä siellä näkyi oli se migreeni. Niin että mulla on tällä hetkellä enempi tai vähempi kestomigge. Onneksi pistoksia saa tarvittaessa puhelinsoitolla viereisestä talosta neurologilta.

jokainen aamu se kantaa kotiin kepin


Lauma on ollut leirillä tämän viikon. Kaksi leiripäivistä on vietetty uimarannalla polttavassa helteessä. Polttava helle tarkoittaa lämpötilaa joka huitelee jossakin 35 ja 40 Celsiuksen välimaastossa. Muuten ihan kiva, mutta kuusivuotias ei itsenäisesti ymmärrä että siinä lämpötilassa kaksi huikkaa vesipullosta päivän aikana ei ole riittävästi, ja että olis järkevämpää pysytellä varjossa kuin suorassa paahteessa. Tättis ja Ollipolli ui. K sen sijaan ei ui. K ei ui, koska se on vakuuttunut siitä, että on mahdollista että joku hai eksyy ja ui Meksikosta ylös Seattleen ja läpi Ballardin suluista ja päätyy eteläiseen Lake Washingtoniin uimarannalle syödäkseen yhden pienen pojan. K siis puuhaa rantahiekalla koko päivän juomatta ja käymättä vedessä. Iltapäivällä kun mä poimin sen kyytiin se huojuu harmaankalpeana vastaan, valittaa päänsärkyä ja huonoaoloa. Kotona mittaan sen kuumeen. Lämpöä on liki 39C.

toisinaan vähän isomman tikun


Koirasta on tullut murkku. Martta kokeilee rajojaan. Se uhittelee lapsille ja ottaa mittaa etenkin M:sta. Sille on selvää että mä olen lauman johtaja ja Fredde on varajohtaja. M raukka joutuu ottamaan sen kanssa yhteen päivittäin ja osoittamaan koiralle koiran paikan.


Mutta nyt on perjantai. Ensi viikko on kesäloman viimeinen viikko. Mulla on kuusi päivää ”lomaa”. Sain palkankorotuksen. Kysyin tekstarilla luvan mennä huomenna töihin. Saan mennä. Ihanaa istua ihan yksin tyhjässä toimistossa. 

palkankorotusskumpat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.