keskiviikko 11. lokakuuta 2017

yläkerrassa pauhaa telkkari



Silloin kun työskentelen kotona istun olohuoneeseen rakennetussa työpisteessä. Selän takana on iso ikkuna etupihalle ja kadulle, vasemmalla puolella toinen ikkuna ja mun edessä avautuu näkymä niin olohuoneeseen kuin keittiöönkin. Oikealla on etuovi ja sen vieressä portaikko yläkertaan. Mutta miltä meillä kuulostaa?



Just nyt, kello on hippasen päälle kuusi ja kadulta kuuluu satunnaisesti ohitse ajavia autoja. Meidän talon jälkeen on tien päässä vielä kolmekymmentä taloa. Jos käännyn katsomaan tunnen miltei jokaisen selkäni takaa kulkevista autoista.  Yläkerrasta kantautuu telkkarin ääni lauman käyttäessä arki-illan ruutuaikaa loftin lattialla makoillen. Tiedän että Ollipolli pelaa pädillä. Keittiöstä kantautuu Fredden näppiksen tasainen naputus. Välillä sähköposti kilahtaa jonkun postilaatikkoon. Alakerran seinäkello tikittää ja jääkaappi pitää tasaista hurinaansa.



Päivisin kouluraksan kuorma-autot siivittävät työntekoa. Puutarhuri leikkaa nurmea ja ohitse kävelee niin kiinalaisia kuin intialaisia vanhempia pareja jutellen. Yhdeksän jälkeen eläkeläisryhmä tekee aamulenkkiään ja niistä kuuluu tasainen puheensorina. Läheiselle perhepäivähoitajalle tuodaan lapsia ja auton ovet läimähtävät kiinni. Lapset juoksevat. Naapurin lapset leikkivät pihalla, kuuluu naurua. Joskus joku itkee. UPSin ja postin autoissa on omat äänensä. Puutarhurin auto pitää omanlaistaan räminää. Tiskikone tekee työtään keittiössä ja yläkerrasta kantautuu pesukoneen ja kuivausrummun ääni. On hiljaista. Satunnaisesti palokärki naputtaa puuta etsiessään lounasta tai koira haukkuu jossakin kauempana.



Meillä on äänekkäintä myöhään illalla ja yöllä. Nukkumaan mennessä avaan makuuhuoneen ikkunan. Levitän lattialla patjalla nukkuvan lapsen päälle ylimääräisen peiton. Makaan sängyssä lukemassa kirjaa ja kuulen huuhkajan kutsuvan toista. Kymmenen jälkeen alkaa kojoottien aika ja lauma yhtyy yksittäisen kojootin metsästyskutsuun. Yön äänissä on jotakin taianomaista ja hetkittäin karmivaa. Kuulen kuinka kojoottilauma saa kiinni saaliinsa. Meteli yltyy hetkeksi ja sitten tulee hiljaisuus. Huuhkaja huhuilee uudestaan. Keväisin ilma täyttyy kuorosammakoitten laulusta. Sunnuntaisin kuulen miten naapuri rullaa roskikset ulos ja toisinaan miten karhu käy ratsaamassa ne vähän myöhemmin. Toisinaan ikkunasta kantautuu sisään puheensorinaa jonkun naapurin tulisijalta.



Satunnaisesti sisään kantautuu ylitselentävän pienkoneen tai helikopterin ääni. Isot koneet lentävät kauempaa, mutta läheinen laakso on suosittu paikka taitolentäjille ja ei ihan naapurustossa, mutta riittävän lähellä on koteja joiden pihassa on helikopterikenttä.


Miltä teidän kotona kuulostaa? Nappasin tämän haasteen koska ajattelin itse ettei meidän Amerikassa ehkä kuulosta kovin... noh, amerikkalaiselta. 

My Life in Spain - äänimaailmaa Gran Canarialla
Murehtija  - saksalaisia ääniä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti