Siirry pääsisältöön

pitäiskö muuttaa maalle?

Viimeinen rivi - meillä ei ole osavaltiontuloveroa lainkaan. 


Tää on nyt tällainen totaalinen kermaperse valitus. Kumpikin meistä tiedostaa että on etuoikeutettua, kun on varaa valittaa siitä että asiat on niin perhanan hyvin. Liian hyvin. Että liian moni antaisi ainakin vasemman kätensä, jos ei jopa oikeaa saadakseen kasvattaa lapsensa juuri tässä ympäristössä ja silti me kitistään ja rutistaan.

Tässä listassa me ollaan viidentenä. Ykkönen, kakkonen ja nelonen on lähinnä miljonäärejä (miljardöörejä) varten.
Muun muassa Bill Gates (Microsoft) ja Jeff Bezos (Amazon.com) asuu nelosessa.


Aina säännöllisesti, yleensä näihin aikoihin vuodesta me mietitään että onko tässä mitään järkeä, että mä saisin töitä ihan mistä tahansa ja Fredde nyt voi tehdä omia hommiaan vaikka puhelinkopissa. Että lasten olis parempi kasvaa jossakin muualla, kaukana täältä, kaukana tästä järjettömästä kilpailuttamisesta ja keulimisesta jossa tiikeriäidit riitelee keskenään siitä kenen lapsi käy eniten koulua ja on paras missäkin.



Naamis täyttyy kesäisin naapuruston äitien ottamista kuvista joissa lapset ovat suorittaneet matematiikka-ohjelmointi-taitoluistelu-kilpatanssi-viulunsoitto-konserttipianisti-taidemaalaus-shakinpeluuleirin kunniamaininnoin ja paremmin kuin kukaan. Samalla ylistetään kuinka meidän alakoulu on koko osavaltion kolmanneksi paras koetuloksiltaan. Kouluvuodenaikana kukaan ei kerkiä synttäreille koska ne käy viikonloppuisinkin koulua tai pitsinnypläyskurssia tai opiskelee vaikka mandariinikiinaa ollakseen etulyöntiasemassa muihin nähden. Viidesluokkalaiset kiertää jo tutustumassa osavaltion pääkaupungissa ja maan eliittiyliopistoissa. Puhutaan viisi – yksitoistavuotiaista lapsista. Eikö ne kuitenkin ole lapsia. Eikö niitten pitäis kesällä saada käydä uimarannalla ja ratsastusleirillä?

Toisella sivustolla meidät nostetaan neloseksi. 



Meidän koulun suhtautuminen on ollut järkevää, mutta vanhempien luoman paineen täytyy olla hirvittävä. Vanhemmat kun eivät täällä vaadi pehmeämpiä keinoja vaan lisää ja lisää ja aina vaan vaativampaa. Kyllähän ekaluokkalaisen pitää olla jo kolmasluokkalaisen tasolla, vai pitääkö? Minkälaisia ihmisiä kasvaa lapsista tässä ympäristössä? Loppuunpalaneita kolmikymppisiä? Kyynärpäätaktiikalla eteneviä munapäitä? Kuinka paljon koti ja vanhemmat voivat vaikuttaa yhteisön luomissa paineissa, vai imevätkö lapset kavereilta itseensä sen järjettömän paineen? Olisiko näitten parempi kasvaa jossakin muualla, jossakin missä olis vähän keskinkertaisempaa ja tavallisempaa. Jossa hyvään vanhemmuuteen riittäis pillimehu ja mahan päristely, sen sijaan että lapsen täytyy osata viisivuotiaana piin likiarvo ja vähintään alkeet neljästä kielestä?



Jokainen tasapainoinen ja terve vanhempi haluaa kai lapselleen parasta. Yhden paras on antaa lapselle paremmat lähtökohdat kuin itselle. Toiselle se on lämpöä ja rakkautta, kolmannelle koulutus ja neljännelle jotakin muuta. Huomaan että omat arvot sotivat monen muun arvoja vastaan, vaikka tavoite meillä kaikilla on varmasti lapsen paras, näkemys siitä mikä se on on vain erilainen. 


Ja siellä se meidän koulu komeilee kolmantena. Kai tätä pitäis tuulettaa, mutta onhan se vähän surullistakin. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi