#metoo

Ketäpä nyt ei olis joskus ahdisteltu, oli ensimmäinen ajatus kun törmäsin #metoo kampanjaan. Onhan se aika kyseenalaista että se tuntuu niin arkipäiväiseltä, jopa asiaankuuluvalta koska sellainenhan maailma nyt vaan on. Mutta jos se oliskin toisenlainen? Voidaanko maailmaa muuttaa?

En jaksa, enkä halua listata jokaista tilannetta tai avautua isommin siitä kerrasta josta olisi pitänyt tehdä rikosilmoitus koska olin alaikäinen ja ahdistelija aikuinen sukulaismies. Siitä olen kertonut lähemmin vain Freddelle ja psykologille. Siitä en taida kyetä kirjoittamaan koskaan. Puistojen runkkarit ja itsensäpaljastajat olivat arkipäivää nuorelle kaupunkilaistytölle, samoin kuin sporassa huutelijat ja ehdottelijat. Ei niistä siis sen enempää.

Onhan se ollut suorastaan ikuinen keskustelunaihe miten ahdisteltu tai seksuaalisen väkivallan uhri kerjäsi kohtaloaan juomalla liikaa tai vetämällä päälleen minihameen. Samoja keskusteluja käydään myös täällä. Teinityttöjen rintsikat on haluttua kamaa kouluissa, raiskaukset taas yleisiä yliopistomaailmassa. Jonkinlaisena valjuna poikkeuksena työmaailma, jossa en täällä ole ahdistelua koskaan toisin kuin Suomessa. Suomessa ahdistelu työpaikalla oli niin arkipäiväistä ettei siihen oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota. Täällä seuraamuksen on niin kovia, että harvempi viitsii kokeilla miltä rasvaiset vitsit tai pyllylletaputtelu tuntuu. Työntekijä on turvassa työtovereiltaan ja esimiehiltään, vaan ei asiakkailta.

Sairaalassa se nyt oli aika itsestäänselvää että lääkepöllyiset miehet ehdottelivat yhtä sun toista, tai että dementoitunut vanhus esitti kosinnan uhatakseen mua poliisilla seuraavassa lauseessa. Mutta sitten on se stoori lääkäriasemalta, se joka on yhtäaikaa vähän pelottava, surkuhupaisa ja koominen. Tilanne alkaa siitä kun lääkäriaseman puhelin soi, eikä puhelinvaihde ehdi vastaamaan ja poimin sattumanvaraisesti puhelun jonosta.

Minä: Lääkäriasemalla hyvää huomenta, puhelimessa Yksis, miten voin auttaa?

Asiakas: Haluaisin varata ajan. Olen lääkäri sen ja sen potilas ja sain postissa kirjeen.

M: Syntymäaika?

A: xx-xx-xxxx

M: Pieni hetki kun katson potilastiedoista minkälaisen ajan lääkäri halusi.

A: Selvä.

M: Näyttää siltä että lääkäri on tilannut spirometrian,  ja labrat. Minä voin varata sen spirometrian ja lääkäriajan, laboratorioon voit mennä noin viikkoa ennen lääkäriaikaa ilman ajanvarausta.

A: Vitsi että sulla on seksikäs ääni!

M: Hmmm... onko viikonpäivää tai kellonaikaa joka on parempi kuin muut? Tohtori työskentelee keskiviikko aamuisin, torstaisin ja perjantaisin iltapäivällä.

A: Ei väliä. Ensimmäinen vapaa aika sopii! Oletko sä siellä kun mä tuun? En ole ennen puhunut sun kanssa. Sillä tavallisella puhelintytöllä ei ole yhtä makee ääni. Näytätkö yhtä seksikkäältä kuin sun ääni?

M: Ensimmäinen vapaa aika on neljän viikon päästä torstaina. Spirometria ensin ja lääkäri heti sen jälkeen. Mikäli tarvitset akuuttiajan voin laittaa viestin sairaanhoitajalle.

A: Joo, se sopii, ei tarvitse akuuttiaikaa, mutta voinko mä tulla tapaamaan sua, vai ootko sä siinä vastaanotossa.

M: Ei, en ole vastaanotossa enkä yleensä tapaa potilaita. (Huokaan helpotuksesta että mun toimisto ei ole potilaitten ulottuvilla ja harkitsen hetken lähteväni kaukomatkalle neljän viikon kuluttua)

A: Ei mut hei, sä vaan kuulostat nii-iin hyvältä!

M: No kiitos. Hyvää päivänjatkoa.

Suljen puhelimen enkä tiedä itkeäkö vai nauraa. En edes halua ajatella mitä mies langan toisessa päässä mahdollisesti teki puhelun aikana.