perjantai 13. lokakuuta 2017

tällä viikolla...

UW - University of Washington. Me käytiin museossa. 


Tällä viikolla on ollut jotenkin helpompaa. Kolmikko on käynyt koulua ilman että mun on jatkuvasti pitänyt reagoida jotenkin ja johonkin. Yksi seitsemänvee jopa hoitaa käytännössä itse omat läksynsäkin. Iltaisin on pimeää, mutta pihalta kuuluu silti lasten äänet. Koira nukkuu jaloissa ja me istutaan Fredden kanssa kumpikin omalla koneella. Fredde keittiössä, minä täällä olohuoneen perukoilla. Näköyhteys on kuitenkin tallella.

Burke Museum


Tällä viikolla on ollut jotenkin helpompaa, vaikka eilen makasin tiskialtaan alla korjaamassa tiskikonetta. Poistovesiletku oli tukossa ja niin kuin aika monta kertaa ennekin, avasin sen. Tänä aamuna Fredde puolestaan korjasi raiteiltaan pudonneen taitto-oven. Ennen töihin lähtöä totesin että ollaan me aika taitavia nykyään, tosta vaan korjataan tiskareita ja ovia.

Harjoittelevia arkeologeja ja paleontologeja


Tällä viikolla on ollut helpompaa enkä ole joutunut sovittelemaan havereita, onnettomuuksia tai sairaita lapsia työpäivään. Sen sijaan olen ollut loistavassa koulutuksessa, palaveerannut asiakkaiden ja pankkien kanssa, istunut kahvilassa suunnittelemassa asiakastapahtumaa ja tehnyt kahtena päivänä koulutushommia sairaalassa – koska on ollut helpompaa.

Ne ihan oikeat paleontologit työssään.


Tällä viikolla  on ollut jotenkin helpompaa ja olen ehtinyt tapaamaan ystäviä, juomaan kahveja, ja käymään kampaajalla. Olin mukana Tättiksen kouluretkellä yliopistolle, annoin luokassa matematiikan tukiopetusta ja opin jotakin itsekin. Lisäksi korjasin yhdessä koululaisten kanssa yhteiskuntatieteen kokeita. Kävin palauttamassa Tättiksen uudet nilkkurit kahden päivän käytön jälkeen kun niistä oli lähinnä raamit jäljellä. Sain tilalle toiset, en halunnut uusia samanlaisia. Pysähdyin silmälääkärinvastaanotolla ja varasin kaikille silmälääkärit. Lastensairaala soitti ja sain varattua Kentsulle seuranta-ajan aivotärähdyslääkäriin.



Tällä viikolla on ollut jotenkin helpompaa ja olen ollut enemmän ylpeä kuin huolestunut kolmikostani. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Lapseni opettaja kertoi että mun kullannuppu oli ainoa joka osasi laskea kuinka kauan on kulunut aikaa segregaation päättymisestä etelävaltioissa. Yksi lapsista sai kympin mantsankokeesta ja toinen erityiskehut tavaamisesta. Ketään ei kiusattu, kukaan ei joutunut tappeluun, ja kaikilla oli koulussa kivaa. 

Huomenna on lauantai. Ensi viikolla me lähdetään lomalle. Tällä viikolla on ollut jotenkin helpompaa, ehkä siksi että ihan kohta on loma. 

Ehkä vähän makeeta! Ihan oikea Tyrannosaurus Rexin kallo. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti