Siirry pääsisältöön

aamuisin

Kuvassa lauantaiaamiainen


Siinä vaiheessa kun aurinko nousee arkisin olen istunut jo miltei kaksi tuntia tietokoneen kelmeässä valossa Martan pyöriessä jaloissa pallonsa kanssa. Välillä pallo vinkaisee ja koira tyrkyttää sitä mulle haaveilessaan palloleikistä sisällä. Ojennan pallon takaisin ja pettyneenä Martta jatkaa leikkiään. Aina välillä se kiipeää hetkeksi syliin hakemaan huomiota ja lopulta käpertyy mun jalkoihin pöydän alle.

Meilailen sinne ja tänne. Pankin lainaneuvoja on yhtä aikainen kuin minäkin, ja vastaa sähköposteihin kauan ennen aamun valkenemista. Luen uutisia etsiessäni sopivia artikkeleita someen, ja kertaan vielä päivän ohjelmaa. Katson asiakashallinta ohjelmasta mitä pitikään tehdä, suunnittelen markkinointia ja aikataulutan päivää. Päivän aikana olellinen osa ajankulua on ajomatka paikasta toiseen. Mihin aikaan ja minne. Ajomatka samaan lokaatioon kun voi kellonajasta riippuen tuplaantua helposti.  

Puhelimen herätys pärähtää vähän seitsemän jälkeen, on aika pakata lounaita ja laittaa aamiaista laumalle. Keittiössä Martta vierittää mulle palloa ja mä vieritän sen jalalla takaisin. Lounaslaatikkoon menee tälläjertaa lavash-leipää, jogurttia, kinkkua ja sokeriherneitä palkoineen. Ruokajuomaksi maitoa, jälkiruuaksi suklaakonvehti.  Aamiaiseksi teen ne lupaamani kurpitsapannarit. Ollipolli on herännyt ja auttaa kääntämään pannareita lastalla. Kuten monessa muussakin perheessä, lapsille tarjottu aamiainen on monipuolinen ja lämmin. Lounas taas vastaavasti ylläkuvatun kaltainen.

Me syödään keittiössä aamiaista yhdessä ja jutellaan mistä milloinkin. Muistutan laumaa mahdollisista heihin vaikuttavista asioista; silmälääkäreistä, flunssarokotteista tai terapia-ajoista samoin kuin siitä jos olen itse menossa illalla johonkin. Vähän ennen kahdeksaa mun on lähdettävä yläkertaan pukeutumaan. Laitan keittiönpöydälle sen saman listan kuin jokaisena arkiaamuna, listan siitä mitä pitää tapahtua seuraavan puolen tunnin aikana:

  1. Syö aamiainen loppuun
  2. Laita astiat tiskikoneeseen
  3. Pese hampaat
  4. Pue päälle
  5. Ota kaapista välipala
  6. Pakkaa koululaukku

  • Onko tänään kirjasto tai liikuntatunti?
  • Etsi silmälasit!




Välillä huutelen kylppäristä väliaikatietoja, harjaan hiuksia ja vastaan kysymyksiin. Kyllä, pitää olla takki, tai ainakin huppari. Saat laittaa shortsit. Lasit oli viimeksi telkkarin vieressä... Jos koko lista on tehty voitte leikkiä. Kyllä, autan etsimään sen kirjan...

Ennen puolta yhdeksää lähdetään bussipysäkille. Me kävellään yhdessä naapureitten kanssa, usein kaksi aikuista, Martta ja seitsemän lasta. Jos sataa, ajan lauman koululle ja jatkan siitä matkaa omiin menoihini.


Aamut on vuosien saatossa hioutuneet toimivammiksi. Ensinnäkin meillä aikuisilla on harvemmin minuuttiaikataulua itsellä. Lapset taas on kasvaneet ja kun pojillakin on jo kolmas kouluvuosi menossa, on harjoitustakin saatu jo jonnin verran. Niitäkin aamuja on kun kaikki on yhtälailla huonotuulisia ja myöhässä, eikä sujuvuudesta ole tietoakaan mun lopulta karjuessa ja puolen tavaroista unohtuessa. Koulubussi kun ei odota ja perusoletus on kuitenkin se että bussilla mennään, vaikka sitten ilman reppua ja yöpaidassa. 

Lainaus Facebookista. Tekijä tuntematon. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...